Kertokaa mulle, milloin olette muuttaneet yhteen? Mikä on aika, jota ei pidetä liian aikaisena eikä myöhäisenä?
Miesystävän kanssa menee aivan loistavasti, mutta ollaan oltu yhdessä vasta pari kuukautta ja hän ajattelee jo nyt yhteenmuuttoa. En oikein osaa sanoa muuta, kuin tottakai haluan asua yhdessä mutta en ihan vielä. Ja hän vastaa siihen, että älä pelkää, mitään ei satu vaan saadaan enemmän yhteistä aikaa ja päästään nauttimaan elämästä paremmin, ja tämän jälkeen mä oon ihan sanaton. Jotenkin tuntuu liian aikaiselta, mitä ihmisetkin sanoo ja eikö monet seurustele vuosiakin ennen yhteenmuuttoa. Itse kun oon aina ollut tosi harkitsevaista sorttia.
MILLOIN AVOLIITTOON
AVOLIITTOON VAI EI
66
12492
Vastaukset
- *n24
Tämä onkin taas yksi niistä asioista joihin sinä tiedät ainoastaan vastauksen. Ainoaa oikeaa tapaa tai aikaa ei ole,toiselle sopii toinen ja jollekin taas ei.
Me oltiin seurusteltu muutama kuukausi kun minä aloin miettimään yhteenmuuttoa ja pari kuukautta siitä uskalsin jo alkaa puhumaan asiasta varovasti ettei toinen säikähdä ;)
Puoli vuotta seurusteltuamme miehen kamppeet olivat tulleet luokseni pikkuhiljaa hiipien. Nyt yhdessä asuttu pian 3 vuotta ja kihloissa oltu viime keväästä.
Kyllä sen tuntee kun on valmis jakamaan arjen ilot,surut ja askareet rakkaansa kanssa- magilla
Sehän on itestä kiinni. Toiset on 10 v yhdessä/kihloissa eikä silti asu saman katon alla(minun eno esmes) ja meillä isännän kanssa taas yhteinen virallinen yhdessä asuminen alko 3 vkon päästä ensi tapaamisesta. 12 vuotta on oltu yhdessä,on kaksi muksua ja naimisissakin 1,5v :).
- Hmm67
Eiköhän nuo jutut tiedä sitten kun siltä tuntuu. Ei sitä netistä kysellä milloin naimisiin ja yhteenmuutto.
- aloittaja
Juu toki tiedän, että silloin on oikea hetki, kun hyvältä tuntuu. Eikä näitä asioita kannata ratkaista netissä saatujen vinkkien avulla, välttämättä. Kuitenkin haluan tietää teidän muiden suhteessa olevien mielipiteen asiasta, tuskinpa se on liikaa kysytty vai?
- Marjo27
Iha on jokaisen oma päätös, kuten oot varmaa noista muistakii vastauksista saanu tietää.
Myö muutettii yhteen ko oltiin seukattu 4kk. Suurin syy yhteenmuutolle tais olla se että asuttiin eri paikkakunnilla (tosin matkaa vain 60km välissä) ja ollaan yhessä asuttu yli 2v. - joeliina.
No en mäkään kyllä PARIN KK:den jälkeen vielä iskis "hynttyitä yhteen"...
Tehän oikeestaan vasta tapasitte...paljon ehtii PALJASTUA toisesta tuossa lähitulevaisuudessa ja sitten se "kyrpii", jos pitää TAAS muuttaa ja kaikki siihen liittyvä vaiva ja stressi...
No tämä oli MINUN mielipiteeni. - N25'
me muutettiin yhteen vajaan 2kk jälkeen. Meillä oli vähän yhteistä aikaa töiden takia ja oli kiva nukkua toisen kanssa.
Oltiin molemmat sitä mieltä että arki tulee paljon nopeampaa vastaan ja totuus selviä vasta sitten miten tulemme toimeen. No ollaan asuttu 3 vuotta yhdessä ja saatu aikaseks jopa vauva.
Me puhuttiin sillon suoraa siitäkin et jos hommasta ei tule mitään niin sitten ei ja uus muutto edessä.
Eli itse tiedät kaikista parhaiten. - mielestä näin...
Olet aivan oikeassa, kun olet harkitsevainen eli ei parin kuukauden seurustelun jälkeen tarvii vielä muuttaa yhteen vaikka olisi kuinka ihastunut toiseen.
Elämää ja suhteita nähneenä on kyllä tullut nähtyä, että miten noissa pikasuhteissa käy. Tutkimuskin sen kertoo, että ensin ihastutaan, sitten pari vuotta on rakastumisen aikaa ja vasta sen jälkeen ollaan rakastamisen asteella. Eli kun ollaan tutustuttu toisiinsa kunnolla.
Teistä tulee vaan liian nopeesti kämppiksiä ja suhde väljähtyy, jos sitä seurustelun tuomaa kutinaa ja välillä ikävää toista kohtaan ei enää olekaan.
Malttia, malttia ja nauttikaa ihastumisen huumasta! - verran
seurustelua ennen avoliittoa. Siitä olen itse pitänyt kiinni. Yökyläilyt kuuluvat tietysti asiaan ja voi olla, että tuntuu, että aina ollaan yhdessä toisen luona, mutta on tärkeää pitää kiinni itsenäisyydestään ja omasta asunnostaan ja rauhassa katsoa, mihin suhde kehittyy. On ainakin paikka, jossa olla rauhassa ja ottaa etäisyyttä, jos sellainen tarve tulee.
- nellipelli
Pidä kiinni omista sisäisistä harkitsevaisuudestasi.Liian nopeasti tehdyt ratkaisut kostautuvat eroina ja sydänsuruina. Miksei avioliittoon kunnon seurustelun jälkeen.Avoliitto ei oikeastaan ole mikään liitto koska sitä ei vahvisteta missään mutta avioliitto onkin sitten juridinen ja paljon sitovampi.Ehkä juuri siksi valitaan avosuhde jotta takaovesta pääsee livahtamaan kun itsestä tuntuu sopivalta. Sinä itse osaat päättää mitä teet suhteesi kohdalla.Älä anna kuitenkaan kaverisi painostaa jos hän tätä tekee mieti kannattaako jatkaa.Elämä on riskinottoa ja haavat ja sydänsurut kuuluvat elämänkiertoon tavalla jos toisellakin. Onnea sinulle vuodelle 2009 !
- ruismarja
Oot aivan oikeassa!Oon sama mieltä että avioliitto on oikea ratkaisu -reilu, sitova,myös juridisesti.
Kannattaa odottaa. - avoliitto on
ruismarja kirjoitti:
Oot aivan oikeassa!Oon sama mieltä että avioliitto on oikea ratkaisu -reilu, sitova,myös juridisesti.
Kannattaa odottaa.paljon reilumpi ratkaisu, siinä ei yritetä sitoa toista mitenkään muuten kuin tunnesiteillä. Kaikki tuollainen rahallinen ja juridinen sitominen on aika alhaista (avioehdot on tosin keksitty, sitä suosittelen). Avioliitostakin pääsee nykyään niin helposti eroon (onneksi), ettei siinä ole oikeastaan mitään järkeä.
Aika vanhanaikaista ajatella, että avoliitto ei vaadi samanlaista sitoutumista kuin avioliitto. Se on vain omasta asenteesta kiinni. Onhan avioliitolla sitä glamouria jäljellä, muttei siitä kannata ottaa pakkomiellettä.
