Hei vaan! Olen nyt vähän pelonsekaisissa tunteissa, kun vasta todettiin "epilepsia". Mulla on sellasia 2sekunnin kestoisia "poissaolokohtauksia" en pysty puhumaan, mut ymmärrän muiden puheet ja teot. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Mulla on myös diabetes... En ole uskaltanut vielä aloittaa lääkitystä tähän uuteen juttuun. Pliis kertokaa mielipiteitä?!!! Lämmin kiitos jo etukäteen
Lievät poissaolokohtaukset...
vasta todettu
31284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nou hätä, nou hätä;)! Okei onhan se oikeasti aika pelottavaa, kun alkaa tulla epileptisiä tuntemuksia. Ne kun tosiaan voi olla niin moninaisia. Mun epilepsia alkoi poissaolokohtauksilla ja deja vu tuntemuksilla. Sitten tuli muutama isopi kouristuskohtaus, lääkitys kuitenkin löytyi ja nyt kaikki ok, välillä ei edes muista, että on epi.
Kaikillahan nuo poissaolokohtaukset ei johda isompaan kohtaukseen, mutta sellainen mahdollisuus tietysti on. Itse en tiennyt, että poissaolo liittyi epiin, näin sitä ei siis diaknosoitu ennen kuin vasta kouristuskohtauksen jälkeen. Jos olisin tiennyt, että poissaolo liittyy epiin, niin olisin saattanut harkita matalaa lääkitystä ja katsoa sen vaikutusta. Ainakin olisin hyvin tarkaan tentannut lääkärin mielipidettä. JOS olisin tiennyt, että poissaolo johtaa isoon kohtaukseen, niin olisin todellakin aloittanut lääkityksen, jos sillä oltaisiin voitu välttyä isommilta kohtauksilta.
Tietysti sinua varmaan mietityttää aloittaa uusi lääkitys, kun on toinenkin sairaus. Mutta molemat on kuitenkin sellaisia, että niiden kanssa voi hyvin elää:). Itse siis suosittelisin kokeilemaan jotain matalaa lääkitystä (jos poissaolokohtauksia tulee usein) ja katsomaan jos siitä on apua. Itse siis olisin niin tehnyt, jos olisi ollut ennustuspallo;).
Mutta älä ole hädissäsi, ihan turhaa, epin kanssa kyllä pärjää!
Kirjoita ihmeessä kokemuksiasi kuinka olet pärjännyt, oletko aloittanut lääkityksen yms.
Tsemppiä!
Mua ei ole diagnosoitu niin paljoa kohtauksien avulla kuin aivojen käpälöinnin. Mutta...
Itsellä on ollut yksi kouristuskohtaus tässä 15 vuoden sairastelun aikana. Pääasiassa kohtaukseni olleet siis poissaolokohtauksia. "Suuret kohtaukseni" ovat olleet sellaisia yli minuutin pituisia, joihin on liittynyt sekavaa puhetta, maiskuttelua ja syljen valumista suusta. Nyt asiat on muuttuneet juuri tuon kaltaiseen, josta aloittaja puheli. En saa enää kuin hetkellisiä pimahteluja, enkä edes välttämättä ehdi puhella sekavia vaan vaikutan vaan pienen hetken että olisin ehkä ajatuksissani. Usein saan nuo deja vu -olot pois keskittymällä ajattelemaan jotain vaikka asiaa, joka on samassa huoneessa tms. Kohtaukseni ovat siis tavallaan pienentyneet. Vaikka ei sillä, kohtaus kuin kohtaus.
Minulla puhkesi epilepsiatoisen lääkkeen vaikutuksesta n.8v sitten.Poissaolokohtauksia tuli silloin tällöin,välillä vain ehkä kerran vuoteen.Lääkitystä ei aloitettu niiden takia. Kunnes sitten eräänä aamuna heräsin omituiseen oloon ja lähdin terveysasemalle.Tiesin että jotain on pielessä.Asemalla lääkärin vastaanottohuoneessa sain sen ekan kouristuskohtaukseni sitten, ja tulin tajuihini meilahden sairaalassa usean tunnin kuluttua tapahtuneesta.Luojan kiitos että olin ihmistenilmoilla silloin, varmaan olisi henki mennyt yksinään.Olin koko päivän enemmän tai vähemmän pihalla, ja pääsin vasta illalla kotiin sairaalasta.Tutkimuksissa ei löydetty selkeitä poikkeamia, mutta lääkitys aloitettiin.Lääkityksen aikana ei ole ollut minkäänlaisia kohtauksia. Eli minulla epilepsia paheni,en tiedä onko se yleistä, että kohtaukset ovat läpi elämän vain lieviä.