missä jumala oli silloin kun....

Rukoile! Jumala kuulee rukouksesi ja auttaa sinua. Vika ei ole sinussa vaan heissä ketkä on sanonut sulle pahasti ja kohdellut sinua huonosti. Jumala kyllä on olemassa, mutta on myös saatana joka aiheuttaa toisille tuskaa, nauttii ihmisten pahasta olosta ja halveksii ihmisiä. Jumala rakastaa sinua ja kaikkia ihmisiä oli ne minkälaisia tahansa. En halua pakottaa sinua uskomaan Jumalaan, mutta toivon kovasti että teet käännöksen sillä ateistien ja kaikkiin ketkä eivät usko Jumalaan käy aikojen lopussa huonosti he joutuvat kadotukseen.

Itselläni myös vähän kenkkumainen tausta, noin just lapsen kannalta. Lapsi kun on/olisi ihan vanhempien armoilla, sillähän on vain noi yhdet vanhemmat, eikä se niistä erotakaan ossaa. Voih sinnuu, varmaan asiat painaa ja tuntuu. Itse tulin sitten uskoon alle 30-vuotiaana, mikä sananmukaisesti pelasti minut elämälle kaikkien kokemusten jälkeen. Vaikeeta on ollut senkin jälkeen, juu. Mutta se kerran saatu elävä usko toimii ja autaa, tarkemmin, Hän auttaa. Kuten huomaat täällä Masennus-palstalla silti kurkin ja kirjoitan, se harrastukseni. Eli olen kyllä yliherkkä ja masentunut, ahdistunut vuoronperään. Elämä ei ole ollut tasaista ja helppoa, mutta paljon parempaa, kun tietää, että Jumala ON ja varsinkin siis se (jos vaikeampi!) asia Jeesus parantaa ja puhdistaa omista ja muiden synneistä, päivittäin on elämä alettava siinä Jumalan edessä siis. Se on täydellisen erilaista elämää kuin silloin ennen. Voih, miten kärsin lapsuudessa ja nuoruudessa ilman Häntä. Okay, tämä oli tämä saarnaosuus, mutta se kertoi - minusta.

Mä näen niin, että mun/sun suvusta yleensäkin on puuttunut usko Jumalaan, se niinku polvesta polveen menevä usko, tai sitten vaihtoehtoisesti on epäusko ja jopa ateistisuus, mikä perheen henki. Suomessamme on myös paljon siltä väliltä olevaa, niinku kristillisiä arvoja ja Jumalan kunnioitusta, joka sekin usein menee suvuittain. Noh, silloinkin varsin traagista voi elämä perheessä olla...

Siis jos, tässä tapauksessa nyt sanon, että sinun vanhempasi ja heidän vanhempansakin varmuuden vuoksi olisivat saaneet tulla aikoinaan uskoon, niin (vanhempiesi) elämä ei olisi jäänyt noin jumalattomaksi. Tarkoitan, että se suhde Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen auttaa pysymään eheämmällä tiellä, jolloin esim. just alkoholi, väkivalta ja kaikki raskaimmat tekemisen synnit hyvinkin jäävät pois. Nimittäin vasta uskoon tultua omatunto alkaa toimia oikeampaan suuntaa ja ihminen herkistyy tajuamaan (Jumalan edessä) mikä ON väärin ja näin estyy tekemästä noin (kuten nyt sinunkin vanhempasi), valumasta noihin tapoihin ja toimintoihin!.

Mitä mä nyt tarkoitan, että kyllä Jumala oli ja näki Sinut ja itki, mutta ei voinut mitään. Ei hän tule väkisin. Vahingossa ja ymmärtämättömästi ilmeisesti perheessäsi ihan kiellettiinkin uskon etsiminen? Teillä ei liene ollut mitään tietoakaan asiasta, eikä liene ollut tiedotusvälineitäkään, kunnolla. Kukaan ei uskonut mitään, miten Sinäkään olisit voinut Jeesukseen turvautua hädässäsi ja näin jäit yksin; et liene osannut rukoilla, mikä todella auttaa ja Elävä Jeesus, Elävä Jumala ON ja Hän näkee. Anteeksi, jos olen sinulle ärsyttävä(?), mutta kirjoitan ihan tosissani ja rehellisesti.

Siis, Hän oli ja on - siellä. Odottaa. Ei tee mitään väkisin. Sanomattakin selvää, että aikuisilla on vastuu lapsistaan!! Mutta minkäs teet.