- **N24**
Minä ja miesystäväni ollaan seurusteltu jo 5 vuotta ja ei vieläkää asuta yhessä. Ei oo ollu kauhiaa hätää ees muuttaa yhteen ja ei oo löytyny ees sopivaa taloa vielä. Me ku muutetaa yhteen niin me muutetaa suoraan omakotitaloon. Mitää paskaa vuokra-asuntoa oteta sitte. Riittää jo nyt ku vuokralla ollaan tahoillamme asuttu. :)
- Nainen 26
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. En ymmärrä mikä hirveä hoppu ihmisillä on nykyään muuttaa yhteen. Minä ja mieheni kerätään rahaa kunnon taloon (meilläkin haussa omakotitalo). Jos molemmat ovat tosissaan, niin jaksetaan myös odottaa. Jos ei jakseta, niin ei olla tarpeeksi tosissaan. Ihastumiseen kuuluu hätäily, rakkauteen liittyy myös se kärsivällisyys.
- juupaduu
Nainen 26 kirjoitti:
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. En ymmärrä mikä hirveä hoppu ihmisillä on nykyään muuttaa yhteen. Minä ja mieheni kerätään rahaa kunnon taloon (meilläkin haussa omakotitalo). Jos molemmat ovat tosissaan, niin jaksetaan myös odottaa. Jos ei jakseta, niin ei olla tarpeeksi tosissaan. Ihastumiseen kuuluu hätäily, rakkauteen liittyy myös se kärsivällisyys.
Onhan tuossa sekin puoli, että yhdessä asuminen on halvempaa kuin erillään asuminen (vuokra, sähkö...), eikä tarvitse miettiä kumpaan kämppään jäikään se hammasharja ja se ja se vaatekappale. Säästyy näin siltä tavaroiden ainaiselta roudaamiselta asuntojen välillä. Mutta jos kyseiset henkilöt rypevät rahassa, niin mikäs siinä. Silloin voikin ostaa kaikkea tuplasti.
Muutimme vajaan vuoden seurustelun jälkeen yhteen ihan vain noista järkisyistä ja tiesimme että erilleen pääsee jos haluaa. Eihän se yhteenmuutto vielä tarkoita lapsia ja avioliittoa. Me ainakin lähdimme siltä pohjalta, että opetellaan tätä yhdessäelämistä ja katsotaan mihin se johtaa. Samat tunteet ovat meillä vieläkin pelissä, tosin asuttu vasta kolme vuotta yhdessä.. - anne-ly
juupaduu kirjoitti:
Onhan tuossa sekin puoli, että yhdessä asuminen on halvempaa kuin erillään asuminen (vuokra, sähkö...), eikä tarvitse miettiä kumpaan kämppään jäikään se hammasharja ja se ja se vaatekappale. Säästyy näin siltä tavaroiden ainaiselta roudaamiselta asuntojen välillä. Mutta jos kyseiset henkilöt rypevät rahassa, niin mikäs siinä. Silloin voikin ostaa kaikkea tuplasti.
Muutimme vajaan vuoden seurustelun jälkeen yhteen ihan vain noista järkisyistä ja tiesimme että erilleen pääsee jos haluaa. Eihän se yhteenmuutto vielä tarkoita lapsia ja avioliittoa. Me ainakin lähdimme siltä pohjalta, että opetellaan tätä yhdessäelämistä ja katsotaan mihin se johtaa. Samat tunteet ovat meillä vieläkin pelissä, tosin asuttu vasta kolme vuotta yhdessä..Me seurusteltiin noin puoli vuotta, kun päätetiin muuta yhteen.Taloudellisesta syystä mekin muudettiin, kun huomatti, että kuitenkin mies oli joka iltaa luonani, ja toine kämppä seisoi tyhjänä. Turha se maksa 2 asuntosta, kun nopeammin sen omakotitaloki rahat saa säästety yhdessä asuessa. Nyt asutaan jo toista vuotta omassa talossa, ja naimisikin mentiin syksyllä.
Ja ei kannata mietii, mitä ne naapurit sanoo, itse se päätys on tehtävä ja sen kanssa elätävä, ei se naapureille eikä muille tutuille kuuluu. - VIIS VUOTTA?!?!?
No jos te ootte seurustellu viisi vuotta ettekä edes vielä asu yhdessä, ni halloota halloo!! Eli JOS te ette asu yhdessä, ni te ette siis vietä öitänne yhdessä, vaan kummatki nukkuu omassa vuokra asunnossa. Jos te nukutte samassa sängyssä, syötte aamupalan yhdessä, peseydytty samassa tilassa ja pesette yhdessä pyykkiä, ni silloin se on yhdessä asumista! Vaikka on omat asunnot ja olette yhdessä päivittäin ja samassa asunnossa, ni kyllä se on yhdessä asumista!
Jos on taas tyypillinen "kauko" suhde, niin se on tietysti asia erikseen, mut sit vois oikeesti miettiä sitä "paskaa vuokra asuntoa", koska suhde on hienoa kun asutaan eri asunnossa ja nähdään harvoin, ni siitäkös se riemu sit alkaa kun muutetaan suoraan yhteiseen asuntoon, ni alkaaki se käämi palaan hyvin nopeesti!
Ensin oli omat paskat siivottavana ja sai ite tehdä omassa asunnossa mitä tahto ja sit ku kummatki haluu tehdä niitä "omia" asioita ja toinen on tiellä, ni trappeluhan se on! Et ensin vuokralle tai toisen omistamaan asuntoon koittaan sitä yhdessä oloa ja siitä vasta siihen omakotitaloon, ni tietää ensin mitä se yhdessä asuminen tarkoittaa!
Itse menin mieheni kanssa kihloihin, ostimme omakotitalon, menimme naimisiin ja saimme lapsen. Kaikki nämä asiat tapahtui n. kahden vuoden aikana ja nyt on tulossa toinen lapsi ja olemme olleet naimisissa kohta kahdeksan vuotta.
Mutta kukin tyylillään!
- liian aikaista
Itse muutin poikakaverini kanssa saman katon alle seurusteltuamme 9 kuukautta (olin tuolloin 23 v). Todennäköisesti olisin odottanut pidempäänkin, mutta vuokrasopimukseni omasta asunnostani päättyi ja päädyin asumaan poikaystäväni luo. Kuuden vuoden seurustelun jälkeen menimme kihloihin ja nyt ollaan oltu kimpassa 7 vuotta, naimisiin mennään todennäköiseti aikasintaan 10 vuoden seurustelun jälkeen, joten kiirettä ei siis olla pidetty.
Kuuntele sydäntäsi, jos vähänkään epäröit yhteen muuttoa, älä muuta. Jos poikaystäväsi on kunnon mies, hän kyllä kunnioittaa päätöstäsi eikä painosta sinua. Liian usein ihmiset hätiköivät rakkauden humassa isoja päätöksiä ja valitettavan usein päätökset osoittautuvat vääriksi. Mikäli teidät on tarkoitettu yhteen, kiirettä suuriin päätöksiin ei ole, ehditte kyllä. - mmmmmm
Ei milloinkaan avoliittoon, se on synti.
- daskasdkads
Itse muutin mieheni kanssa yhteen, kun ensitapaamisestamme oli kulunut noin puoli vuotta. Yhteenmuutosta päätimme pari kuukautta aiemmin. Jo ennen yhteenmuuttoa vietin hänen asunnollaan hyvin paljon aikaa, noin 5 päivää viikossa, että tulihan sitä yhdessäoloa harjoiteltua hyvinkin paljon ennen varsinaista yhteenmuuttoa (joka toteutettiin, kun asuntokin vaihtui).
