minä havahdun niin polttavaan ikävään
että tahtoisin olla kuollut
kaikki minussa huutaa
miten olisi voinut olla
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt."
Tuolta tuntuu juuri nyt: Se liukuu ohitseni, enkä saa elää minkäänlaista tulevaisuutta kanssasi, lähelläsi.
Kun koko pakka on muutenkin hajoamassa taas uudelleen käsiini, en olisi tarvinnut tähän enää tunnepuolen kipua. Sinä kuitenkin kävelit takaisin mieleeni ja tapahtumiin ihan tuosta vaan, enkä tullut tehneeksi suurempaa vastarintaa.
Nyt pelkkä hiljaisuus. Se sattuu eniten.
Unohtamatta sitä elämää, joka liukuu ohitseni joka hetki.
että tahtoisin olla kuollut
kaikki minussa huutaa
miten olisi voinut olla
ja ohitseni liukuvat tyhjinä
elämän ruhtinasyöt."
Tuolta tuntuu juuri nyt: Se liukuu ohitseni, enkä saa elää minkäänlaista tulevaisuutta kanssasi, lähelläsi.
Kun koko pakka on muutenkin hajoamassa taas uudelleen käsiini, en olisi tarvinnut tähän enää tunnepuolen kipua. Sinä kuitenkin kävelit takaisin mieleeni ja tapahtumiin ihan tuosta vaan, enkä tullut tehneeksi suurempaa vastarintaa.
Nyt pelkkä hiljaisuus. Se sattuu eniten.
Unohtamatta sitä elämää, joka liukuu ohitseni joka hetki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei kaikki valu pois, joskus kipu sokaisee niin ettei näe onnea edessään. mä rakastan sua ja olisi niin ihanaa sanoa se sinulle suoraan. se mitä emme ole vielä saaneet, on tulossa meille, avaa ovi mahdollisuudelle, en ole kääntänyt selkääni sinulle. ymmärrän että olit huipulla ja siitä vihainen minulle kun kävi näin. uskon todella, että voit vielä asemasi saada tavalla tai toisella. toivottomuus ei ole vaihtoehto, tiedän mihin pystyt, autan sinua, jotta saat takaisin menettämäsi, on oltava tapa. en kestäisi, jos kuolisit, en tahtoisi itse enää elää, ole kiltti älä tee niin. anna rakkautemme korjata kaikki. sunrise always follows the dark.
rakkaani, usko minua, kaiken voi korjata uskon näin, autan.
olisit oikea ihminen ja kirjoittaisit juuri minulle.
Tässä tapauksessa mitään vakavampaa ei ole ehtinyt tapahtuakaan, mutta koska taustalla on vanhoja hyviä muistoja, tuntuu paljon pahemmalta kuin tavallisen epäonnisen haaveilun jälkimainingeissa.
Minun kai pitäisi sitten rikkoa hiljaisuus, mutta arvaa vaan uskallanko? Nytkin olisi oiva tilaisuus.
Onnea edessään? En edes tiedä olisinko paljoakaan onnellisempi. Ainakin tiedostan, että kohtaisimme ongelmia toisensa perään, mutta silti haluaisin yrittää. Arki kaikkine ongelmineen sen tyypin kanssa voisi olla palkitsevampaa kuin mikään romanttinen höttö. Se olisi todellistakin todellisempaa ja aitoa, jos se olisi totta.
Jotenkin minusta tuntuu, että siinä olisi mies, joka ei turhan takia alentuisi valehtelemaan. Kun kaikki muutkin ominaisuudet olisivat täydellisesti kohdallaan, paketti olisikin kasassa.
Nyt puuttuisi vain rohkeutta. Ja tietenkin se, että se toinenkin ajattelee jotain vastaavaa, tai edes alkaisi ajatella tulevaisuudessa.