Mistä luopuisit/luopuisitte

että ne suuret rakkaudet tulevat ja menevät... Ja varsinkin menevät.

Maksaisko vaivan?

..ja teinkin niin. Kohtasin naisen joka vei jalat alta. Siinä ei muiden mielipiteitä tiedusteltu kun marssitin kyseisen naisen papin eteen.

Oli pakko lähteä litomaan liikkeestä.Katsoin etten ollut kelvollinen jäämään.Jouduin luopumaan hyvästä vl-miehestä,näin ajattelen jälkikäteen.Olen niin rehellinen luonne,että se olisi ollut"kaikki tai ei mitään".Sitä joko on tai ei ole VL.

Ajattelen, että "suuri rakkaus" on sellaista, että kumpikin osapuoli saa (ja suorastaan pitääkin) olla sellainen kuin aidosti ja oikeasti on. Siippani ei usko mihinkään ja minä taas olen uskovainen (en vl). Jos hän ei kunnioittaisi ja hyväksyisi uskoani tai minä hänen uskomattomuuttaan =), niin olisi vähän ristiriitaista kyttää suhteestamme sanaa "suuri rakkaus".

Ja toisekseen joku heitti ajatuksen, että ns suuret rakkaudet tulevat ja menevät. Niin, mikään ei ole pysyvää eikä toista ihmistä saa yrittää omistaa. Uskon kuitenkin, että jós ihmiset olisivat vähemmän itsekkäitä ja heillä olisi enemmän tahtoa, niin moni pariskunta pysyisi uskollisina ja yhdessä vaikeinakin aikoina...