"Mikä on aika, jota ei pidetä liian aikaisena eikä myöhäisenä?"
No, ainakaan meillä ei ole tullut kommenttia, että liian aikaisin olisimme muuttaneet yhteen... Päinvastoin, esimerkiksi minun äitini jutteli jo muutaman kuukauden seurustelumme jälkeen, että "sitten kun muutatte yhteen" jne. Piti sitä siis päivänselvänä asiana jo ennen meidän itse tekemäämme päätöstä. Isäkin sitä jo etukäteen kysäisi ennen kuin olimme ehtineet kertoa päätöksestämme. Mieheni ei koskaan varsinaisesti edes "kertonut" asiasta omille vanhemmilleen tai keskustellut asiasta - oli jotenkin itsestäänselvää, että muuttaisin hänen kanssaan tähän uuteen asuntoon. - yhdessä asuva
Oltiin seurusteltu noin muutama kuukausi jonka jälkeen muutimme yhteen enkä ole katunut päätöstä. Kannattaa tosin kokeilla yhdessä asumista vaikka kuukauden verran ilman varsinaista yhteen muuttoa jolloin tietää sitten paremmin.
- ainakaan
vieläääääää,semmoinen hosu ei hyvästä.katso eka miten sujuu tää elämä teillä.
- ....on.......
....että riippuu hyvin paljon itsestäsi haluatko muuttaa yhteen jo tässä vaiheessa. Todella hyvä että olet asiaa miettinyt kuitenkin, koska vaikka se tuntuisi pieneltä asialta, ei se välttämättä sitä ole. Monet ovat kertoneet että kun suhde ajautuu karille jostakin syystä, on todella paljon vaikeampaa tehdä päätöstä erosta kun kaikki kamasi ja vaatteesi on toisen luona.. Kun se ero merkitsisi suuria muutoksia, on se luonnollisesti
päätä pakottavampaa ja totuushan on, ettette todellakaan ole olleet yhdessä kauaakaan. Tämänhetkinen suhteenne tila on ensi-ihastuminen joka parhaimmassa tapauksessa puolessa vuodessa tai joissain tapauksissa peräti parissa vuodessa muuttuu vasta rakkaudeksi. Ennen sitä olette vaarassa kokoajan kariutua suhteenne kanssa karille.
Mutta voithan sinä "epävirallisesti" muuttaakin, eikö niin? Omakohtaisiin kokemuksiin perustuen neuvoni on, ettet muuta heti virallisesti miehen luo, vaan odotat ennenkuin ihastuminen muuttuu rakkaudeksi ja suhde on vakaammaalla pohjalla. Kokemuksiini nojaten esimerkki aika voisi olla puoli vuotta - vuosi riippuen siitä kuinka kauan menee ennenkuin luottamuksesi on varmasti 100%, ja tunnet miehesi läpikotaisin.
Epävirallisesti muuttaessa kannattaa ottaa mukaan vain vähän vaatteita, joita voi pestä. Ehkä maksimissaan oma tyyny tai ostatte yhteiset petivaatteet. Mutta ei mielellään tauluja, kirjahyllyjä ja muita todellisessa muutossa mukaan otettavia. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että niin vähän otat mukaan kuin minkä voit kuljettaa yhdellä kerralla pois, ja sellaisia tavaroita ja asioita, joita välttämättä tarvitsee.
Hyvää uutta vuotta! :) - juukylmiksei
Yhtä hyvin tunnet ihanan miehesi nyt kuin puolen vuoden päästä. Kannattaa muuttaa yhteen jos tulette toimeen keskenänne ja hoidatte kotia suht samoilla periaatteilla esimerkiksi ruuanlaiton ja siivoamisen suhteen. Paras syy muuttaa yhteen äkkiä on tietysti rahapuoli, jos pystyy kämpän vuokran jakamaan kahtia, on se aikamoinen säästö, ehkä juuri sen takia miehesi kinuaa sinua luokseen jos kämppä on liian iso yhden asuttavaksi. Kannattaa ehkä kysyä miksi noin kiire.
Jos hirvittää ja haluat vielä tunnustella ilmapiiriä, sano että kaipaat pari kuukautta miettimisaikaa, että mietit asian sitten uudestaan. Ja jos silloinkin vielä tekisi mieli muttei uskalla, niin voit luvata varman ajan (sitten keväällä kun lumet on sulaneet ja on kuivaa ja lämmintä muuttaa) ja pitää siitä sitten kiinni tai ei.
Turha jäädä liian pitkäksi aikaa miettimään, hyppää elämään mukaan vaan. Ei sitten tarvi katua elettyä elämää kun lääkäri antaa kaksi kuukautta elinaikaa ;)
Avoliitto on vielä aika pieni askel, jonka peruu kuitenkin suhteellisen helposti. Mieti sitten näin tarkkaan kun tulee lapsen hankkiminen tai talonosto ajankohtaiseksi. - plööhp
Jos et tiedä, luuletko mukamas että joku muu tietäisi paremmin? Hohhoijaa, omapa on ongelmas.
Oma tarinani:
Itsehän olin ehtinyt tuntea miehen 10kk ja seurustella 6kk hänen kanssaan, kunnes muuttaa rysäytettiin yhteen. Asumme edelleen yhdessä, erittäinkin viehättävässä remontoidussa ja suht kookkaassa ja näppärässä kerrostaloyksiössä. Pienihän tämä on. - Kauppahiiri
Itse muutin avopuolisoni kanssa yhteen reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen, koska se tuntui hyvältä ratkaisulta - ja tuntuu edelleen vuoden yhdessä asumisen jälkeen.
Kannattanee muuttaa yhteen silloin, kun se tuntuu hyvältä ajatukselta, eikä esimerkiksi siksi, että joku painostaa suuntaan tai toiseen.
Turha sitä on miettiä, miten muut ovat joskus tehneet tai mitä he mahtavat ajatella muutosta - itse te (ainakin toivottavasti) oman suhteenne parhaiten tunnette ja tiedätte.- ja katkera
Minulla oli sama tilanne kuin aloittajalla..mietin ja mietin..nyt olen viisikymmentä vuotias vanhapiika..tuli toinen nainen ja vei ..siinnä se.
yksinäisyys on myrkkyä. - samoin kävi
ja katkera kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne kuin aloittajalla..mietin ja mietin..nyt olen viisikymmentä vuotias vanhapiika..tuli toinen nainen ja vei ..siinnä se.
yksinäisyys on myrkkyä.minulle,oli miehiä tarjollla,komeita ja nuoria,envaan tiennyt kenet ottaisin,ajattelin että ehtiihän sitä myöhemminkin.Oma ikäluokka oli mennyt naimisiin siis parhaat oli viety..nyt 37 vuotiaanna aika meni ohi,kuka huolis kierrätys naisen..lapsia ei enää tule..ikäni.
- Syvällinen32
samoin kävi kirjoitti:
minulle,oli miehiä tarjollla,komeita ja nuoria,envaan tiennyt kenet ottaisin,ajattelin että ehtiihän sitä myöhemminkin.Oma ikäluokka oli mennyt naimisiin siis parhaat oli viety..nyt 37 vuotiaanna aika meni ohi,kuka huolis kierrätys naisen..lapsia ei enää tule..ikäni.