Olen itse kokenut samanlaisen nuoruuden kuin sinä. Ei minkäänlaista turvaa aikuisista ,ainoastaan pahoja tekoja ja vielä pahempia sanoja. Kyllä odottivat suurta ja hienoa minusta, mutteivät antaneet rakkautta tai mitään muutakaan matkaevääksi lapsuudenkodista lähdettäessä. Meinasin iskeä isääni veitsellä ollessani 17-vuotias, jokin esti minua kuitenkin tekemästä sen, läheltä kuitenkin liippasi.

Varmasti joudut vielä vuosia ikävien muistojesi valtaan ja käymään läpi menneisyyttäsi. Minulta meni vielä kaksikymmentä vuotta vihatessa elämääni, itseäni ja vanhempiani. Syyllisyys ja häpeä jatkuvasti matkaeväinä repussa. Jumala vaikuttaa usein välillisesti. Itse pyysin apua pahaan ahdistukseeni ja alkoholiriippuvuuteeni ja pyysin Häneltä, että auta jos olet olemassa. Parin viikon jälkeen pyynnöstä istuin homeopaatilla, joka määräsi hyvät lääkkeet ja nyt voin todella hyvin ja olo on stressitön ja rauhallinen. Ajattelin, että homeopaatti pelasti minut paskaelämältä, mutta nyt uskon, että Jumala kuunteli hätäni, johdatti minut homeopaatille ja vaikutti välillisesti. Jumala on antanut sinulle varmasti voimia huomaamattasi, koska olet vielä elossa ja jaksat elää, samoin hän puuttui sinun kauttasi tilanteeseen, jossa pelastit äitisi ja pikkusiskosi. Jumala näyttäytyy sinun elämässäsi niinä hyvinä asioina, joita sinulle tapahtuu, kyse on vain siitä haluammeko uskoa ja nähdä ne hyvät asiat Jumalan johdatuksena vai sattuman kauppana. Jumala kuulee itkusi, auttaa kun pyydät nöyrästi ja johdattaa sinut etsimään elämässäsi hyvän polkua.

Jumala loi ihmisen vapaaksi joko valitsemaan hyvän tai pahan tai siltä väliltä.
Hän antoi ohjekirjan meille oppaaksi "erämaa vaelluksellemme" se että kuinka hyvin luoemme Hänen ohjekirjansa, niin sen mukaan saamme nauttia elämästämme.
Huonosti luettu opaskirja tuo aina seurauksensa.
Paremmin luettuna osaamme kulkea vaelluksemme hyvin, tai ainakin paremmin.

Jos esim. ostat jonkin vempeleen kaupasta ja luet huonosti käyttöohjeet ja "vempele"rikkoutuu, niin ei se ole tekijän syy vaan sinun joka luit huonosti käyttöohjeet.

Eli lukekaamme käyttöohjeet elämäämme varten hyvin.

