ISÄN SYLI ON TÄRKEÄ

OLISITPA OLEMASSA TUKENANI kirjoitti:

tulin töistä yksinäiseen kotiini.poika oli lähtenyt kavereiden luo naapuritaloon..jälleen kerran tunsin kyyneliin asti ikävän joka sattui sisälläni...kaikki on kannettava yksin,,,kuinka kaipaankaan käsivarsia ympärilläni ja sitä tunnetta kun edessäni on joku joka rakastaa minua,ottaa syliin jossa saan tuntea olevani tärkeä,rintakehää johon saisin painaa poskeni.ihminen kaipaa perusturvaa,minäkin vaikka olen aikuinen nainen.isäni ei kasvattanut minua ,hän takertui omien murheittensa takia viinapulloon ja äitini perässä,,minun tieni vei lastenkotiin ollessa alle kolmen vuoden..sain uuden isän ja äidin jotka ei koskaan arvostanut minua ,halannut,antanut mulle tunnetta olla tärkeä tasa-arvoinen ihminen.tänäpäivänä ei sellaiseen perheeseen sijoitettaisi lapsia,nyt ollaan tarkempia,luulisin niin..elämä ilman turvallista isää.. noita haavoja kannan siitäkin huolimatta että ole elämän kanssa sinut.en kanna katkeruutta ,en syytä ketään,olen sopeutunut kaikkeen..nyt kasvatan pientä poikaani yksin,,elämä repi rikki suhteeni hänen isäänsä,,muut naiset elämässämme vei suuren osan jota en kestänyt enään.,mieheni hylkäsi myös oman poikansa,uuden vaimonsa pyynnöstä,sillä hän joutui valikoimaan lapsensa tai hänet..näin kuinka poikani rakasti ja halusi pitää isään yhteyden mutta sen kaiken olisi pitänyt tapahtua salassa,eikä se ollut reilua ketään kohtaan.,lopulta ex ei edes soittanut pojalleen ,vaan unohti hänet täysin...me kaipaisimme isiä molemmat,meihin on tullut haavat koska isämme ovat meidät hyljänneet,,ja te isät jotka haluaisitte tavata lapsianne älkää antako periksi,ainakin lapsenne isona tajuaa että yrititte kaikkenne ja rakastitte heitä,,kun haitte tapaamisoikuksia itsellenne,ja taistelitte niistä..olette tärkeitä ihmisiä lapsillenne,,ilman teitä lapsenne on jo valmiiksi rikki joiltain osin jos puututte heidän elämästään..en tajua miten naiset ovat niin ajattelemattoman itsekkäitä,sillä lapsi on molempien eikä vain naisen.naiset puhuvat etteivät pidä lasta koston välineenä,mutta tekevät juuri niin..jos tulee sanakopua ,nainen katsoo oikeudekseen kieltää näkemästä lasta,,ajatelkaa miten väärin se on!!!eri asia jos lapsen isä on vaaraksi mutta harvemmin nii on.nainen päättää ja sanelee ehdot itsekkäästä näkökulmasta katsoen,eikä tajua mitkä haavat se saattaakaan tehdä sydämeen!!mulla on ainakin ikävä isoa syliä,turvaa,ihmistä joka hyväksyy minut tälläisenä kuin olen,,tällä hetkellä se olisi miesystävä mutta ihan alkujaan kaipuu lähtee lapsuudesta josta puuttui liian paljon..huomaan myös lapseni kohdalla että isän puute on särkenyt jotain pienestä sydämestä,ja se kohta on vielä täysin vereslihalla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä