Oikeusministerin asema on jo sellainen, että sihen liittyy paljon arvoa ja ulkopuolinen aina automaattisesti ajattelee, että tuo on nyt erittäin etevä ja oppinut oikeustietelijä. Onko?
Valitettavasti nykyään ei.
Oikeusministerin olisi oltava OTK koulutukseltaan ja lisäksi hänen olisi todistettava pätevyyttä pitkällä urallaan esim., KKO:ssa tai KHO:ssa tai yliopistolla. Lisäksi täytyisi olla kirjallista tuotantoa alaltaan.
Meillä on nyt oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Eikä ne riittäisi? Oikeuskansleri voisi ottaa myös oikeusministerin tehtävät, joten näin saataisi isoja säästöjä valtiolle.
Nykyinen/nykyiset oikeusministerit ovat alallaan riman alapuolelta. He ovat enemmän kuin jonkun viraston sihteereita. Heihin on tosi vaikea liittää mitään oikeusministerin arvoa, kun ihmisjärki yksinkertaisti edellyttäisi maamme isommalta oikeustieteen ja oikeuslaitoksen edustajalta myös pätevintä ja etevintä koulutusta!
Valitettavasti nykyään ei.
Oikeusministerin olisi oltava OTK koulutukseltaan ja lisäksi hänen olisi todistettava pätevyyttä pitkällä urallaan esim., KKO:ssa tai KHO:ssa tai yliopistolla. Lisäksi täytyisi olla kirjallista tuotantoa alaltaan.
Meillä on nyt oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Eikä ne riittäisi? Oikeuskansleri voisi ottaa myös oikeusministerin tehtävät, joten näin saataisi isoja säästöjä valtiolle.
Nykyinen/nykyiset oikeusministerit ovat alallaan riman alapuolelta. He ovat enemmän kuin jonkun viraston sihteereita. Heihin on tosi vaikea liittää mitään oikeusministerin arvoa, kun ihmisjärki yksinkertaisti edellyttäisi maamme isommalta oikeustieteen ja oikeuslaitoksen edustajalta myös pätevintä ja etevintä koulutusta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäpä tällaisessa järjestelyssä tapahtuisi oikeusministeriölle? PL 68.2§ mukaan "ministeriön päällikkönä on ministeri."
Oikeusministerin ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävät eroavat runsaasti toisistaan, joten itse näen ainakin ehdottamasi työtehtävien yhdistämisen hankalana, sillä oikeuskansleri yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa harjoittaa korkeinta laillisuusvalvontaa (L valtioneuvoston oikeuskanslerista, 2§ ja 3§), ja näin ollen tällaiseen työnkuvaan voisi olla haastavaa yhdistää puhtaasti poliittiset menettelyt.
Politiikan edustajien mukaantulo valtion johtoon perustui joskus aikaisemmin demokratialle, mutta onko enää meillä demokratiaa?
Demokratia tarkoitti sitä, että kansa päättää ja valitsee kekuudestaan edustajat. Mutta nykyään kansan valitsemat edustajat eivät pääse enää kuuluville, vaan isoimman puolueen vähiten ääniä saaneet ehdokkaat ja jäseneet tulevat valittuiksi johtaville paikoille sekä kunnan että valtion puolella.
Määrävä markkina-asema ei ole muutenkaan enää hyväksytty. Miksi se on hyväksytty puolueiden puolella?
Pienillä puolueilla on nykyään vaikea saada ääntä kuuluville. Niissä voi olla erittäin hyvin koulutettuja ehdokkaita, joille kansa on todellisesti antanut runsaasti ääniä ja jota kansa toivoisi päättämääm, mutta hallitseva puolue torjuu ne kylmästi.
Kun ei ole enää mitään kilpailutarvetta, Suomea hallitaan ja johdetaan yhä heikommilla aivoilla.
Kun yrityksessämme viimeksi valittiin irtisanottavia henkilöitä, joiden työsuhdetta ei enää jatkettu, ensin irtisanottaviksi tulivat ne joilla oli suoritettu korkeakoulututkinto, jotteivät vaarantaisi keskitason johdon asemaa, jolla itsellään ei mitään koulutuksia. (Muuten kyseessä ei yksityinen yritys, vaan oyj)
Itse en näe suurempia ongelmia d'Hondtin menetelmää käyttävien listavaalien paikkajaossa. Toki on totta, että kyseinen menetelmä suosii suuria puolueita, ja ne puolueet, jotka jäävät ilman paikkoja eivät ylitä 'piilevää äänikynnystä'. Absoluuttinen vaalitapakaan ei ratkaisisi ongelmia, sillä tällöin äänestäjien valinnanvara kapenisi, koska puoluille olisi kannattavaa asettaa vain vähän ehdokkaita.
Minusta on mielenkiintoista, että politiikka ja oikeus ovat oikeastaan aina jännitteisessä suhteessa keskenään, vaikka lainsäädäntötoimet ovat aina politiikkaa. Tästä kertoo jotakin se, että virkamieshallituksia on ollut viimeksi 1970-luvulla. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että poliittiset toimet ja laillisuusvalvonta tulee pitää erillään, sillä muuten parlamentarismi ei voi toteutua täyspainoisesti.
Ministereillä täytyisi kaikilla olla valinnan perusvaatimuksena alansa tohtorintutkinto.
Onko Suomestakin tulossa "nukkevaltio"? kuten Kiinassa kesiarit olivat ns. nukkekeisareita.
Eilen media kovalla äänellä ilmoitti sekä lehdissä, nettissä että tv:n ja radion välityksellä, että nyt Niinistö on ihanin ja varmin presidenttiehdokas kun meni naimiisiin.
Niinistö on nykyisessä mielessä OTM, mutta minusta ei varatuomari. Onko hän edes harjoittanut juridiikkaa? Miksi hänen kaltaisensa nukke on sopivin ja pätevin Suomen presidenttiksi?
Edelliset Suomen presidentin, Koivisto vielä mukaan lukien, olivat koulutukseltaan tohtoreita. Mutta nyt ollaan kaikkialla sitä mieltä ettei koulutusta tarvita, että talous-, etc. opit ovat ihan turhia. Kouluttamattomat puolueiden tyypit ovat pätevämpiä.
Eduskunnan sivuilta kyllä käy ilmi, että Niinistö olisi varatuomari vm. 1977 ja ennen täyspäiväiseen politiikkaan ryhtymistään toiminut hovioikeudenneuvoksenakin, joten voisi olettaa, että myös oikeudellista asiantuntemusta löytyy...?