Minulla on hyvin manipulatiivinen sisko. Hän ei ikäänkuin päästä ollenkaan irti, vaan pitää minua jossain kauheissa pihdeissä saaden minut tuntemaan itseni pahaksi jne. mutta kuitenkin yrittää pitää minut lähellään. Kerää tietoa, jota myöhemmin käyttää mua vastaan. Ottaa minun ideani ja esittelee ne ominaan. Yrittää jatkuvasti mustamaalata. Muut (paitsi minun omat ystäväni) pitävät häntä ihanana - vähän aikaa.
Hyvin itsekäs persoona, oikeasti avuton ja riippuvainen mutta julmalla tavalla älykäs ja mielestäni sairas.
Hyvin itsekäs persoona, oikeasti avuton ja riippuvainen mutta julmalla tavalla älykäs ja mielestäni sairas.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tyypillinen luonteeltaan epävakaa tai asosiaalinen persoona.Munulla on diagnostisoitu joskus molemmat.Vanha määritelmä 301.7,301.8.Vaikeaa on mutta itellä nelikymppisenä helpotti,vaikka ihmissuhdevaikeudet jatkuukin.
Otan osaa, on varmaan tosi rankkaa elää tuolla lailla psyykkisesti epävakaan sukulaisen vaikutuspiirissä.
Otaksun, että asutte molemmat vielä vanhempienne luona niin, että sinun on olosuhteiden pakosta oltava siskosi kanssa tekemisissä useammin kuin tahtoisit? Älä vain alistu hänen manipuloitavakseen, älä keskustele ratkaisuistasi ja henkilökohtaisista asioistasi siskosi kanssa; anna hänen nähdä että sinä pärjäät, ettet sinä heilahda suuntaan etkä toiseen, vaan elät määrätietoisesti omaa elämääsi omana itsenäsi, vaikka siskosi yrittäisi kuinka suistaa sinut raiteiltasi ja ottaa onnistumisistasi kunnian itselleen.
Minun vinkkini on että näytä teoillasi, eleilläsi ja avoimen välinpitämättömällä suhtautumisella siskosi kulloisiinkin oikkuihin, että sinä olet sinä, että olet tuollaisen ala-arvoisen käyttäytymisen yläpuolella, että tiedät itse tasan tarkkaan mitä haluat ja mitä et. Jos ja kun siskosi jälleen mustamaalaa sinua jollakin tavoin; suhtautuu sinuun halveksivasti joko avoimesti tai "rivien välistä"; kun hän yrittää manipuloida sinua ja määrätä tunteitasi "ylhäältä alaspäin"-asenteella, tavoitteenaan saada sinut tuntemaan itsesi pahaksi ja huonoksi, älä reagoi ulkonaisesti ollenkaan (vaikka sisällä kuohuisi kuinka), tai reagoi korkeintaan "ymmärtäväisellä" hymyllä tai jollakin eleellä, joka saa siskosi tajuamaan että säälit hänen kaltaisiaan, jotka eivät pärjää yksin eivätkä muiden kanssa normaalilla, terveellä tavalla, vaan joiden heikko itsetunto vaatii alhaisia temppuja ja muiden manipulointiyrityksiä, jotta oma hauras ego saisi kaipaamaansa huomiota.
Minusta sinun siis kannattaisi osoittaa siskollesi, ettei hän saa - ainakaan sinulta - minkäänlaista huomiota ilkeilyillään. Näytä (tai näyttele:)) etteivät hänen mustamaalauksensa ja muut lapselliset yrityksensä saada huomiota vaikuta sinuun. Älä vastaa riidanhaasteisiin, elä omaa elämääsi ja keskity itseesi vaikka siskosi menisi solmuun :) Loputtomiin ei epävakaa persoona (luonnehäiriöinen) jaksa ahdistella uhria, johon henkiset iskut eivät tehoa mitenkään, ja joka ei näin ollen ole manipuloitavissa.
Jos siskosi jossain vaiheessa keksii lähestyä sinua tasaveroisena ja asiallisesti, silloin anna "kiitosta" myönteisen vastaanoton ja ystävällisen huomioinnin muodossa. Ehkä siskosi tajuaa että näin saatu huomio tuntuu lopulta paljon mukavammalta kuin ilkeillä konsteilla (juoruamisella, valehtelemisella jne.) saavutettu huomio.
