minulla on 9kk ikäinen ihana lapsi, mutta väsyneenä ja masentuneena minulla pinna kiristyy helposti. no,tänään lapsellani oli joku ihme kiukkukohtaus kun oisi pitäny ruokaa syödä,no en saanu häntä syömään,en rauhoittumaan. aloin itsekin itkeä,paiskasin kännykän pöydälle oikein lujaa.Lapsi itki ja varmaan pelästyi.. tuli niin paha olla. otin hänet heti syliin ja yritin ryhdistäytyä..ja lohduttaa. myöhemmin sain kyllä sitten hymyjä ja nauruakin. tuli vaan niin paha mieli..onko teillä muilla ollut tällaista?
onko lapsesi pelännyt
sinua?
7873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä huolestu tuosta liikaa. TOki arvaat siitä, että olet väsynyt ja pinna on kireällä. Anna tuossa tilanteessa syömisen olla, kun huomaat, että pinna kiristyy. Kyllä lapsi sitten hetken päästä sylissä ja lähellä huomaa, että äiti on ihan yhtä ihana kuin ennenkin:-). Syömisestä tulee ihan liian usein turhia takkuja:-/. Eikä tuo huonon olon tunne katoa: viimeksi illalla itkin, että esikoiseni, 11 v, menee maanantaina sairaalaan osastolle, tuntui että jätän hänet silloin 500 km päähän:-(! Niin paljon kiukkua ja huonoja hetkiä, ja nyt sitten, kun lapsi on lähdössä: ikävä ja sääli:-((.
Kyllä tuollainen kertoo pahoista henkisistä heilahduksista, joihin pitäisi olla järki alkaa hakea apua, esim mielenterveystoimistosta, eikä vaan painaa villaisella ja selitellä että kaikki muka huutavat ja räyhäävät lapsilleen.
Meillä ei ainakaan huudeta eikä heitellä tavaroita.
joskus ääntä korotetaan;-D! Tavaroiden heittelyä ei ole se, että paiskaa kännyn pöytään. Pieni kiukunpurkaus se on. Tiedän kyllä, että monissa perheissä on ihan tapana karjua ja kiljua kurkku suorana, ja silti kaikki on hyvin:-D! Mulla on paha taipumus joskus kikkailla sanoilla - paras ystäväni opiskeluaikana pelkäsi,että musta tulisi se Muumien tyyppi, joka teki näkymättömästä lapsesta näkymättömän. Mikä sen lapsen nimi olikaan, Ninni? Sitä joskus pohdin, nyt kun oma AS-esikoiseni kärsii ahdistuksesta ja koulukiusaamisesta. Monissa perheissä ei huudeta, joo, mutta tehdään kyllä kaikenlaista muuta pahaa:-(. Mutta tietysti on hyvä pyytää ajoissa apua vaikka ekaksi neuvolasta ja sitä kautta ehkä mielenterveystoimistosta. Aika moni vanhempi hyötyisi avusta;-)!!
Ei kyllä ole asiat hyvin, jos on tapana karjua ja kiljua kurkku suorana. Ollan vaan jo sokeita sille, että mitä se on kun on oikeasti asiat hyvin. Kun ei siis ole koettu sitä.
Lisäksi haluan painottaa sitä että on todellakin paljon perheitä jossa on tasapainoiset vanhemmat, jotka eivät huuda ja räyhää lainkaan. Huutaminen ja räyhääminen ja tavaroiden heittely, eivät ole normaali käytöstä, jota soisi lapsiperheessä tapahtuvan.
Ymmärrän että huutavat vanhemmat haluavat pitää omaa häirikkökäyttäytymistään normaalina, kun eivät normaaliin itse kykene.
Minusta lapselle pitää näyttää negatiivisetkin tunteet ja uskaltaa tarvittaessa myös nostaa ääntään. Ei ole normaalia, jos niitä ei näytetä. Tiedän sen, koska olen kasvanut perheessä jossa ei riidelty tai huudettu lapsille. Menen vielä aikuisiälläkin ihan lukkoon jos joku nostaa ääntään minulle. Suuttuminen voi olla pelottava kokemus, jos ei ole kotona koskaan nähnyt sen turvallisen vanhemman suuttuvan. Kohtuus tietysti siinäkin, jos aina palaa pinna niin pahasti että tavarat lentää niin sitten kannattaa hakea apua.
tavaroiden heittely ei ole mitään negatiivisten tunteiden oikeaa ja tervettä näyttämistä.
sentään. Tätä rataa taas mennään... "minä korotan ääntäni lapselleni joka päivä" toinen vastaa "olet huono äiti" tästä kaikki lähtee. eivätkö ihmiset tosiaankaan tajua vieläkään, että jokainen kasvattaa lapsensa ihan miten huvittaa(tämähän ei siis tarkoita sitä,että hakataan lapsia yms..)mutta näinkin pienet asiat kuin joku huutaminen kertoo siitä mukamas että olet huono ja mielenvikainen äiti. eihei.. minä olen nähnyt perheitä jossa huudetaan, perheitä missä lapsi saa tehdä mitä huvittaa ja myös perheitä missä ei saa tehdä mitään. myös näitä perheitä missä ei ikinä huudeta tai koroteta ääntään. ja uskokaapa pois kaikista niistä lapsista on kasvanut mallikelpoisia kansalaisia. tosin se missä lapsi joka kasvoi perheessä missä ei ikinä suututtu lapselle eikä korotettu ääntään niin on meistä kaikista säikyin. mistä tämän tiedän.. koska puhuin itsestäni ja 8 hyvästä ystävästäni, nyt meillä on kaikilla kaveruksilla ikää jo päälle 30..