Moi!
Oon sairastanut bulimiaa jo 6 vuotta ja haluaisin nyt oikeasti parantua. Mulla on myös paha masennus bulimian lisäksi ja olen kuullut, että jotkin lääkkeet auttaa sekä bulimian, että masennuksen hoidossa. Muuten menisin suoraan terveyskeskukseen, mutta en kehtaa, koska mun terveyskeskuslääkäri on perhetuttu. Lisäksi isä on tunnettu lääkäri... en haluaisi, että vanhemmat saa tietää. Sosiaalinen paine on kova, kun iso osa lääkäreistä tuntee mun isän ja tietää, kenen tytär olen. Mitä tehdä?
Oon sairastanut bulimiaa jo 6 vuotta ja haluaisin nyt oikeasti parantua. Mulla on myös paha masennus bulimian lisäksi ja olen kuullut, että jotkin lääkkeet auttaa sekä bulimian, että masennuksen hoidossa. Muuten menisin suoraan terveyskeskukseen, mutta en kehtaa, koska mun terveyskeskuslääkäri on perhetuttu. Lisäksi isä on tunnettu lääkäri... en haluaisi, että vanhemmat saa tietää. Sosiaalinen paine on kova, kun iso osa lääkäreistä tuntee mun isän ja tietää, kenen tytär olen. Mitä tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mutta pystyisitkö menemään johonkin nuuhun terveyskeskukseen? tai yksityiselle? Suosittelen avun hankkimista joka tapauksessa!! se helpottaa!! OIKEESTI. Tai voisiko sinulle olla apua siitä, että kertoisit jollekin tutullesi? (esim. ystävä) Minua se helpotti jo paljon!!!! kokeile, mitä mieleen pälkähtää :) ja jos muuta vaihtoehtoa ei ole ajattele sitä, että isäsikin varmasti tahtoisi sinun parantuvan!! JA LÄÄKÄREILLÄ ON VAITIOLO VELVOLLISUUS!!!
Mä en oikeen voi mennä muuhun, kun mun oman alueen terveyskeskukseen. Muut terv.keskukset ei ota mua vastaan. Joo, lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, mutta mua niin nolottaa. Mun isä on niin menestyvä ja kaikki luulee myös mua tosi menestyjäksi, kun ulkoisesti mulla menee niin hyvin. Hävettää myöntää, että oon jo ollut 6 vuotta sairas hakematta apua. Ja vielä se, ettei mun isä, joka on lääkäri tai muukaan perhe ole huomannut mitään....
ajattele itseäsi! älä sitä mitä ne muut ajattelee!! Vaan tarviitkö SÄ apua? joo..!?! Ei ne sitä sun isälles kerro! Ja se vois oikeesti tapahtuu ihan kellevaan!! Ja se on myös niin helppo piilottaa et ei kukaan sitä vois huomaa!!! Haluatko jatkaa kärsimistä vielä lisää vai lopettaa sen jo? Oikeesti HAE apua!! ittes takia!!
Voi hyvänen aika. Älä nyt tuollaisesta ole huolissasi, että toiset pitäisivät sinua jotenkin epäonnistuneena, jos myönnät sairautesi. Monestihan syömishäiriö juuri tulee menestyville, täydellisyyttä tavoitteleville tytöille. Et ole epäonnistuja ja kun alat saada apua ongelmaasi, niin bulimiasi hoituu ajan kanssa ja tajuat itsekin, ettei ole syytä hävetä.
Isäsi varmasti haluaisi sinun parantuvan eikä ajattelisi vain uraansa ja pelkäisi kasvojensa menettämistä. Olet hänelle varmasti tärkeä. Tiedän, että tämä neuvoni on ehkä mahdoton toteuttaa, mutta harkitse edes kertovasi isällesi tai jollekin muulle läheisellesi. He ovat sinulle tukena vaikeina aikoina. Ei omia ongelmiaan pidä piilotella, silloin ne vain kasvavat entisestään. Ja lähimmäisesikin arvostaisivat varmasti sitä, että luotat heidän tukeensa ja uskoudut heille.