Älä nyt vaivu epätoivon suohon. Aihetta sellaiseen ei ole! Nyt otat reippaamman asenteen asioihin. Kaikki mahdollisuudet ovat yhä edessäsi! Hyviä miehiä on kaiken aikaa tarjolla. Heitä on sekä poikamiehissä, että eronneissa. Sinun ikäluokassasi poikamiehiä on vähemmän kuin eronneita. Kummassakin on omat näkökulmansa..
Jos valitset poikamiehen, positiivisia puoli voi olla se, että..Pitkän yksinolon jälkeen hän osaa suuresti arvostaa kumppaniaan ja se näkyy hänen käytöksessään. Negatiivista voi olla se, että yksin eläminen on tehnyt hänestä omiin tapoihinsa kangistuneen. Hän voi olla joustamaton ja hänen voi olla vaikea sopeutua elämiseen toisen ihmisen kanssa.
Jos valitset eronneen, hänellä on todennäköisesti lapsia. Positiivista eronneessa on se, että hänellä on hyvää elämänkokemusta ja perhe-elämä kokemusta. Tämä kokemus heijastuu kypsänä käytöksenä sinua ja sinun tarpeitasi kohtaan. Jos saat lapsen tällaisen miehen kanssa, niin hänen aiempi kokemuksena on sinulle vain hyödyksi. Hän osaa suhtautua asioihin ihan toisella tasolla kuin poikamies. Eronneen negatiivisia puolia voi olla se, että ongelmia voi aiheuttaa hänen exänsä ja hänen lapsensa. Sinulla pitää olla halua kasvaa tähän äitipuolen rooliin, joka lankeaa sinulle halusitpa tai et.
Miksi ajattelet mahdollisuutesi menneen? Sinä voit kääntää tämän tilanteen omaksi vahvuudeksesi. Olet ehtinyt kokea ja nähdä elämää. Sinussa on kypsyyttä, jota ei ole nuoremmissa naisissa. Nyt katsomaan itseäsi positiivisin silmin. Jos olet päästänyt itsesi repsahtamaan, niin nyt sitten laitat itsesi kuntokuurille ja ostat uusia vaatteita. Tärkein kaunnistuttaja on ehdottomasti positiivinen säteily.
Mistäkö sitten löytää miehen? Tapoja on monia. Sinun pitää valita se mikä parhaiten sopii sinun persoonallesi. Tykkäätkö tanssia? Tanssiminen on erinomainen tapa tutustua miehiin. Mitä harrastat? Voisitko tavata jonkun harrastusten kautta? Entäs netti? MInä olen tavannut melkein kaikki mieheni netin kautta, joten mieti sitäkin vaihtoehtoa. Voit laittaa profiilin vaikka suomi24:n treffi sivuille. Jos niin teet, laadi kunnon ilmoitus, jossa tulee ilmaiset selkeästi mitä etsit ja millainen itse olet. Netin hyvä puoli on se, että voit tutustua uusiin miehiin helposti kotisohvaltasi käsin.
Ihmiset eroavat ja pariutuvat uudelleen riippumatta heidän iästään. Älä murehdi enää menneisyyttäsi, vaan mene eteenpäin määrätietoisesti. Voit yhä saada kaiken mitä haluat! Lapsen saanti on myös ihan hyvin mahdollista. Et sinä ole ensimmäinen nainen, joka saisi lapsen neljänkympin tietämillä.
Kaikkea hyvää sinulle!
- Me tehtiin näin
Mitä sitä miettimään liikaa. Antaa sydämen päättää, kun on oikea aika. Ihan sama, mitä ihmiset siihen sanoo, eihän se niille kuulu. Kerran täällä vaan eletään.
Me seurusteltiin aikoinaan miehen kans peräti kuukauden päivät, kun päätettiin kokeilla asumista ja sille tielle jäätiin. Vieläkin asutaan yhdessä, ollaan ehditty saamaan 4 lasta ja naimisiin mentiin yhteenmuutosta vuoden päästä. Sen vaan tiesi, että se on tässä.- janezki_82
Tavattiin juhannuksena, pari viikkoa sen jälkeen oltiin nähtiin ja juteltiin puhelimitse joka päivä. Sitten vaan ei todellakaan pystynyt oleen toisesta erossa. Muutin epävirallisesti rakkaani luo ja parin kuukauden päästä löydettin oma yhteinen koti kun miehen luona oli ahdasta kahdelle ja kissalleni. Nyt sitten ollaan oltu onnellisia puoli vuotta ja silloin tällöin on avioliitto ja lapset ollut puheena. Häitä ei olla päätetty eikä kihloja haettu, mutta kyllä me ollaan hieman niitä suunniteltu. Ne siintävät tulevaisuudessa.
Kyllä sen sydämmessään tietää milloin on oikea hetki. Ystäväni löysi miehen pari vuotta sitten ja menivät viime kesänä naimisiin.
Tiedän ja tunnen sydämmessäni että rakas on minulle se oikea. En uskonut enne häntä siihen oikeeseen, mutta kyll se totta on. Hän on minun sielunkumppanini. Kaikki menee niin mahtavasti yhteen, jopa ajatus maailmamme. Tämä on kuin unta josta ei tahdo herätä vaikka tietää ja tuntee tämän olevan totta.
Joten kuunnelkaa ihmiset sydämmen ääntä, viis mitä muut on mieltä! - eikä arkea ole vielä
janezki_82 kirjoitti:
Tavattiin juhannuksena, pari viikkoa sen jälkeen oltiin nähtiin ja juteltiin puhelimitse joka päivä. Sitten vaan ei todellakaan pystynyt oleen toisesta erossa. Muutin epävirallisesti rakkaani luo ja parin kuukauden päästä löydettin oma yhteinen koti kun miehen luona oli ahdasta kahdelle ja kissalleni. Nyt sitten ollaan oltu onnellisia puoli vuotta ja silloin tällöin on avioliitto ja lapset ollut puheena. Häitä ei olla päätetty eikä kihloja haettu, mutta kyllä me ollaan hieman niitä suunniteltu. Ne siintävät tulevaisuudessa.
Kyllä sen sydämmessään tietää milloin on oikea hetki. Ystäväni löysi miehen pari vuotta sitten ja menivät viime kesänä naimisiin.
Tiedän ja tunnen sydämmessäni että rakas on minulle se oikea. En uskonut enne häntä siihen oikeeseen, mutta kyll se totta on. Hän on minun sielunkumppanini. Kaikki menee niin mahtavasti yhteen, jopa ajatus maailmamme. Tämä on kuin unta josta ei tahdo herätä vaikka tietää ja tuntee tämän olevan totta.
Joten kuunnelkaa ihmiset sydämmen ääntä, viis mitä muut on mieltä!Puolessa vuodessa ehdi edes tuntemaan kumppaniaan ja se harmaa arkikaan ei ole vielä koittanut. Vielä se aika sinullekin koittaa kun yhteistä eloa takana useampi vuosi.
Ei kannata tehdä itseään vastaan.. jos olet harkitsevaa sorttia niin harkitse kaikessa rauhassa. Mietimiltä suhde tuntuu, onko siinä eväitä huuman mentyä ohi ym..
Ei liikaakaan saa harkita, mutta sulla on pitkä matka siihen.. :-)
Hyvää uutta vuotta!!- homma näin
Tutustuimme elokuussa, josta heti aloimme viettämään aikaa tiiviisti yhdessä.
Yhteen muutimme kuukauden kuluttua, ihan vain taloudellisista syistä, koska asuimme toisistamme 200m päässä, ja molemmilla oli 500€ vuokra, ja molemmat oli opiskelijoita. Vietimme kuitenkin aikaamme kokoajan jommankumman luona.
