Vähintäinkin kummalliseksi voitaneen kuvailla joulun alusviikolla sattunutta tapausta Hämeenlinnan keskustassa.
Jokavuotiseen ja samalla perinteiseen tapaansa oli kaupungin joulupatakeräys käynnistetty huono-osaisten hyväksi ja monet vapaaehtoiset työntekijät tekivät arvokasta työtään. Yksi näistä ja jo monena vuotena mukana ollut 72- vuotias Hulda Ikäheimo seisoskeli patansa äärellä ja vastaanotti kiitollisena rahalahjoituksia, jotka putosivat joko kahisten - tai vain kilisten padan pohjalle. Mutta annetaan Huldan jatkaa:
- "Olin seissyt arviolta toista tuntia joulupadan ääressä kunnes minua lähestyi epämääräisen näköisenä mustaan pitkään takkiin pukeutunut lyhyt mieshenkilö, joka ihonvärinsä puolesta mielestäni sopi ehkä kiinalaiseksi tai jopa mongoliksi - suomalainen hän ei ainakaan ollut sanoo Hulda topakasti ja jatkaa.
- "Mies laahusti pataa kohti oudosti sopertaen jotain loitsua kenties "et sillai hai" - tai jotain sinnepäin." Padan viereeen päästyään haistoin nenässäni erittäin voimakkaan eritteen tuoksun, enkä ollut aluksi varma mikä - tavallaan tuttukin tuoksahdus nenääni lennähti. Miehellä oli kädessään rypistettynä pieni rypäs seteleitä joita tämä latoi pataan koko ajan hokien outoa "sillee hei"- loitsuaan. Tai - no, jotain siihen suuntaa loruaan. Olin todella yllättynyt ja lähes sanaton miehen anteliaisuudelle. Rahojen arvosta en sillä hetkellä tiennyt sanoa mitään, sillä rahatukku oli niin epämääräisesti rypistetty, että niiden tunnistaminen oli siinä hetkessä mahdotonta. Mutta yllättävin käänne tapahtui hetkeä myöhemmin.
- "Miehen oudosti tuijottavasti nappisilmissä, jotka pureutuivat läpi ytimien oli jotain eriskummallista - jotain, jota on vaikea edes sanoin kuvailla. Suoranainen shokki iski kuitenkin pian kuin salama kirkkaalta taivaalta".
- "Ladottuaan mukavan ryppään rahaa joulupataan mies virnisti oudosti silmää iskien ja avasi yht'äkkiä sivutaskuistaan kiinni pitäen takkinsa aivan auki. Pelästyin perusteellisesti ja ällistyksestä huudahtaen lennähti hammasproteesini mustaan pataan ilkeästi kolahtaen. Miehen pitkän takin alla ei ollut rihman kiertämää ja koko lyhyen tynkä "jatkopala" roikkui tukevahkon vatsan palanpainikkeena.
- "Toivuttuani ensi hämmästyksestä ja saatuani hampaat jollain tapaa suuhuni huusin hädissäni "APUA! APUA!"
Mies oli uskomattoman nopea kintuistaan ja juoksi - uskomatonta kyllä naisten korkokengät jaloissa, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan! Alle viidessä sekunnissa mies oli kadonnut näköpiiristäni ja paikalle tulleet poliisitkaan eivät häntä sittemmin löytäneet. Ilmeisesti hän tunsi paikan, koska tiesi minne kadota.
Eikä tarina vielä tähän loppunut. Hulda jatkaa:
- "Pitihän sinne pataan luurata minkälaisen rahasumman se pikkumies jälkeensä köyhille jätti? No, olihan siellä parikymmentä seteliä - vahinko kyllä jostain Monopolipelistä "lainattuja." Enpä muista erikoisempaa tapausta tältä uralta sattuneen päättää Hulda."
