Pelko on astunut elämääni.En olisi kymmenen vuotta sitten tätä uskonut.Tämä kuluttaa hirveästi.Herään aamuyöstä hikisenä,tuskaisena,pelokkaana kohtaamaan tulevan päivän.Pelkään ja häpeän astua ulko-ovesta ulos.Pelkään tulevaisuuden puolesta,omaisten puolesta jne.Pelko lamauttaa kohtaamaan ihan tavallisia arkisia asioita,jopa kaupassa käynti on raskasta.Autolla ajo pelottaa,varsinkin tuntemattomaan paikkaa.Olen aikoinani käynyt terapiassa masennuksen ja ahdistuksen takia,
lääkettäkin sain.En sanut siihen apua.
Nyt tämäkin vielä.En jaksa lähteä taas lääkäriin,tiedän mitä sieltä saa.
Lääkkeitä,rauhoittavia.
Tönkkösuolatuksi en ala.Hävettävää on,että olen jo kuuttakymmentä käyvä mies,jolla on paljon elämänkokemusta,ei olisi syytä pelätä mitään.
Mutta kun pelon tunteelle ei voi mitään,se vaan on päällä.
En odota apua täältä mutta oli pakko kirjottaa tuntemuksiaan.
Olen huomannut,että rukous ja raamatun luku helpottaa jonkun verran.
Tuska ja pelko on ajanut minut niihin.
Olen huomannut,jos joudun pakosta touhuaan jotain unohdan pelkotilan hetkeksi.
Mutta jos minulle sanotaan,että ala tekeen jotain ahdistus iskee ja pelko,osaaanko.
Tämä on kuluttavaa ja sanotaanko aivan hirveetä.
Enkä kehtaa puhua tutuille että tunnen voimakasta pelkoa.Vaikka kyllä se varmasti näkyy minun käyttäytymisestäni.
Kun järkeilen,niin mitä pelkäämistä tässä on?
Mutta kun tunteelle ei voi mitään.
Johtuneeko asia lapsuudesta,en tiedä,nytkö sen piti tulla alämääni.
lääkettäkin sain.En sanut siihen apua.
Nyt tämäkin vielä.En jaksa lähteä taas lääkäriin,tiedän mitä sieltä saa.
Lääkkeitä,rauhoittavia.
Tönkkösuolatuksi en ala.Hävettävää on,että olen jo kuuttakymmentä käyvä mies,jolla on paljon elämänkokemusta,ei olisi syytä pelätä mitään.
Mutta kun pelon tunteelle ei voi mitään,se vaan on päällä.
En odota apua täältä mutta oli pakko kirjottaa tuntemuksiaan.
Olen huomannut,että rukous ja raamatun luku helpottaa jonkun verran.
Tuska ja pelko on ajanut minut niihin.
Olen huomannut,jos joudun pakosta touhuaan jotain unohdan pelkotilan hetkeksi.
Mutta jos minulle sanotaan,että ala tekeen jotain ahdistus iskee ja pelko,osaaanko.
Tämä on kuluttavaa ja sanotaanko aivan hirveetä.
Enkä kehtaa puhua tutuille että tunnen voimakasta pelkoa.Vaikka kyllä se varmasti näkyy minun käyttäytymisestäni.
Kun järkeilen,niin mitä pelkäämistä tässä on?
Mutta kun tunteelle ei voi mitään.
Johtuneeko asia lapsuudesta,en tiedä,nytkö sen piti tulla alämääni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaan sinne lääkäriin ja syö lääkkeitä niin kauan että muu terapia auttaa.
On meitä muitakin vanhempia ihmisä,jotka sairastavat kaikenlaista ahdistusta ja pelkoa,masennuksesta puhumattakaan.Tuskin meistä monikaan aavisteli aikanan, että elämässä kävisi näin.
Mutta kehoitan todella turvautumaan lääkärin/terapeutin ja muiden ihmisten apuun heti alussa,pääset pajon vähemmällä ja tervehdyt nopeammin.
pelon? Onko sinulla ihmisiä, joihin voit luottaa ja joiden kanssa olla?