Eipä mennyt kuin pari viikkoa, kun poikaystäväni kosi. Nyt ollaan oltu kihloissa puolitoistavuotta, eikä kertaakaan ole kaduttanut että oli näin nopeaa toimintaa.
Kukaan ei koskaan sanonut, ainakaan päin naamaa että olimme nopeita. Mutta olimmekin sillä mielellä että ei meidän tarvitse muista välittää, sillä elämme omaa elämäämme. Eihän elämässä koskaan voi tehdä mitään, jos ajattelee mitä muut tästä mahtavat miettiä.
Itse uskon, ettei kukaan enään edes muista/ajattele kuinka nopeaa toimintaa meillä oli. Ovatpahan ainakin nähneet että hyvin on mennyt :) - Naisvaratuomari
Mikset harkitse kihlausta ja avioliittoa, jotka on säännelty avioliittolaissa? Ei perhelainsäädäntö tunne termejä avoliitto, avopuoliso, avosuhde, avoero, avoappi, avoanoppi, ei edes termiä avolapsi. Kaikki lapset, jotka syntyvät ns. susipariudessa, ovat aviottomia lapsia. Laitokselta tultua sosiaaliviranomainen ottaa yhteyttä lapsen äitiin, jossa neuvonpidossa pyritään turvaaamaan lapsen etu selvittämällä mm. makaajat. Asia etenee tuomioistuimeen, jossa pyritään lapsen edun nimessä vahvistamaan isyys.Vaikka tällainen pariskunta myöhemmin avioituisikin, lapsi säilyttää aviottoman lapsen statuksen väestörekisteriasiakirjoissa.
Vero- ja sosiaalilainsäädännössä pyritään estämään avosuhteella rahastus, mutta tällaiset henkilöt ilmaistaan seuraavasti: "yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta avioliitonomaisissa suhteissa asuvat henkilöt". Tällainen vapaa suhde ei tuota oikeutta leskeneläkkeeseen, avioehtoon tai edunjättäjän henkivakuutukseen. Mikäli henkilö haluaa turvata lapsensa ja tämän äitinsä elannon, kun leskeneläkettä ei makseta eikä henkivakuutusta, tulee laatia tesamentti.
Kukaan juristi ei suosittele vapaata suhdetta lapsen edun vuoksikaan. Mikset te kävele maistraattiin ja hae vihkimys. Selviätte puolessa tunnissa ja monilta harmeilta päälle päätteeksi. Avosuhteen lopuuminenkin on vaikea todistaa. Veroviranomaisissa on tuhansia valituksia vuosittain, jossa entiset rakastavaiset riitelevät korkojen maksajasta. Avioliiton solmineilla ei tällaisia ongelmia ole.
Muista, etteivät mitkään ole niin tylsiä kuin avosuhteisten häät. Astiat on paiskattu seinään monen monituisen kerran, kakaroita on jo nurkissa ja eukko rypistynyt kuin rabarberin lehti loppukesästä. Kannattaa pitää oikeat häät, kun puku vielä solahtaa miehen päälle ja vaimo hehkuu nuoruuden onnea.
Usko pois, avosuhde on mauton, rahvas kuviio, jotenkin alaluokkainen. Hyvä elämä on kiinni oikeista valinnoista, Valitse kunnon mies ja perinteinen kihlaus-avioliitto elämän perustaksi. Silloin et petä lapsiasi. Sukukin on onnellinen.- perunamaa
Avo suhteet ovat vain lihan liittoja SEKSIÄ.
- Miesylijuomari
Laki tuntee termin avoliitto. Sinne vaan Finlexiin tarkistamaan.
- Järkyttävää
Aivan ihmeellistä tekstiä! Eipä uskoisi, että joku 2000-luvulla elävä laukoo moisia kommentteja!
"Asia etenee tuomioistuimeen, jossa pyritään lapsen edun nimessä vahvistamaan isyys."
Täysin turhaa pelottelua, riittää, kun lapsen isä tunnustaa isyyden ja homma on sillä selvä!
"Tällainen vapaa suhde ei tuota oikeutta leskeneläkkeeseen, avioehtoon tai edunjättäjän henkivakuutukseen."
Henkivakuutuksen ottohetkellä saa itse määrittää vakuutuksensa edunsaajan. Edunsaaja voi olla kuka tahansa muu kuin aviopuoliso. Omaisuudestaan taas voi laatia testamentin avopuolison hyväksi, helppo homma.
"avosuhde on mauton, rahvas kuviio, jotenkin alaluokkainen."
Alaluokkaista on mielestäni teini-avioliitto, joka kuitenkin päättyy muutaman vuoden kuluttua avioeroon. Hätiköity avioliitto kertoo harkitsemattomuudesta, realistisen ajattelun puutteesta ja yllättävän usein myös alhaisesta koulutustasosta.
"Sukukin on onnellinen."
Kumpi on tärkeämpää, oma onni vai suvun onni?
Tekstin lienee kirjoittanut joko vanhapiika tai liian nuorena sitotunut nainen, joka elää onnettomassa avioliitossa ja haikailee menetetyn nuoruutensa perään. - J.K.
Järkyttävää kirjoitti:
Aivan ihmeellistä tekstiä! Eipä uskoisi, että joku 2000-luvulla elävä laukoo moisia kommentteja!
"Asia etenee tuomioistuimeen, jossa pyritään lapsen edun nimessä vahvistamaan isyys."
Täysin turhaa pelottelua, riittää, kun lapsen isä tunnustaa isyyden ja homma on sillä selvä!
"Tällainen vapaa suhde ei tuota oikeutta leskeneläkkeeseen, avioehtoon tai edunjättäjän henkivakuutukseen."
Henkivakuutuksen ottohetkellä saa itse määrittää vakuutuksensa edunsaajan. Edunsaaja voi olla kuka tahansa muu kuin aviopuoliso. Omaisuudestaan taas voi laatia testamentin avopuolison hyväksi, helppo homma.
"avosuhde on mauton, rahvas kuviio, jotenkin alaluokkainen."
Alaluokkaista on mielestäni teini-avioliitto, joka kuitenkin päättyy muutaman vuoden kuluttua avioeroon. Hätiköity avioliitto kertoo harkitsemattomuudesta, realistisen ajattelun puutteesta ja yllättävän usein myös alhaisesta koulutustasosta.
"Sukukin on onnellinen."
Kumpi on tärkeämpää, oma onni vai suvun onni?
Tekstin lienee kirjoittanut joko vanhapiika tai liian nuorena sitotunut nainen, joka elää onnettomassa avioliitossa ja haikailee menetetyn nuoruutensa perään.Kun tanskalainen rikollinen murhasi takavuosina pari poliisia ja toisen, avosuhteisen, jälkeen ei luonnollisesti maksettu lesken eläketta, kerättiin kansan keskuudesta adresseja asiantilan korjaamiseksi. Turhaan! Asian ratkaisu olisi ollut tämän poliisin elinaikana hänen ja hänen seurustelukumppaninsa käsissä: Olisivat kävelleet maistraattiin ja toimituttaneet vihkimisen kuulutusten jälkeen.
Leskeneläkettä ei luonnollisesti myönnetty, mutta miehen ja naisen tunnustetulle, yhteiselle lapselle myönnettiin orvoneläke 18-vuotiaaksi asti.
Suurimmat byrokratian haasteet tulevat avosuhteista veroviranomaisille, kun teiden erottua riidellään kymmenin tuhansin valituksin siitä, kuka on maksanut kunakin vuonna velkain korot (siis asuntoon kohdistuvat vähennyskelpoiset). Aviopareilla vähennysoikeus on vapasti sovittavissa, tarvitsematta tehdä selkoa maksajasta dokumentein.
