Lyödäänpä nyt tämän keskustelun ennätykset ja kirjoitetaan rakkausruno - sille omalle. Ei mitään suorituspaineisia tai muuten paineisia. Kun olemme kerta runoilijoiden sukujuurta. Minä ehdottajana voisin aloittaa:
Vuosikymmenten, niiden yhteisten
jälkeen
minä pyydän -
älä ota mitään pois.
Äläkä anna lisää. Anna vain olla.
Nyt on riittävästi.
Kun sinisimmät silmät
sinisimmät kuin mikään sininen
sinisimmät kuin mikään.
Ei taivas - ei meri - ei mikään muukaan
voi olla niin sininen
kun vielä
on vuosikymmenten jälkeen
tuon sinisten silmien sini.
Vuosikymmenten, niiden yhteisten
jälkeen
minä pyydän -
älä ota mitään pois.
Äläkä anna lisää. Anna vain olla.
Nyt on riittävästi.
Kun sinisimmät silmät
sinisimmät kuin mikään sininen
sinisimmät kuin mikään.
Ei taivas - ei meri - ei mikään muukaan
voi olla niin sininen
kun vielä
on vuosikymmenten jälkeen
tuon sinisten silmien sini.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oi nadjani mun olit patjani mun ...
ei helevetti..nyt lähti väärä biisi..runohan sen piti tulla..
oota ny...kun runosuoneni saan auki...
Olen tuntenut hetken jolloin
sielut koskettavat toisiaan
rakastavaiset kyynelehtien vierekkäin makaavat
kykenemättä puhumaan hetken kauneudesta
Luojani, jos tällaista voi olla maan päällä
millaista onkaan meille taivaissa?
Sinulle rakkaani!
mutta kuitenkin, sen mitä luin oli tosi kaunista. Jatkoa, pyydän.
minä katson
sinä katsot
me katsomme
me olemme
me elämme
voisiko olla
muuta
katsoa ja elää
yhdessä
... me tiedämme tosiasiat. Rakastaa tai olla rakastamatta - siinäpä aihetta.