ex-lessu:n sanomisia avauksen aiheeksi
"Minun on vähän vaikea uskoa,että tuota olisi ymmärretty väärin, koska jotkut muutkin teikäläiset ovat aina silloin tällöin kirjoittaneet xxxx palstalla juuri tuota samaa, ja toiset ovat siihen hymistelleet, että aivan niin."
Mistä on kysymys? Siitä että voidaako todella ajatella että kilvoitus merkitsi sitä, että jaksaa uskoa sen, että synnit on anteeksi armosta ja Kristuksen ansion tähden.
Onko usko meidän uskotelumme varassa? Siinä että jaksamme uskotella kerta toisensa jälkeen että synnit ovat anteeksi.
Huomatkaa synnit. Vl saarnataa että on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Onko tämä se johon meidän tulee kiinittää katseemme. Onko tämä se kristus jota meidän tulee seurata. Seuraamme kristuksena sitä joka antaa meille kaikki synnit anteeksi.
Totuudessa näemme että vl se on seurakunta joka antaa anteeksi. Seurakunta on kristus. Jumalan lapsen tulee vl mielestä seurata sitä joukkoa jonka keksuudessa löytyy antaaksi anto. Vain seurakunnan keskuudesta voi löytyä anteksianto.
Ei meitä raamattu näin opeta. Vaan se opetaa että meidän tulee seurata Kristusta ei joukkoa. Vain Kristus voi antaa anteeksi ja sovitaa synnit.
"Itselläni on silloin aina tökännyt pahan kerran, ja olen ajatellut vähän kauhuissani, että eiväthän nuo ymmärrä, mistä uskossa on kysymys."
Aika monella on tökännyt. Siksi että vaikka yhdessä kohdassa puhutaan oikein toisessa voidaan puhua toisin. Ja kun siitä nuhtelee takki kääntyy.
En tiedä kuinka moni muistaa kun viime syksyn päälle väänsin nimimerkki Jxxxxxx (ei ole Joosua eikä Jem:) kanssa. Ja sain samaan kysymykseen sekä myöntävän että kieltävän vastauksen. Vaikka järki näkyy käsittävän mikä on oikea oppi. Ja ihminen puhuu oikein ei mene kuin hetki ja sama asia käännetään itselle mieleiseksi. Ja kun tarpeeksi pitkälle käydään tuota vääntöä on kuuliajan syy se ettei hän voi ymmärtää kahdenlaisia puheita.
Niitä jotka puhuvat Kirstuksesta ja niitä jotka eivät puhu.
"En siis usko, että tässä olisi kyse mistään väärinkäsityksestä, vaan erilaisista näkemyksistä."
En minäkään usko siihen että kyse on mistään väärinkäsityksestä. Vaan siitä
"ihmisen täytyy myös uudestisyntyä, tai muuten hän jää elämään "luonnollisena ihmisenä" kuvittelemansa armon varassa. Tästä ovat esimerkkinä ne rikolliset, jotka ovat "tulleet uskoon", mutta eivät jätä rikollista elämäänsä. Tai ne vl:t, jotka pyytävät anteeksi jopa lakia rikkovia tekosyntejään, mutta eivät luovu tuosta toiminnastaan. Siis pelkkä evankeliumiin uskominen ei ihmistä auta."
Juuri tästä on kysymys voidaan lupua niistä elämäntapasäännöistä ja ulkonaisista asioita. Voidaan tehdä sitä ulkoista parannusta. Muuttaa ajatuksia oikeampaan suuntaan. Mutta silti ei haluta luopua siitä itse tehdystä Jumalan palvelemisesta.
Tai ehkä se muutetaan muotoon jossa eletään karsien sitä "vääräjumaluutta" elämässä. Silti se iso muutos ja se todellinen parannus putuu.
ex-lessun komentit ovat tästä ketjusta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040492290
"Minun on vähän vaikea uskoa,että tuota olisi ymmärretty väärin, koska jotkut muutkin teikäläiset ovat aina silloin tällöin kirjoittaneet xxxx palstalla juuri tuota samaa, ja toiset ovat siihen hymistelleet, että aivan niin."