En usko lääkkeet ovat ratkaisu tähän vaan asioista puhuminen ja oikeiden ihmisten seura. Syö kunnolla ja kävele raikkaassa talvi-ilmassa. Fyysinen rasitus auttaa myös unen tuloon.
liikuntaa lääkkeenä? Itse nousin aika pohjalta sen avulla. Reipasta liikuntaa väh 3 krt viikko. Mieluiten ulkona. Voi tuntua aluksi mahdottomalta ajatukselta mutta usko minua se auttaa.
Tiedän kokemuksesta että tuo negatiivinen pakko/pelkoajattelu on lähes kestämättömän raskasta ja kuluttavaa. Tuossa on tietyt masennuksen tunnusmerkit.
Mutta älä huoli kyllä siitä selviää. Rohkeasti aluksi lääkäriin vaikka kuin hävettää. Nämä tämän tyyppiset jutut on niin hirveän yleisiä nykypäivänä.
Kiitos teille,Liikunta kyllä auttaa kun sais ittensä vauhtiin.ja puhuminen.
Kun ois kenen kans puhua,täytyis ettiä,
oon huomannu että kyllä kun juttelee tarpeeks kauan ihmisillä on mitä moninaisimpia vaivoja ja juttuja.
kai olen masentunutkin,ilmeisesti.
Kirjailija Timothy Foster sanoi,että masentuneella on liiallinen tietoisuus itsestään.
Ns."Automaattiohjaus" on tällöin kytketty pois päältä.
Siihen auttaa hänen mukaan kaikenlainen värkkääminen,tekeminen,jutteleminen,silloin automattiohjaus kytkeytyy taas päälle.Kun tekee niin on tässä hetkessä,kun on rauhassa ajattelee tulevaisuutta ja se ahdistaa.
Olen huomannut,että kun on rauhassa itsensä kanssa,se on pahinta.Ahdistus ja pelkotila saa ikäänkuin luvan,"no nyt voit taas tulla kun on rauhallista"tyyliin.Ovesta ulos,ja johonkin vaan,paitsi kapakkaan,se on tuhon tie.
Vaikea sanoa mikä on tuo masennus tai tuo ahdistus.
Joku väittää,että ne pitäis käydä läpi,mutta kuka sen kestää?
Oon lukenu,niitäkin on.
Mitä ne kertoo,mistä ne johtuu,kun tietäis.
Mutta kyllä siitä selviytyy. Saattaa kumminkin tulla sairaalareissu äkkiä, kun tilanne pahenee.
Masennusta se kai on. Pistäisi siis hankkia jotain mielekästä toimintaa elämään. Jos ajatukset askartelee jossain miellyttävissä asioissa, ei silloin tule ikävät asiat mieleen.
>>Olen huomannut,että kun on rauhassa itsensä kanssa,se on pahinta.
Sinä olet silloin kai valveillaolon ja unen välisessä rajatilassa. Ennen nukahtamista ajatuksissa rullaa järjestymättömiä ajatuksia, joissa ei ole mitään mieltä. Se on normaalia.
Ajatuksia voi muuten itse hallita. Ei ole pakko jäädä miettimään pahaa oloa aiheuttavia ajatuksia.
Noita olen kans miettinyt.
Toivotaan,että on totta ajatus,
että kaikella on aikansa.
Olen päättänyt selvitä,minulla on hyvä vaimo.
Paniikkihäiriöllä ei ole mitään tekemistä ns. mielisairauksien kanssa. Paniikkihäiriöstä ei myöskään jouduta mielisairaalaan vaan hyvin vaikeasti päästään jos päästään.Silloinkin lähinnä siksi,että paniikkihäiriöön saattaa liittyä masennus tai seurata sitä.
Jätetään me nämä arvelut muiden sairaudentasosta tai tilasta ihan ammattilaisten käsiin. Eiks niin?
Masennus ja ahdistus voi aiheuttaa ja stressi ehkä paniikkihäiriön kuuloisia huolia myös. Joillakin kofeiini, alkoholi, kaakao tai kirkas valo voi pahentaa oireita. Turhat huolet pois ja älä yritä liikaa täydellisyyteen. Ei sun ei ole pakko osata tehdä kaikkea, ihminen saa olla epätäydellinen ja kysyä neuvoa. Ahdituneisuushäiriö voi joillakin olla kanssa jos ahdistaa paljon.