Jokavuotiseen ja samalla perinteiseen tapaansa oli kaupungin joulupatakeräys käynnistetty huono-osaisten hyväksi ja monet vapaaehtoiset työntekijät tekivät arvokasta työtään. Yksi näistä ja jo monena vuotena mukana ollut 72- vuotias Hulda Ikäheimo seisoskeli patansa äärellä ja vastaanotti kiitollisena rahalahjoituksia, jotka putosivat joko kahisten - tai vain kilisten padan pohjalle. Mutta annetaan Huldan jatkaa:
- "Olin seissyt arviolta toista tuntia joulupadan ääressä kunnes minua lähestyi epämääräisen näköisenä mustaan pitkään takkiin pukeutunut lyhyt mieshenkilö, joka ihonvärinsä puolesta mielestäni sopi ehkä kiinalaiseksi tai jopa mongoliksi - suomalainen hän ei ainakaan ollut sanoo Hulda topakasti ja jatkaa.
- "Mies laahusti pataa kohti oudosti sopertaen jotain loitsua kenties "et sillai hai" - tai jotain sinnepäin." Padan viereeen päästyään haistoin nenässäni erittäin voimakkaan eritteen tuoksun, enkä ollut aluksi varma mikä - tavallaan tuttukin tuoksahdus nenääni lennähti. Miehellä oli kädessään rypistettynä pieni rypäs seteleitä joita tämä latoi pataan koko ajan hokien outoa "sillee hei"- loitsuaan. Tai - no, jotain siihen suuntaa loruaan. Olin todella yllättynyt ja lähes sanaton miehen anteliaisuudelle. Rahojen arvosta en sillä hetkellä tiennyt sanoa mitään, sillä rahatukku oli niin epämääräisesti rypistetty, että niiden tunnistaminen oli siinä hetkessä mahdotonta. Mutta yllättävin käänne tapahtui hetkeä myöhemmin.
- "Miehen oudosti tuijottavasti nappisilmissä, jotka pureutuivat läpi ytimien oli jotain eriskummallista - jotain, jota on vaikea edes sanoin kuvailla. Suoranainen shokki iski kuitenkin pian kuin salama kirkkaalta taivaalta".
- "Ladottuaan mukavan ryppään rahaa joulupataan mies virnisti oudosti silmää iskien ja avasi yht'äkkiä sivutaskuistaan kiinni pitäen takkinsa aivan auki. Pelästyin perusteellisesti ja ällistyksestä huudahtaen lennähti hammasproteesini mustaan pataan ilkeästi kolahtaen. Miehen pitkän takin alla ei ollut rihman kiertämää ja koko lyhyen tynkä "jatkopala" roikkui tukevahkon vatsan palanpainikkeena.
- "Toivuttuani ensi hämmästyksestä ja saatuani hampaat jollain tapaa suuhuni huusin hädissäni "APUA! APUA!"
Mies oli uskomattoman nopea kintuistaan ja juoksi - uskomatonta kyllä naisten korkokengät jaloissa, mutta se ei tuntunut menoa hidastavan! Alle viidessä sekunnissa mies oli kadonnut näköpiiristäni ja paikalle tulleet poliisitkaan eivät häntä sittemmin löytäneet. Ilmeisesti hän tunsi paikan, koska tiesi minne kadota.
Eikä tarina vielä tähän loppunut. Hulda jatkaa:
- "Pitihän sinne pataan luurata minkälaisen rahasumman se pikkumies jälkeensä köyhille jätti? No, olihan siellä parikymmentä seteliä - vahinko kyllä jostain Monopolipelistä "lainattuja." Enpä muista erikoisempaa tapausta tältä uralta sattuneen päättää Hulda."
Vastaukset 4
Vanhimmat
FANTASTISTA!!
Kiitettävää luokkaa hei!
Keroppa oma mielipiteesi. Vai onko kanttia?
Oikein hyvää stoorya ja todenmukaista. Taavetinko tekstiä, vai?