Työhön paluu ahdistaa

elämisentasoasi. Saat hieman muutakin ajateltavaa kuin kaikki kolotukset.

Jotenkin kuitenkin kuulostaa, että kaadat miehesi niskaan enemmään kuin olisi tarvis yhdelle miehelle, ja olisikin hyvä jos hän voisi käydä purkamassa oloaan, ja tajuaisi hakea apua vielä kun jaksamisensa ei ole lopussa.

Jos ei sulle työt maita, siihen auttaa toki muuttaminen sitten vuokralle. Tosin siinäkin joutuu maksamaan kuukausittain rahan, joka ei kartuta omaa omaisuutta mitenkään.

Ihmisille jotka valittavat turhaan joka asiasta, ei pidäkkään omaisuuden karttua, vaan aivan suosiolla saavat ollakin b-luokan eläjiä ja esim vuokranmaksajia.

Miehellesi soisin silti mielelläni muuta, mutta eiköhän hän löydä uuden, ja saa asiansa kuntoon aikanaan.

..mikä lie ongelma hänelläkin.

Mutta en ole ihan varma siitä että sinun pitää mennä töihin. Ettekö voi kysyä lisää lainan lyhennyksen lykkäystä? Pienin lapsesi on vasta 1v, eikö hänen olisi parempi olla sinun kanssa kotona ja sinäkin voisit nostaa fyysistä kuntoasi.
Lapset on vain kerran pieniä, mitä iloa lapselle on nopeasti maksetusta asuntolainasta jos lapsi näkee hoidosta tultuaan kotona vain loppuunajetun äidin. Lapsi ei pärjää ainoastaa aineellise´lla hyvinvoinnilla, vaan hän tarvitsee ympärilleen myös henkistä hyvinvointia ja minusta kuulostaa siltä että sitä ilman lapset jäävät jos sinä menet nyt töihin.

Jos menisit töihin vaikka vuoden päästä. Ja voisitko aloittaa lyhennetyllä työviikolla? Uskaltasitko tunnustaa töissä että sinä et ole täydellinen ja et osaa kaikkea, vaan toivot että sinut voitaisiin rauhassa ajaa sisään uuteen tehtävään.
Onkohan todellisuus että sinä odotat itseltäsi täydellisyyttä? Ei muut jotka tietää että oelt kahden pienen lapsen äiti..

Sinuna hakisin lykkäystä lainoihin ja työhön paluuseen. Kun nyt päättäisit työn paluun ajankohdaksi vaikka ensi vuoden tammikuun niin tilanne voi olla silloin jo ihan toinen..

Toivottavasti saat asiasi järjestykseen ja et pilaa oman elämäsi lisäksi lastesi elämää.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!