Miksi pelätä tulevaisuutta. Tai omaisten puolesta. Mitkä ovat ne huolet? Kerrohan? Niihin voi vaikuttaa toki. Minklainen lapsuus? Jos ei saanut vanhemmilta tukea niin huolet voi olla helpommin esillä. Hyvä tukija auttaa sinua huolissasi.
Varovainen on hyvä olla, mutta huolta ei silloin tarvitse olla. Oikea asenne itsellä ja läheisillä auttaa eteenpäin ja seuojelusenkeli. Kohtaamme joskus vaikeita asioita mutta selviämme niistä kuitenkin, entistä voimakkaampana. Heikosta oksastahan syntyy vahva puu .. mites se sanonta menee. Lepäätkö tarpeeksi ja oletko lämpimässäkin näin talvella? Kuinka valo vaikuttaa entä vuodenajat?
Kaikilla on joskus turhia pelkoja. Kunnes huomaa että olikohan se aiheellistakaan ja miksei puhunut jonkun kanssa siitä. Olisis saanut eri näkökantoja. Kaikki kun voi mennä ihan hyvin kun niin vain ajattelee ja toivoo. Pelko energia voi tuoda ikävän asian, mutta kohdattuaan sitä ei enää pelkääkään. Mutta toisaalta miksi pelätäkään alunperin, kyllä Jumala ja enkelit huolehtivat ihmisistä. Ja normaali varovaisuus. ;)
Itse mietin joskus miten sitä vanhana pärjää jne. mutta sitten tajuaa että kaikki voikin mennä hyvin. Itse yrittää osansa ja muut toisen osan. Ja sillä se lähtee.
Olen sitten eri henkilö kuin tuo toinen ,,,, eli kirjoitan ensimmäistä kertaa tähän
Ja kaikenikäisillä on omat juttunsa mitä miettii. Mikä milloinkin ihmetyttää elämässä, kunnes löytää vastauksia moniin kysymyksiin. Ja voi olla rauhallisimmin mielin. :)
Minullekin on iän myötä tullut samaa ongelmaa .
Valvominen , kahvi ja muut piristävät aineet laukaisee tätä . Samoin liian pitkään ihmisten kanssa keskustelu , väsyn valtavasti ja sosiaalinen kömpelyyteni luo paineet .Kaipaan hyväksyntää ja turvallisuutta .Sen olen tiedostanut .
Joskus murrosiässä oli samoja oireita , mutta ne menivät itsekseen ohi .
Samoin silloin , kun olin kortisonilääkityksessä .
Nyt on sitten vaihdevuodet menossa .
Olen ajatellut , voisikohan tämä taaskin liittyä johonkin hormoni- tai aineenvaihdunta- asiaan. Kilpirauhasen vajaa- tai ylitoimintaan , verensokerin heittelehtimiseen tms. . Tuttavallani oli kilpirauhasen kanssa ongelmia ja oireilu näkyi käytöksessä , puheissa ja ajatusmaailman "outoutena " .Arvot tarkistettiin ,kilpirauhaslääkitystä säädettiin ja hän muuttui entisenlaiseksi tarmokkaaksi ja positiiviseksi omaksi itsekseen .
Eläimillä olen nähnyt "samaa" : Oli tosi säikky hevonen . Sai jotain hivenaine/kivennäis lisää , siis ei lääkkeitä ja ruunasta tuli viikossa helpommin käsiteltävä . Vauhkoilu loppui siihen.
En minäkään mielelläni terveydenhuoltoon tämmöisen asian kanssa mene . Ymmärrän sinua siinä erittäin hyvin .
Silti kai pitäisi käydä tarkistuttamassa nuo em. arvot . Osuisipa asiansa osaava asiani ymmärtävä lääkäri terveyskeskukseen .
Myötäelämistä täältä sinne .:-)
Kiitos,samoin sinne.