Mistä on kysymys? Siitä että voidaako todella ajatella että kilvoitus merkitsi sitä, että jaksaa uskoa sen, että synnit on anteeksi armosta ja Kristuksen ansion tähden.
Onko usko meidän uskotelumme varassa? Siinä että jaksamme uskotella kerta toisensa jälkeen että synnit ovat anteeksi.
Huomatkaa synnit. Vl saarnataa että on lupa uskoa kaikki synnit anteeksi. Onko tämä se johon meidän tulee kiinittää katseemme. Onko tämä se kristus jota meidän tulee seurata. Seuraamme kristuksena sitä joka antaa meille kaikki synnit anteeksi.
Totuudessa näemme että vl se on seurakunta joka antaa anteeksi. Seurakunta on kristus. Jumalan lapsen tulee vl mielestä seurata sitä joukkoa jonka keksuudessa löytyy antaaksi anto. Vain seurakunnan keskuudesta voi löytyä anteksianto.
Ei meitä raamattu näin opeta. Vaan se opetaa että meidän tulee seurata Kristusta ei joukkoa. Vain Kristus voi antaa anteeksi ja sovitaa synnit.
"Itselläni on silloin aina tökännyt pahan kerran, ja olen ajatellut vähän kauhuissani, että eiväthän nuo ymmärrä, mistä uskossa on kysymys."
Aika monella on tökännyt. Siksi että vaikka yhdessä kohdassa puhutaan oikein toisessa voidaan puhua toisin. Ja kun siitä nuhtelee takki kääntyy.
En tiedä kuinka moni muistaa kun viime syksyn päälle väänsin nimimerkki Jxxxxxx (ei ole Joosua eikä Jem:) kanssa. Ja sain samaan kysymykseen sekä myöntävän että kieltävän vastauksen. Vaikka järki näkyy käsittävän mikä on oikea oppi. Ja ihminen puhuu oikein ei mene kuin hetki ja sama asia käännetään itselle mieleiseksi. Ja kun tarpeeksi pitkälle käydään tuota vääntöä on kuuliajan syy se ettei hän voi ymmärtää kahdenlaisia puheita.
Niitä jotka puhuvat Kirstuksesta ja niitä jotka eivät puhu.
"En siis usko, että tässä olisi kyse mistään väärinkäsityksestä, vaan erilaisista näkemyksistä."
En minäkään usko siihen että kyse on mistään väärinkäsityksestä. Vaan siitä
"ihmisen täytyy myös uudestisyntyä, tai muuten hän jää elämään "luonnollisena ihmisenä" kuvittelemansa armon varassa. Tästä ovat esimerkkinä ne rikolliset, jotka ovat "tulleet uskoon", mutta eivät jätä rikollista elämäänsä. Tai ne vl:t, jotka pyytävät anteeksi jopa lakia rikkovia tekosyntejään, mutta eivät luovu tuosta toiminnastaan. Siis pelkkä evankeliumiin uskominen ei ihmistä auta."
Juuri tästä on kysymys voidaan lupua niistä elämäntapasäännöistä ja ulkonaisista asioita. Voidaan tehdä sitä ulkoista parannusta. Muuttaa ajatuksia oikeampaan suuntaan. Mutta silti ei haluta luopua siitä itse tehdystä Jumalan palvelemisesta.
Tai ehkä se muutetaan muotoon jossa eletään karsien sitä "vääräjumaluutta" elämässä. Silti se iso muutos ja se todellinen parannus putuu.
ex-lessun komentit ovat tästä ketjusta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000040492290
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö asia kiinnosta, vai onko se liian monitahoinen, vai mikä lienee syynä. Tärkeä asia kumminkin!
Itse en nyt tällä erää jaksa keskustella tästä enempää, mutta jätetään hautumaan.