2011 SDP ja Kepu mittelevät
kakkospaikasta?
5129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanhanen on kuitenkin pääministeri.
On luvassa kutkuttavia hetkiä Jäbän aloittaessa toden teolla vaalipropagandansa kokoomusvetoisen oikeistohallituksen saamiseksi;)
kokoomusvetoinen oikeistohallitus.
vanhanen kertoo johtavansa taustalta!
Keskusta kasvoi suurimmaksi puolueeksi oppositioräksytyksensä ansiosta ja Jäätteenmäen valheilla ilman omaa linjaa.
Vanhasen asillisuus kantoi läpi punamullan, mutta Korhonen veti porvarihallituksessa maton Vanhasen alta ja tyrkkäsi kepun alamäkeen kuuluttamalla koko kansalle kovaan ääneen, että kepu tekeekin hallituksessa kokoomuksen politiikkaa eikä omaa politiikkaansa.
Sdp:llä on ihan vastaava ongelma kuin kepullakin: valinta nykyaikaisen uudistuspolitiikan ja konservatiivisen jarrutuksen välillä.
Sekä kepussa että sdp:ssä ovat vielä liian vahvoina jäänteinä konservatiiviset jakopoliitikot, joille politiikka on vain valtapolitiikkaa ja budjetin menopuolen jakoa omille kannattajille. kokoomus on tuosta vanhakantaisuudesta päässyt eroon jo kymmenen vuotta sitten.
Aika näyttää uudistuuko keskusta nopeammin kuin sdp. Ellei kumpikaan uudistu, niin kokoomus saa vallat sen suhteen kumman se kulloinkin huolii apupuolueekseen hallituksiinsa.
Tämän välttämiseksi kepulla ja sdp:llä ei ole muuta keinoa kuin uudistua tai sitten tehdä sama kuin muutamassa Pohjanmaan kunnassa, jossa kokoomuksen nousu suurimmaksi valtuustopuolueeksi torpattiin sillä, että kepu ja sdp tekivät liiton ja jättivät vaalivoittajan ilman mitään luottamuspaikkoja. Sinänsä hieno temppu, jolla kokoomuksen kanntuksen kasvu noissa kunnissa varmistettiin todella vahvaksi.
Itse selittäisin tilannetta niin, että kansalaiset ovat joutuneet yhä enemmän hämmennyksiin politiikan kanssa. Äänestyspäätökset tehdään koko ajan kasvavassa määrin mielikuvien pohjalta ja asiakysymysten sijaan. Kansalaisten käsitys omasta edusta ja sen suhteesta poliittisiin edunvalvojiin on hämärtynyt. Enää poliittinen puoluekannatus ei periydy samassa määein kuin aikaisemmin, jolloin luokkayhteiskunnan olemus paremmin sisäistettiin. Nyt suurimmaksi yhteiskuntaluokaksi on noussut keskiluokka, jolla on vaikeuksia nähdä poliittisen edunvalvonnan erot omalta kannaltaan.
Keskiluokka ikään kuin on alkanut ostaa parhaita päivän tarjouksia myös politiikassa. Tästä oli hyvä esimerkki Kokoomuksen keksimä naisvaltaisten koulutettujen alojen palkkakuoppa-asia. Toisaalta tällaisten tarjousten voi nähdä myös parlamentarismin vahvistuksena. Pitkän linjan politiikasta tulee silloin kvartaalitalouden kaltaista lyhytjänteistä tarjouspolitiikkaa. Kokoomus on tajunnut kehityksen suunnan ensimmäisenä.
Jos nyt tulee odotettua pahempi lama, se tarjoaa puolestaan vasemmistolle mahdollisuuden tehdä oma tarjouksensa, joka on ollut perinteisesti yhteiskuntavastuun korostamista. Kun ihmiset ovat aikaisempaa paljon väljemmin sitoutuneita puolueisiin, he voivat vikkelämmin liikkua tällaisten poliittisten tarjousten perässä tilanteen mukaan. Poliittiset muutokset voivat olla silloin suuria. Voi olla, että ollaan siirtymässä aikaan, jossa poliittiset muutokset ylipäätään ovat suurempia kuin aikaisemmin.
Tarjouspolitiikan ja sitoutumisvaihtoehdon välisen paremmuuden mittaaminen on vaikeaa. Kummassakin on puolensa mutta myös vaaransa. Ehkä olii parempi jos kummallekin jäisi oma paikkansa. Silloin osa ihmisistä sitoutuisi pitempijänteiseen politiikkaan ja osa hyppisi näiden tarjousten perässä.