Miten määritellään avosuhteen alkukin, kun nykyisin osoitetietojen ilmoituskin laiminlyödään. Miksi mopo rekisteröidään kuuliaisesti, muttei avosuhdetta, joka mahdollistaa sosiaalietujen hyväksikäytön ja elämisen avioliitossa olevien kustannuksella?
Laki tuntee neljä siviilisäätyä:naimaton, nainut, leski ja eronnut. - J.K., jälkikirjoitus
J.K. kirjoitti:
Kun tanskalainen rikollinen murhasi takavuosina pari poliisia ja toisen, avosuhteisen, jälkeen ei luonnollisesti maksettu lesken eläketta, kerättiin kansan keskuudesta adresseja asiantilan korjaamiseksi. Turhaan! Asian ratkaisu olisi ollut tämän poliisin elinaikana hänen ja hänen seurustelukumppaninsa käsissä: Olisivat kävelleet maistraattiin ja toimituttaneet vihkimisen kuulutusten jälkeen.
Leskeneläkettä ei luonnollisesti myönnetty, mutta miehen ja naisen tunnustetulle, yhteiselle lapselle myönnettiin orvoneläke 18-vuotiaaksi asti.
Suurimmat byrokratian haasteet tulevat avosuhteista veroviranomaisille, kun teiden erottua riidellään kymmenin tuhansin valituksin siitä, kuka on maksanut kunakin vuonna velkain korot (siis asuntoon kohdistuvat vähennyskelpoiset). Aviopareilla vähennysoikeus on vapasti sovittavissa, tarvitsematta tehdä selkoa maksajasta dokumentein.
Miten määritellään avosuhteen alkukin, kun nykyisin osoitetietojen ilmoituskin laiminlyödään. Miksi mopo rekisteröidään kuuliaisesti, muttei avosuhdetta, joka mahdollistaa sosiaalietujen hyväksikäytön ja elämisen avioliitossa olevien kustannuksella?
Laki tuntee neljä siviilisäätyä:naimaton, nainut, leski ja eronnut.Nyt, kun valtiohierarkian kakkonen, varatuomari. eduskunnan puhemies Sauli Niinistö avioituu, on ilo saada varmaan toiset häätkin puolueen sisällä. Neitiministeri Henna Virkkunen, 4-vuotiaan pojan äiti, miettii varmaan päätöstään, kun paineet puolueen kunkun Sauli Niinistön jälkeen käyvät koviksi.
Jotenkin eduskunnan tietoihin on ilmeisesti vahingossa lipsahtanut siviilisäädyksi "puoliso", jota laki ei tunne (naimaton, nainut, leski, eronnut ovat siviilisäädyt). Tuskin maltamme me kokoomuslaiset odottaa! - avoliitossa elänyt 24v
kiitos todella halveeraavasta kirjoituksesta.eiköhän se ole jokaisen henkilökohtainen asia ja juttu jos haluaa elää avoliitossa´,sanokoon laki mitä tahansa.ei ne tasan onnen lahjat mene aina naimisissa olleillakaan kun ero tulee.kukapa sitä muuten tietää kenenkään lapsista oinko aina avioliitossa tehtyjä.tietääkseni kotimaassamme on vielä jukaisella yksilöllä oikeus valita haluaako elää yksin,avoliitossa,vai siinä parempien ihmisten avioliitossa niinkuin nimimerkki antoi ymmärtää.
- STiMY06
J.K. kirjoitti:
Kun tanskalainen rikollinen murhasi takavuosina pari poliisia ja toisen, avosuhteisen, jälkeen ei luonnollisesti maksettu lesken eläketta, kerättiin kansan keskuudesta adresseja asiantilan korjaamiseksi. Turhaan! Asian ratkaisu olisi ollut tämän poliisin elinaikana hänen ja hänen seurustelukumppaninsa käsissä: Olisivat kävelleet maistraattiin ja toimituttaneet vihkimisen kuulutusten jälkeen.
Leskeneläkettä ei luonnollisesti myönnetty, mutta miehen ja naisen tunnustetulle, yhteiselle lapselle myönnettiin orvoneläke 18-vuotiaaksi asti.
Suurimmat byrokratian haasteet tulevat avosuhteista veroviranomaisille, kun teiden erottua riidellään kymmenin tuhansin valituksin siitä, kuka on maksanut kunakin vuonna velkain korot (siis asuntoon kohdistuvat vähennyskelpoiset). Aviopareilla vähennysoikeus on vapasti sovittavissa, tarvitsematta tehdä selkoa maksajasta dokumentein.
Miten määritellään avosuhteen alkukin, kun nykyisin osoitetietojen ilmoituskin laiminlyödään. Miksi mopo rekisteröidään kuuliaisesti, muttei avosuhdetta, joka mahdollistaa sosiaalietujen hyväksikäytön ja elämisen avioliitossa olevien kustannuksella?
Laki tuntee neljä siviilisäätyä:naimaton, nainut, leski ja eronnut."Miten määritellään avosuhteen alkukin, kun nykyisin osoitetietojen ilmoituskin laiminlyödään. Miksi mopo rekisteröidään kuuliaisesti, muttei avosuhdetta, joka mahdollistaa sosiaalietujen hyväksikäytön ja elämisen avioliitossa olevien kustannuksella?"
Selitä toki tarkemmin... Jos laki ei tunnista avoliittoa, niin miten on mahdollista että sen verukkeella, tai siis sitä hyväksikäyttäen saisi jotain etuja naimisissa olevien kustannuksella?
Mitä vahinkoa avoliitossa elävät aiheuttavat naimisissa oleville..? Mitä "sosiaalietuja" avoliitossa olevat pystyvät "kalastamaan" avioliitossa elävien kustannuksella?
Taidat olla harras uskovainen, kun noin ankarasti avoliiton tuomitset... Suomessa kuitenkin aika iso osa avioliitoista päätyy eroon, joten onko mielestäsi oikein kokeilla onneaan suoraan avioliittoa (eli asutaan eri osotteissa kunnes pappi sanoo aamen), vai asumalla esim vuosi yhdessä ennen kun puhutaan hääpäivästä?
Mielestäni avoliitto määritelmänä on juurikin se aika joka asutaan samassa osoitteessa ilman että ollaan naimisissa... Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
- Friiivay
Minusta muutaman kk seurustelu eoi kerro mitään, itse en muuttaisi vaikka olisin kuinka rakastunut. Olen vain liikaa jalatmaassa-tyyppi ottaakseni riskejä. Itse olen seurusteluttu kohta 2 vuotta ja kyse yhteen muutosta ei tule kuuloonkaan vielä. Ollaan paljon yhdessä, mutta en vaan koe olevani vielä niin valmis sitoutumaan toisen elämään, menoihin, yhteisiin sääntöihin, pyykkivuoroihin ihan kaikkeen. En halua että olen tilivelvollinen joka kerta kun astun ovesta ulos tai sisään. Rakastan kyllä muruani ja toivon että meidän suhde kestää läpi elämän, siksikään minulla ei ole kiire koska tiedän että voin elää hänen kanssaan ja luotan häneen. Meillä on aikaa koko loppuelämän. Miksi siis kiirehtiä.
