Lapsi on 5-vuotias. Äidillä on ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Ei ystäviä, ainoat sosiaaliset suhteet vanhempiin sekä siskoon ja veljeen. Äiti määrättiin lapsen lähivanhemmaksi. Nyt lapsi isänsä luona hokee välillä asioita, jotka ilmeisesti kuullut alunperin äidiltään ja kenties peilaa äidin tuntemuksia. "täällä maailmassa on niin vaikeeta", "en oo missään hyvä enkä oikeessa, teen kaiken iha väärin".. Millä ihmeellä tätä saisi käännettyä toisinpäin?! En ymmärrä miksi äiti määrätty lähivanhemmaksi! Lapsi jo noin nuorena puhuu tuollaisia, niin millainen aikuinen hänestä kasvaakaan.. Eipä ihme että Suomessa on paljon mielenterveysongelmia, kun mitään ennaltaehkäisyä ei tehdä!
Lapsen 'masennus'
huoli4
3702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
meillä tuossa muutama vuos sitte, paitsi että lapsi asuu isänsä luona. Melkeen on itkua vääntäny miun luona ollessaan ko mie oon ihmetelly mix isäsä ei osta vaatteita hälle tai mitää muutakaan...ni syy on ollu "ko ei meillä oo rahaa". Mistä ihmeestä 5-vuotias saa tommosta päähäsä?? Et on täytyny isän asiasta monta kertaa sanoa, ko toine siitä on "ahistunu". Ja tiedän kyllä et isällä on hyvät tulot, mut jostain syystä on pitäny ostella venettä, moottorikelkkaa ja asuntoa samaan aikaan.
Nyt onnex ei oo tommosia lapsen suusta kuullu. Vähä rupes jo itteesä ottaa kupoliin ko aina samoissa monta senttii pienissä vaatteissa kulki ja jos jotain vaatteita ite osti, ni niitä ei enää myöhemmi lapsen päällä nähny (jos siis lapsen päällä oli kun kotiin lähti).
perheneuvolaan, lastenpsykiatrian polille tms?? Ei se päivittely ainakaan auta. Voi olla, että lapsi vain toistaa sanoja, joista ei ymmärrä mitään. Mutta voi myöskin itse olla masentunut. Eikä se ole kiinni vain äidin ahdistuneisuudesta. Lapset osaavat päätellä monenlaisia asioita vanhempiensa suhteesta ja ilmaisevat ne niillä sanoilla mitä osaavat. Olet kai jo jotakin tehnyt tämän asian eteen, etkä vain päivitellyt täällä? ENsiksi tietysti juttelemaan lapsen äidin kanssa, mitä hän tuumii, sitten hakemaan aikaa ja apua muualta, eikös?!
"Äitiä pitää hoitaa, äiti ei pääse ylös: jalka on kipeä, äiti ilostuu keräämistäni kukista"
Ei se vielä ole lapsen masennusta. Se on äidin masennusta. Lapsi vielä koee olonsa tarpeelliseksi/ auttavansa. Lähde puhumaan lapselle, että sinä niin reippaasti hoidat äitiä, niin annappa minä hoidan sinua. Siitä voi laajentaa siihen, mitä lapsi haluaa ja pikkuhiljaa siihen, mitä on velvollinen itselleen tekemään saadakseen, mitä haluaa. Äiti on pipi ja sinä olet kulta, kun autat, mutta äidin on myös surtava rauhassa ja aina ei voi auttaa. Äiti itse päättää, mitä haluaa tehdä. Haluaako aina surra vai haluaako nähdä myös iloa. Iloa pienissä asioissa.
Ei aina voi ratkaista surullisia asioita ottamalla lapsi pois. Lapsen suru voi silti pysyä (uhkaahan ei ole?). Voit vaikuttaa lapsen ajatusmaailmaan ja tehdä hänestä vahvan surua pelkäämättömän ihmisen. Kun et itse hätäänny toisen masennusta ja päätät seistä lapsen puolella. Lapsen isän täytyisi keskustella äidin kanssa. Kiristäminen ei koskaan toimi. Lapsen äiti, joko hakeutuu hoitoon / muuttaa tapansa (ei pura itseään lapselle) tai jatkaa entiseen malliin, jolloin myös lapselle kerrotaan äidin sairaudesta.