Valtavasti tsemppiä! Älä pelkää mitään häpeää, ei sairaus ole häpeä. Rohkeasti vain apua!
Kiitos kovasti kannustuksesta ja rohkaisusta, mutten ole vieläkään ihan varma, että haluan avautua kenellekään.
Onko mahdollista parantua bulimiasta yksin? Kysyin ekassa viestissäni lääkkeiden merkityksestä hoidossa... Ajattelin, että selviytyisin itse oikean lääkityksen (saan hommattua ilman lääkärillä käyntiä) ja esim. ruokapäiväkirjan tms. avulla. Olen lukenut, että mm. eräät masennuslääkkeet auttavat huomattavasti bulimian hoidossa...
En ole muuten nyt oksentanut 5 päivään:-) Rankkaa ja vaikeeta on, mutta olo on jo paljon parempi.
Hienoa! Siitä se lähtee! Se, ettet ole oksentanut useaan päivään, on jo merkki paremmasta. Sinulla on todella halu auttaa itseäsi. Ja vaikka tulisikin välillä takapakkia, älä masennu, vaan jatka pyrkimystäsi parantumiseen. Mikään ei tapahdu yhdessä yössä.
Toisille avautuminen on kyllä hyvä juttu parantumisen kannalta, kun on joku jolle kertoa, jos on vaikeata yms. Tietysti on jo hienoa, että olet avautunut täällä palstalla ja voimme kannustaa sinua, mutta harkitse todella asian kertomista myös jollekin läheisellesi tai lääkärille. Mieti asiaa rauhassa, älä tyrmää kuitenkaan heti.
Siskoni sairastui pari vuotta sitten anoreksiaan, tiedän ettei se ole sama asia julkisuudessa kuin bulimia, mutta kunhan jolain lailla saisit itsesi rohkaistua. Hänkin häpesi ja peitteli kunnes meni sairaalakuntoon, näin voi käydä myös sinulle! Se ei missään nimessä ole häpeä, tiedän että ajattelet nyt että onpas, mutta olet ainut joka on sitä mieltä. Bulimia on sairaus joka on päässä, sinä olet sen uhri, et aiheuttaja tai syyllinen. Aloita taistelu sanomalla vastaan häpeälle niin saat elämäsi kuntoon. Jatkuva vartalosta jasyömisestä stressaaminen vie uskomattoman paljon voimia ja niinsanotusti turmelee elämän. Olet nuori, ota elämästä kiinni, se vie paljon aikaa ja vielä lisää voimia, mutta pystyt siihen se on varma. Olen itsekin kärsinyt 17 vuotiaasta lievästä syömishäiriöstä. Paras apu on ollut itsetutkiskelu, eli olen yksinkertaisesti opetellut näkemään itseni muiden silmin. Omin silmin näytät puolet paksummalta mitä todellisudessa olet! Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö,keskity olennaiseen! itseltäni se vei n.4vuotta tajuta. Hae apua, ongelmasi on yleinen, eikä kukaan sinua siitä toru, päinvastoin saat voimaa muilta ihmisiltä, MYÖS Vierailta ammattiauttajilta! Kokemusta on ja positiivista sellaista!
hei!
Ootkos ajatellu etta et suinkaan ole epaonnistuja, jos(toivottavasti KUN) kerrot isallesi/jollekkin tuttavallesi oksentelustasi, VAAN OLET ROHKEA, ITSENAINEN NUORI JOKA ON YMMARTANYT ONGELMANSA JA ON VALMIS PARANTUMAAN OMASTA TAHDOSTA(olet huomannut kuinka elamassa on paljon muit asioita mista voi nauttia...myonnat "virheesi"(sairautesi) mita moni aikuinen/kukaan ei hyvin usein myonna/paljasta).
Olet valmis ottamaan vastuun!!! Olet jarkeva!!!
TSEMPPIA!!!!!
auttoi seromex. se vähentää näläntunnetta ja sitä kautta ahmimishimoa. mä en voi itse enää käyttää, kun paino on muutenkin liian alhainen (165/45)