- Eisley
Heippa! Kuulostaa tutulta tilanteelta. Nelisen vuotta sitten olin itse aikalailla samassa jamassa. Oltiin seurusteltu reilut kolme kuukautta, ja yhteenmuutto tuntui kummalliselta. Aluksi. Silti niin kävi, eikä ole haitannut yhteistä menoa millään lailla.
Se on totta mitä poikaystäväsi puhuu yhteisen ajan lisäämisestä, monta vuotta se oli tosi kivaa, tehdä kaikki yhdessä, pestä hampaat ja pyykit. :) Nykyään haikailen kyllä enemmänkin sen oman ajan perään, on myös mukavaa tehdä joitain asioita ihan yksinkin, ja yhdessä asuen se on joskus hankalaa. Näin jälkiviisaana olisin kyllä asunut itsekseni tovin pidempään. En tosin siitä syystä, että seurustelu oli niin aluillaan, vaan koska olin asunut vasta niin vähän aikaan yksin omassa kodissa. Sitä on hyvä harjoitella ennen kodin jakamista.
Mitään sopivaa aikaa ei varmasti ole. Kuuntele kuitenkin enemmin itseäsi, kun poikaystävääsi tai vanhempiasi. Jos tuntuu yhtään liian aikaiselta, kerro se rehellisesti, kyllä kunnon poikaystävällä on aikaa ja malttia odottaa. :) On helpompi asua yksikseen ja muuttaa sitten kun hetki on oikea, kun rynniä yhteen ja rynniä erilleen. - !!!!!!!!!!!
omat kämpät pitää olla, jopa avioliitossa. eron hetkellä säästyy uuden kämpän hakuvaivalta ja kaikelta muulta omaisuudenjakobyrokratialta. parempi ettei edes seurustele, turhaa paskaa.
rakastuneilla on vain häiriö aivokemiassa, aivan kuten mielenterveysongelmaisilla.- outo oot
Sulla taitaa olla huonoja kokemuksia seurustelusta tai avioliitosta ku tollanen oot?? o.O
Ite oon seurustellu vuoden kohta ja keväällä muutan oman kumppanin tykö asumaa..=)Hätiköityjä päätöksiä ei pidä tehä joita saattaa katua myöhemmin, mutta jos tuntee, että on valmis astumaa toisen luokse lopullisesti nii antaa mennä!
Nirppanokkia ei kuunnella!! jokaisella oma päätösvalta!!! - samaa
MIELTÄ!
- mamma-75
minä ja minun nykyinen avomies niin seurusteltiin 1 viikon kun me muutetiin yhteen ja nyt sitä on kulnnut 14 vuotta, ja edelleen asutaan saman katon alla.
- varsinkin jos
se toinen osapuoli on mies! SUOSITTELEN: pysykää erossa tästä eläinlajista ja alkakaa satsata itseenne.Suosittelen esim. opiskelua ja koeputkihedelmöitystä, jos tuntuu että on pakko saada lapsia (En muuten suosittele sitäkään).
Expertus dicoEt voi olla tosissas tossa jutussa.. vai kannatatko Homosuhteita lesbo suhteita???
et oo terve!! mee hoitoo.. ja sitä paitti kuka sanoo et koeputkihedelmöitykset kannattaa? niissä voi käydä samanlainen viba ku miehestä suoraa tulevat? ja eiks tän aiheen pitän käsitellä avoliittoa eikä mitää seksi-aviosuhde terapiaa???
- löytyy.
vastaus. Koska joudut nettistä kysymään neuvoja milloin olisi sopivaa mennä naimisiin,niin silloin olet vielä täysin kypsymätön siihen.Odota vielä jokunen vuosi,niin kasvat henkisesti aikuiseksi ja sitten pystyt jo itse päättämään omasta elämästäsi.
- ylitse
Itse muutin 2 kk seurustelun jälkeen ja olihan se liian pian. Erosimme 3 avoliitto vuoden jälkeen, rakoili pahasti suhde jo vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Ehkä kannattaa odottaa kun se ihana alkuhuuma tasaantuu, tutustua kunnolla eli noin vuoden seurustelun jälkeen ja sitten suunnitella yhteenmuuttoa jos vielä siltä tuntuu.
- Älä ihmeessä
Parin kuukauden seurustelun jälkeen ei toisesta tiedä oikeastaan YHTÄÄN MITÄÄN. Ja ei ainakaan naimisiinmenoa kannata harkita. Minä olen pessimisti, mutta kokemuksiin perustuen ajattelen nykyisin, että seurustellaan vaan muutama vuosi, niin jo se arki alkaa näkyä ja jos vielä silloin tuntuu mukavalta, niin sitten EIKUN VAAN AVIOON!!
- 24v akka
mä tapailin muhn nykyistä kuukausia ja muutettiin sitte yhteen.ja hyvin on menny pääsee sitte näkemään millanen ihminen on oikeesti.kyl sen tuntee sitte ku on valmis muuttaa yhteen.riitojahan aina tulee mutta kunnon suhteessa se vahvistaa
- Sitten kun
Sitten kun on pokkaa paskantaa seinäntakana, kasvattaa säärikarvat tai antaa parran rehottaa, halua tehdä kompromisseja, tahtoa ymmärtää toista.
Nuo ovat sitä yhteistä aikaa, jota yhteen muuttaminen tuo enemmän. Meillä siihen meni 5 vuotta, toiset uskaltautuva päätökseen nopeammin.
Kukin tallaa tavallaan. - Esimerkki
Heippa hei
Me muutettiin avomieheni kanssa yhteen virallisesti 7kuukauden seurustelun jälkeen, mutta asuin ns. epävirallisesti hänen luonaan 3 kuukauden kuluttua tapaamisestamme. Se sopi hänelle ja minulle, emme erikseen mitään suunnitelleet tästä epävirallisesta asumisesta.
Ostimme vuoden seurustelun jälkeen yhteisen asunnon ja nyt puolitoista vuotta oltu kimpassa. Lähemmäs 30v on jo ikämmekin, joten uskon tämän olevan aika pitkälti myös ikä- kuin tunnekysymyskin.
Koskaan ei pidä tehdä mitään suuria päätöksiä mikäli on epävarma. Pitää vain miettiä omia toiveitaan ja odotuksiaan jotta pystyy määrittelemään miksi et olisikaan vielä valmis muuttamaan yhteen. Painostusta ei pidä kuitenkaan ottaa missään asiassa vastaan.
Kannattaa myös miettiä, miten asiat tulevat muuttumaan yhteenmuuton myötä. Ja nehän tulevat tietenkin muuttumaan, sanovatpa muut mitä haluavat.
Tsemppiä kuiteskin paljon, päätitpä mitä päätit. Yhteiselo kuitenkin yksinelon voittaa jos vain kumppani on sellainen josta oikeesti välittää ;) - koska
ns. avoliitto on synnissä elämistä. Jumalan Sana eli Raamattu ei tunne sellaista käsitettä kuin avoliitto, vaan pitää avioliiton ulkopuolisia suhteita huoruuden syntinä. Tämä siitä huolimatta, että ns. avoliitto on nykyään valitettavan yleistä. Joka tapauksessa Jumalan Sana ei ole mihinkään muuttunut.
Tästä syystä teidän on syytä mennä avioliittoon ilman mitään sitä edeltäviä yhdessä asumisia. Tästä on malli myös Raamatussa, kun Jumala itse vihki ensimmäiset ihmiset eli Aatamin ja Eevan avioliittoon.
