Mielestäni itsepuolustuslajien harjoittelemisen arvokkain anti ei ole enää nykyisin itse kamppailutaidon oppimisessa! Toki taito puolustautua on arvokasta sinänsä, mutta uskoisin että aniharva oikeasti joutuu koskaan elämänsä aikana tilanteeseen jossa tarvitsisi oppimiaan fyysisiä taitoja.
Ymmärrän hyvin, että jos kamppailulajin aloittaa teini-ikässä, niin päällimmäisenä mielessä on lajin katu-uskottavuus ja tekniikoiden tehokkuus vastustajan tyrmäämiseen. Näin itsekin ajattelin joskus 15-vuotiaana. Pelkäsin saavani turpiini ja halusin itse oppia vetämään turpiin.
Nykyisin näen itsepuolustustaitojen harjoittelemisessa monia hienoja juttuja eikä taito puolustautua ole enää se tärkein juttu.
Toki harjoittelu on yhä itsepuolustuksen harjoittelua. Painopiste on vain siirtynyt vastustajan nujertamisesta itsensä kehittämiseen.
Ymmärrän hyvin, että jos kamppailulajin aloittaa teini-ikässä, niin päällimmäisenä mielessä on lajin katu-uskottavuus ja tekniikoiden tehokkuus vastustajan tyrmäämiseen. Näin itsekin ajattelin joskus 15-vuotiaana. Pelkäsin saavani turpiini ja halusin itse oppia vetämään turpiin.
Nykyisin näen itsepuolustustaitojen harjoittelemisessa monia hienoja juttuja eikä taito puolustautua ole enää se tärkein juttu.
Toki harjoittelu on yhä itsepuolustuksen harjoittelua. Painopiste on vain siirtynyt vastustajan nujertamisesta itsensä kehittämiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
alunperin tuli kyllä lähdettyä samoista asioista liikkeelle, toisaalta sekin vaikutti asiaan, että edessä oli paikkakunnan vaihto. sitte aikasemman lajin jatkosta ei oikein ollut tietoa uudella paikkakunnalla ja päädyin lajin vaihtoon.
sitten kun lajiin on alkanu päästä sisälle, niin onhan ne kiinnostuksen kohteetkin muuttunu. aivan mahtava laji. etusijalle on tullu tosiaan itsensä kehittäminen kaikin puolin..
toisaalta kun ajattelee, että jos lajeja mainostettaisiin kuinka ne kehittää ihmistä nii todennäkösesti ei porukka olekkaan niin kiinnostunut.luulee joksikin hömpäksi.. lajin aloittavista suurin osa kuitenkin on nuita yläaste lukioikäisiä. ainaki täälläpäin.