että meidän polut koskaan enää kohtaisi...
Aika turhaahan tänne on kirjoitella, mutta toisaalta: miksi ei saisi "ääneen" pohtia asioita paikassa, jossa on samassa jamassa olevia? Ei tästä mitän hyötyä ole, mutta pitääkö kaiken olla hyödyllistä?
Saa sitä ihminen tuntea, miettiä, kirjoittaa ja joskus vähän haaveillakin. Pieni toivonkipinä ja usko siihen, että voisi joskus vielä... Vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Itse tarvitsen sitä toivonkipinää kipeästi. Auttaa eteenpäin ja uskomaan, ettei kaikki ehkä sittenkään ole ollut turhaa.
Oliko meidän juttu ihan turha, sellainen, joka pitää vaan turhana ja typeränä unohtaa ikuisiksi ajoiksi? Ei mielestäni. Joku muu voiso olla eri mieltä. Mä pidän sen kipinäni ja sillä hyvä.
Aika turhaahan tänne on kirjoitella, mutta toisaalta: miksi ei saisi "ääneen" pohtia asioita paikassa, jossa on samassa jamassa olevia? Ei tästä mitän hyötyä ole, mutta pitääkö kaiken olla hyödyllistä?
Saa sitä ihminen tuntea, miettiä, kirjoittaa ja joskus vähän haaveillakin. Pieni toivonkipinä ja usko siihen, että voisi joskus vielä... Vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä tahansa. Itse tarvitsen sitä toivonkipinää kipeästi. Auttaa eteenpäin ja uskomaan, ettei kaikki ehkä sittenkään ole ollut turhaa.
Oliko meidän juttu ihan turha, sellainen, joka pitää vaan turhana ja typeränä unohtaa ikuisiksi ajoiksi? Ei mielestäni. Joku muu voiso olla eri mieltä. Mä pidän sen kipinäni ja sillä hyvä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän ihminen tarvitsee vertaistukea muissakin asioissa, joten miksi sitten ihmissuhteet ja niiden pohtiminen olisi jotenkin eri asia? Ehkä asioista ei oikein voi puhua elävässä elämässä kenellekään, ja tämä netti on sitten ainut vaihtoehto. Tilanteessa, jossa se toinen on jo kauan sitten mennyt menojaan.
Tuo kipinä kuulostaa hyvältä. Toivottavasti polkunne kohtaavat! Voisithan sinä halutessasi tehdä asian eteen jotain, mutta ilmeisesti et sitten kuitenkaan halua. Näin minä viestisi ymmärrän. Kuitenkin kirjoitat asiasta tänne, joten et ole unohtanut.
Miksi joku ihmisten välinen kanssakäyminen olisi turhaa, oppiihan kaikesta aina uusia asioita. Itsestään oppii uusia asioita. Olen elossa - tunnen. Eikös se jo ole hieno kokemus. Jos vaikka luulee ettei koskaan enää pystyisi tuntemaan mitään ketään kohtaan.
Vuodenjatkoja, ja rohkaise mielesi!
turhaa???
ettei kaikki ollu turhaa.
Missä sitten menee se raja kun joku asia ei ollu turhaa, tai oli turhaa...
elämä vaan on ja jatkuu, hyvässä ja huonossa
Kyllähän jokainen huono ihmissuhde on turha. Jos suhteessa tulee paha mieli, niin kyllä sellainen juttu on ihan täysin turha, tarpeeton eikä siitä ole ollut mitään iloa. Päinvastoin, sydänsuruja.
Kyllä niitä voi olla täysin turhiakin ihmissuhteita, joihin on haaskantunut aikaa.
Tottakai se voi harmittaa jälkeenpäin jos eli turhassa suhteessa kun sen ajan olisi voinut käyttää iloisempiinkin asioihin.
olen ja toivossa elelen edelleen niin typerältä kuin se tuntuukin... Ei kaikkea tätä voi olla koettu turhaan. Eihän?
eivät etene, mutta ei se niin vaarallista ehkä.
Ehkä pahinta on se, jos suhteesta aiheutuu henkistä tai fyysistä ongelmaa. Siis vaikkapa saa taudin. Tai vahinkoraskaus, tai pahoinpitely.
Tai jotain muuta kamalaa. Kyllä sellaisia suhteita varmasti moni katuu.
minäkin pidän kiinni omastani ja toivotaan että kumpikin kohtaa polullaan sen kenet haluaisi.
Kaikilla kohtaamisilla on merkityksensä ja syynsä, saammeko koskaan selville mikä se on, onkin jo toinen juttu. Ei ole turhaa eikä typerää eikä pidä unohtaa.
Kirjoittaminen selvittää omia ajatuksia joten kyllä siitä on hyötyä, vaikkei kaiken tarvikkaan hyödyllistä olla.