Vastauksena siis kysymykseesi yhteen muuttamisen ajankohdasta on siis se, että sopiva aika yhteen muuttamiseen on hääpäivä. Niin olen itsekin tehnyt.- Raamattua lukenut minäkin
Hei, jokaisella oikeus mielipiteeseensä, mutta oli aika tuomitseva sävy. Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, en kyllä itse ihan parin kuukauden tuntemisen jälkeen muuttaisi saman katon alle. Mutta kihloissa elän eli avoliitossa, enkä koe olevani syntinen tai sen huonompi kuin muutkaan ihmiset.
Kuten Raamattu sanoo, älkää tuomitko, ettei Teitä tuomittaisi.
Kaikkea hyvää viestin alkuperäiselle lähettäjälle, tee kuten sydämesi sanoo, seuraa sen ääntä. Elä mieti mitä muut sanovat, jokaine on oman onnensa seppä. - äskeiseen
Raamattua lukenut minäkin kirjoitti:
Hei, jokaisella oikeus mielipiteeseensä, mutta oli aika tuomitseva sävy. Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, en kyllä itse ihan parin kuukauden tuntemisen jälkeen muuttaisi saman katon alle. Mutta kihloissa elän eli avoliitossa, enkä koe olevani syntinen tai sen huonompi kuin muutkaan ihmiset.
Kuten Raamattu sanoo, älkää tuomitko, ettei Teitä tuomittaisi.
Kaikkea hyvää viestin alkuperäiselle lähettäjälle, tee kuten sydämesi sanoo, seuraa sen ääntä. Elä mieti mitä muut sanovat, jokaine on oman onnensa seppä.Ongelmasi onkin juuri se, ettet tunne syntejäsi, niinkuin äsken kirjoitit. Jos Jumalan Sana olisi saanut herätettyä omatuntosi, tuntisit myös, miten suuressa synnissä elät ollessasi ns. avoliitossa.
Toivon sinulle sydämestäni sitä, että Jumala herättäisi myös sinut täällä armon ajassa katumukseen, jotta sinun ei tarvitse katua ikuisesti.
- Aloittaja
Kiitos kaikille vastauksistanne ja neuvoistanne!
Me ollaan nyt miehen kanssa keskusteltu tästä asiasta moneen otteeseen ja tehtiin kompromissi. Vietämme enemmän aikaa yhdessä jomman kumman kotona ja katsomme, kuinka kaikki sujuu, kun epävirallisesti asumme yhdessä. Pyysin harkinta-aikaa, jota sain pääsiäiseen asti, mikä oli paljon enemmän kuin uskalsin miettiäkään :)
Mies ei halua hätistellä ja sain kuulla ne sanat, jotka rauhoittivat mieleni eli "mieluummin asutaan vaikka aina erikseen, kunhan et karkaa sillä rakastan sinua". Opin ajattelemaan myös, etten välitä mitä muut ihmiset tästä sanovat - me muutamme virallisesti yhteen tai menemme naimisiin, kun meistä siltä tuntuu. - itseoppiva
Eli itse olen ollut monissa suhteissa(n.3 vakavaa) ja nyt olen elämäni vakavimmassani suhteessa!
Olimme olleet kaksi kuukautta yhdessä, kun menimme kihloihin. kolme kuukautta olimme olleet yhdessä kun muutimme minun luokseni yhteen. Okei, kaikki ajatteli että liian aikaista tolle touhulle... Mut sitä kun vaan kummatki tietää mitä tahtoo ja täällä ollaan vaan kerran elämässä, ni miksikäs ei.
Nyt rakennamme omakotitaloa ja olemme olleet 9kk yhdessä!! Talo on keittiötä vaille valmis ja kaikki on hienosti ja kummatkin olemme onnellisia ja tyytyväisiä, yhdessä otimme lainat ja tänä vuonna mennään vielä naimisiin..
En voi sitä sanoin kertoa, mutta kummatkin meistä on vaan niin varmoja ja onnellisia toisistamme, niin jotenkin vaan tiedän että kaikki on oikein tehtyä eikä kiireellä ole tätä suhdetta pilattu, eikä pilata!!- 9 kk WAUUUU
Peräti 9 kk yhdessä wauuu. Voin kertoa että ihmistä edes opi tuntemaan kunnolla 9 kk aikana. En ihmettele lainkaan kun nykyään eroprosentti on Suomessa huima kun suin päin rynnätään yhteen asumaan ja rakennetaan parin kk suhteen jälkeen jo omaa taloa. Sääliksi käy teitä muutaman vuoden kuluttua kun heräätte todellisuuteen ja ei se suhde ollutkaan sitä mitä oli kun yhdessä oltiin oltu peräti 9 kk ja jo taloa rakennettiin.
- tiitu
Toista ei tunne ennenkuin asuu samankaton alla ja se on totta. Kun se arki astuu kuvioihin niin sitten oppii toisen tuntemaan joten miksi pitkittää vuositolkulla yhteen muuttoa jos muuton jälkeen arki ei sujukkaan niin ompahan vuosia kulunut hukkaan.
Itse menin kihloihin aivan äsken ja seurusteltiin vain nippanappa puol vuotta. - Jmj217
Eihän se katso aikaa! Itse juuri muuttamassa kultani kanssa yhteen ja ollaan tunnettu 3kk ja 2kk siitä seurusteltu. Seurustelun alusta asti asuttu minun luonani koko ajan ja hyvin sujuu. Nyt otettiin yhteenmuutto puheeksi ja käy molemmille. Onhan siinä paljon muitakin etuja, kuin yhdessä oleminen.:-)
Itse sitä mieltä, että jos hyvältä tuntuu niin yhteen vain. Saahan sieltä aina lähteä pois jos ei tunnukkaan niin hyvältä ja jatkaa seurustelua omissa asunnoissa.:-)
Ei se elämä odota ja pitää uskaltaa ottaa pieni riskejä, että voi olla onnellinen! - Minä ja ukkoni
yhteen muuttamassa kummallekkin uuteen ja tuntemattomalle paikkakunnalle. Ollaan seurusteltu reilu kuukausi ja yhteenkuuluvuuden tunne on suuri kummallakin.
Asiassa on tärkeintä keskinäinen puhuminen. Minä ja mieheni olemme alusta asti puhuneet kaikenlaiset asiat läpi, kumpikin pidämme arvossa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta. On asioita joita ei pidä jäädä yksin murehtimaan vaan jakaa toisen kanssa ja miettiä yhdessä.
Luin aikaisempia vastauksia täältä.
Toisen ihmisen tunteminen ei ole kiinni ajasta, vaan ihmisestä. Parisuhteessa elävien ihmisten tunteminen riippuu niistä kahdesta ihmisestä jotka siinä elävät sekä siitä miten he kommunikoivat toistensa kanssa ylipäätään.
Jotkut tahtovat harkita asiaa ja joillekin asiat ovat päivänselviä. Omat tunteet ja vaistot kertovat mikä aika on sopiva mihinkin. Kunhan muistaa juuri sen toisenkin ihmisen mielipiteet, ajatukset ja unelmat.
Toivotan teille onnea ja iloa :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut1334135Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi1913905Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi292626Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs102412100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es322183Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks41756Läpäiseekö Martina Aitolehti Erikoisjoukot - kyllä vai ei?
Martina Aitolehti on pärjännyt mainiosti Erikoisjoukoissa. Yrittäjä on mielipiteiltään napakka ja hän sivaltaakin koulut941385Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa481382Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä241291Ei ne päivät ole samanlaisia...
Toisena hymyillään ja katsellaan silmiin, toisena taas tuntuu ettei edes tunneta toisiamme, vältellään ja katseet ei vah361079