Monet ovat varmaan elämässään kohdanneet seuraavanlaiseen ongelman: elän parisuhteessa jota on kestänyt kolme vuotta. Suhteessamme on ollut ylä-ja alamäkiä, niinkuin suhteessa kuuluukin. Viimeisin alamäki oli se kun kumppanini muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, noin 600 kilometrin päähän minusta. Toisaalta tämä muutto osa on relevanttia suhteessa ongelmaani, toisaalta ei.
Tuossa noin kolmisen kuukautta sitten tapasin ihmisen jonka kanssa olen ollut samassa koulussa yläasteella. Olimme samoissa pippaloissa ja juttu lähti siitä sitten luistamaan. Sen jälkeen olen törmännyt häneen muutamia kertoja ravintolassa. Olemme jutelleet ja hän näyttää olevan kiinnostunut minusta. Ensin ajattelin että tämä johtuu vaan siitä että kaipaan ihmistä lähelleni koska asun niin kaukana poikaystävästäni mutta kun olen tätä asiaa tarkemmin ajatellut niin olen tullut siihen tulokseen että tässä on oltava kyse jostain muustakin kuin läheisyyden kaipuusta. Tämä toinen ihminen ei ole minua immarrellut eikä edes pyrkinyt miellyttämään millään tavalla joten huomaan että ei tämä tunne johdu siitä. Pelkään siis että olen oikeasti ihastunut. Jo pelkästään tämä tunne saa minut tuntemaan syyllisyyttä ajatellen poikaystävääni. En halua tehdä hänelle mitään pahaa koska rakastan häntä.
En olisi arvannut että tämä toinen ihminen pääsee niin luihin ja ytimiin että ajattelen häntä hyvinkin paljon. Tänäänkin törmäsin häneen ja vatsanpohjasta otti. En tarkalleen tiedä mitä neuvoa ja apua kaipaisin teiltä lukijoilta. Tuomitsemista en ainakaan kaipaa. Minun sisäinen moraalienkeli pitää siitä kyllä huolen. Sen tiedän että en tee mitään hätiköityä ja jätä yhtäkkiä nykyistä suhdettani. Niin kevyesti en tässä suhteessa ole. Olen vain huolissani siitä millaisia ajatuksia tämä ihminen minussa herättää. En edes tiedä että törmäänkö häneen enää. Osa minusta toivoo että näkisimme vielä mutta osa minusta taas ajattelee että pääsen ehkä helpommalla jos emme enää kohtaa. Kun koulut taas alkavat niin minä vaihdan paikkakuntaa ja hän myös. Olemme molemmat vain sukuloimassa nämä joulunpyhät vanhempien kotipaikkakunnalla. Ehkä jo pelkästää tästä kirjoittaminen helpottaa mutta toivon silti että jollakin olisi jotakin ajatuksia minulle antaa tästä asiasta. Mikäli tunnet asian omaksesi, kerro minulle omat ajatuksesi.
Tuossa noin kolmisen kuukautta sitten tapasin ihmisen jonka kanssa olen ollut samassa koulussa yläasteella. Olimme samoissa pippaloissa ja juttu lähti siitä sitten luistamaan. Sen jälkeen olen törmännyt häneen muutamia kertoja ravintolassa. Olemme jutelleet ja hän näyttää olevan kiinnostunut minusta. Ensin ajattelin että tämä johtuu vaan siitä että kaipaan ihmistä lähelleni koska asun niin kaukana poikaystävästäni mutta kun olen tätä asiaa tarkemmin ajatellut niin olen tullut siihen tulokseen että tässä on oltava kyse jostain muustakin kuin läheisyyden kaipuusta. Tämä toinen ihminen ei ole minua immarrellut eikä edes pyrkinyt miellyttämään millään tavalla joten huomaan että ei tämä tunne johdu siitä. Pelkään siis että olen oikeasti ihastunut. Jo pelkästään tämä tunne saa minut tuntemaan syyllisyyttä ajatellen poikaystävääni. En halua tehdä hänelle mitään pahaa koska rakastan häntä.
En olisi arvannut että tämä toinen ihminen pääsee niin luihin ja ytimiin että ajattelen häntä hyvinkin paljon. Tänäänkin törmäsin häneen ja vatsanpohjasta otti. En tarkalleen tiedä mitä neuvoa ja apua kaipaisin teiltä lukijoilta. Tuomitsemista en ainakaan kaipaa. Minun sisäinen moraalienkeli pitää siitä kyllä huolen. Sen tiedän että en tee mitään hätiköityä ja jätä yhtäkkiä nykyistä suhdettani. Niin kevyesti en tässä suhteessa ole. Olen vain huolissani siitä millaisia ajatuksia tämä ihminen minussa herättää. En edes tiedä että törmäänkö häneen enää. Osa minusta toivoo että näkisimme vielä mutta osa minusta taas ajattelee että pääsen ehkä helpommalla jos emme enää kohtaa. Kun koulut taas alkavat niin minä vaihdan paikkakuntaa ja hän myös. Olemme molemmat vain sukuloimassa nämä joulunpyhät vanhempien kotipaikkakunnalla. Ehkä jo pelkästää tästä kirjoittaminen helpottaa mutta toivon silti että jollakin olisi jotakin ajatuksia minulle antaa tästä asiasta. Mikäli tunnet asian omaksesi, kerro minulle omat ajatuksesi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
poissa ja sinulle iskee täysin normaali ohimenevä ihastuminen.
Nyt rakennat omassa mielessä siitä ihastumista kun mielessä pyörittelet häntä ja mietit oletko ihastunut vai et.
Se ei tapahdu itsestään. Jos rakastat poikaystävääsi niin alat ajattelemaan muita asioita. Sitä herkästi kun toinen on poissa kiinnittää huomiota johonkin johon vaikka törmäilee ja joka kiinnostuu sinusta.
Se on niin yksinkertaista.
Tuokin voi olla totta mutta asioissa on tapahtunut nyt uuden vuoden jälkeen muutoksia. En epäile sitä että olenko ihastunut vai en.Tiedän että olen. Olen häntä tässä nyt tavannut kerran tai kaksi savukkeen merkeissä ja tunnen ihastusta. Eteeni on vuosien aikana tullut miehiä jotka ovat olleet kiinnostuneita mutta minä en ole heistä piitannut. Tämä tuntuu nyt erilaiselta ja tunnistan sen kyllä. Haluaisin oppia tuntemaan häntä paremmin ja viettää hänen kanssaan aikaa. Eikä tämä tunne ole kovin mukava.. Olen kuitenkin päättänyt että en tee mitää hätiköityjä päätöksiä vaan punnitsen rauhassa että missä mennään nykyisessa suhteessani ja kuinka tärkeä tämä suhde minulle, varsinkin kun joku toinen ihminen sai minut tuntemaan tällä tavalla. Tämä ihminen on mielessäni kun menen nukkumaan ja hän on ensimmäinen asia mitä ajattelen kun herään. Että sellaista.