Jos siskosi on oikein pahasti luonnehäiriöinen "maailman napa", eli jos hän aina vain on omissa silmissään oikeutettu polkemaan muiden (läheistensä)yksityisyyttä ja ihmisarvoa; jos hän aina vain näkee itsensä "keskusasemana" jonka ympärillä kaiken ja kaikkien tulisi "pyöriä" (joko hyvällä tai sitten pahalla); jos hän aina vain on täysin haluton kohtelemaan sinua ja muita terveellä, ystävällisellä tavalla, sinun lienee viisainta pitää häneen reilua välimatkaa viimeistään sitten kun asut omillasi.
Itselläni on myös luonnehäiriöinen lähisukulainen (diagnosoitu rajatila-persoonallisuudeksi), johon katkaisin suhteeni kokonaan hänen käyttäytymisensä vuoksi. Kun lopulta muutkin suvussamme käänsivät hänelle selkänsä, ja kun hänen kaverinsakin lopulta kaikkosivat yksi toisensa jälkeen (jokainen hänen ystävänsä tajusi ennemmin tai myöhemmin minkälainen manipuloija ja patologinen valehtelija ja ihmissuhdesopan keittäjä hän oli), oli hänen lopulta pakko myöntää että hänessä itsessään oli jotain vialla - ei vain kaikissa muissa. Tuosta oivalluksesta alkoi hänen paranemisprosessinsa - hän hakeutui hoitoon, sai diagnoosin, pyysi anteeksi henkilöiltä joita oli loukannut, ja nyt - vihdoinkin - saatoin yhdessä muun suvun kanssa ottaa hänet vastaan ja tukea häntä. Nykyään välimme ovat ihan hyvät.
Vastaa sille siskolles joka asiaan "entäs sitten",se nimittäin kerjää sitä,että sä "älyäisit" hänen johdattulensa.Hän tarvitsee vastustajan, kokeile.
Tästä tärkeästä asiasta on paras kirjoitus Suomen Raamattuopiston sivuilla. Sieltä klikkaatte "opetuksia" ja sieltä löytyy sitten linkki "mielenterveys" ja sieltä sitten hyvää tietoa luonnehäiriöstä ja miten sellaisen kanssa tulisi olla ja elää.
kun ympäristöä ei voi muuttaa niin pitää muuttaa itseä, hankkia voimaa vastustaa sitä mitä tulee ympäristöstä
Kiitos vihjeestä. Luin sen jutun luonnehäiriöstä. Tapasin viime talvena naisen, johon rakastuin ja olemme tiiviisti tekemisissä. Seurustelua tästä ei ole ainakaan vielä tullut. Olen tiennyt muutaman kuukauden, että jokin mättää ja pahasti. Siksi minäkin voin huonosti. Hän on luonnehäiriöinen, ja kun tiedän hänen lapsuustaustansa, petetyksitulemiskokemuksensa ja opintojensa epäonnistumisen, en ihmettele. Näillä eväillä ilman asioiden perinpohjaista muuttumista emme löydä toisiamme miehenä ja naisena vaikka hänkin viihtyy seurassani. Olen jonkinlainen ankkuri hänelle ilmiselvästi. Mutta kuvaa jotkaakseni: elävänä ankkurina minullakin on mahdollisuus melkein kirjaimellisesti hukkua, mennä rikki ja vajota hänen kanssaan. Koska ei rakastuneena olemista ja välittämistä voi väkisin sammuttaa. Toinen vaihtoehto on, että hänen naisen itsetuntonsa kasvaa minun kanssani, en luovu minästäni ja rajoistani, vaikka sitten on suututtavakin ja annettava kriittistä palautetta (hän ei ota vastaan puolta sanaakaan sellaista).
Kyllä näin on, että hänen olisi välttämätöntä hakeutua psykiatrille ja saada lähete psykoterapiaan.Sopiva lääkitys ja terapia vain voi parantaa.Jos aiot jaksaa hänen rinnallaan, kunnes hän tervehtyy, vaatii se sinulta paljon ja voit joutua itsekin hakemaan keskusteluapua ainakin mielenterveystoimistosta tueksesi.Tietysti ystävättärellesi on eduksi, jos hänellä on sinut tai joku muu kaveri, jos hän itse kerran haluaa sellaisen.Kaikki ei edes halua eivätkä myöskään näe itsessään mitään sairautta.Se on jo vakavampi juttu.