No. tämä tästä

Itsellänikin on ollut todella vaikea elämä ja tiedän monilla muillakin uskovaisilla. Jos elämäni olisi ollut helppoa, toi olla että en olisi etsinyt Jumalaa. Itselleni Jumala on ollut se yksi ainoa ja paras lohtu ja auttaja kun on ollut äärimäisen vaikeaa. Kaikki voi mennä:olla koulukiusattu, ystävät, poikakaverit pettävät, voi sairastua, mennä työ ym. mutta Jumala on kuitenkin läsnä. Nyt koen, että Jumla on kasvattanut minua jotakin tehtävää varten. Kun ihmninen lankesi syntiin, ihmiskunta niin yksilönä kuin kollektiivisestikin, kärsitään tästä ja pahan voimat ovat jatkuvasti riesanamme, JUmala sallii sen maan päällä!. Ajatella, miten kurjaa on ihmisellä, joka ei luota ja usko Jumalaan tässä kurjuudesa. Joka on löytänyt Jeesuken Kristuksen Vapahtajanansa, on kärsimystenkin keskellä sittenkin turvassa ja tietää että selviää ja kyllä Jumala aina ilmestyy: antaa ihmeelliseti voimia, toivoa ja uuden halun elää. Löytää elämäntarkoituksen kärsimyksenkin keskellä. Sitten tahtoo itsekin tehdä jotakin lähimäisten ja Jumalan valtakunnan parhaaksi. Yleensä ne, jotka selviävät pimeimmistäkin tunnelista elämään, ovat vahvimpia ihmisiä ja persoonallisuuksia.
Kerrot hyvin rehellisesti kokemuksistasi ja uskon tuntemuksesi olevan aitoja. Yritän itsekin vastata avoimesti niin kuin itse olen kokenut. Muistan ajan, jolloin olin Jumalalle hyvin vihainen ja katkera ja olisin varmaan tehnyt itsemurhan, mutta tiesin ettei se ole todellisten kärsimysten loppu vaan alku. Usko varjeli että naputtelen vielä tässä sinulle. Onneksi Taivaallinen Isä kestää meidän kapinamme ja vihamme. Uskon, että kerran iankaikkisuudessa saamme vastaukset kaikkiin ihmisenä olemisen kysymyksiin. Itselleni Herra on ilmestynyt usein myös selvästi yliluonnollisestikin ja nuoruudessa sain kokea hyvin konkreettisella tavalla myös pahuuden henkivaltojen olemassaolon. En epäile pätkääkään yliluonnolisen ja henkimaailman olemassaoloa, mutta miksi Jumala sallii ja johdattaa meitä niin yksilöllistä, vaikeaa tietä en monestikaan ymmärrä. Minusta ei tulisi ateistia tekemälläkään, niin vahvasti olen saanut kokea näitä juttuja. Syvin ja ihanin kokemus Jumalan läsnäolosta on tyyni, levollinen sielunrauha ja lepo. Se tulee vain rukouksessa ja hetkissä kun pelkää ja sitten vain ahdistus helpottuu yliluonnollisen nopeasti ja äkkiä. Ennen pelkäsin kuolemaa, mutta sekään ei enää minua pelota. En pelkää myöskään tulevaisuutta, enkä edes kovin orjanomaisesti suunnittele sitä. Tällä hetkellä elämässäni on seesteinen kausi ja ei erityisemmin vaikeita koettelemuksia. Koskaan en ole turvautunut mihinkään psykiatriseen hoitoon (en vähättele sitäkään apua) ja ainakin yhden kerran Jumala on parantanut minut yliluonnollisesti, pitkä yli 35 vuotta kestänyt mahasairaus hävisi esirukouksen myötä. Itselleni Jumala puhuu usein profeetallisella tavalla: tuntemattomien palvelijoiden kautta tulee asioita, jotka toteutuvat sitten kirjaimellisesti tai saan apua käytännön tilanteisiin ja ongelmiin. Unien kautta ei koskaan ole Jumala puhunut. Raamatussa sanotaan, että Herra puhuu tavalla tai toisella niin kuin maallinenkin isä puhuu erilaisille lapsilleen persoonaan parhaiten sopivalla tavalla. Vaikuttaa että minua ja sinua on puhuteltu sitten vaikeuksien kautta, niin sai Job tuntea parhaiten Jumalaansa. Oikeastaan tällä hetkellä kiitän menneisyydestäni enkä leiki marttyyriä. Ilman menneisyyttäni olisin varmaan aivan erilainen ihminen, mikäli ylipäätänsä eläisin enää täällä.
Toivon sinulle oikein hyvää Uutta vuotta ja tulevaisuutta! Halusit tietää. Tässä erään meikäläisen kokemus!

jumala välittää vaan omistaan..




Jos se jossain on olemssa niin eipä se minunkaan ystävä ole ollut eikä tule olemaankaan..

Kumma juttu sinänsä. Jos maatamme kohtaa joku onnettomuus kuten Estonian järkyttävä uppoaminen niin varsinkin ateistit ja yleensä vasurit enemmistönä kyselee,missä jumala silloin oli. Mikäli maailmalla vaikka intiassa thaimaassa japanissa tai yleensä maassa missä kristinusko on jopa kiellettyä tapahtuu katastrofi niin ei siellä kysytä moisia. Se asia hyväksytään ja kiitetään jumaliaan. Voidaan myös lähettää pieniä kynttilälyhtyjä virran vietäväksi. Ne ikäänkuin symboloivat sieluja tai sinnepäin. Niin mitä tästä opimme. Mikäli uskot jumalaasi niin älä ihmeessä kysy häneltä missä olit ..silloin kun. Edes ateisti ei voine kysyä siltä mihin hän nyt sitten uskookin tai on uskomaton. Että näin

Jos tämä kiinnostaa, niin Jumala sanoo olevansa nimenomaan kärsivien ja syyttömänä sorrettujen luona. Juuri sellainen hän on itse kärsiessään ristillä ja kantaessaan maailman syntiä. Tämä on kristinuskon sanoma.

Toivon, että jaksat uskoa siihen, minkä itse tiedät oikeaksi ja taistella elämässäsi sitä vääryyttä vastaan, mitä olet joutunut kärsimään. Voimia!