MOikka!!!
Onko kellään ollut pelkoja mielialalääkkeiden alotuksen kanssa!!!
Mulle määrättiin nyt Setralit pienimmällä mahdollisella annostuksella...Tää on jo kolmas kerta kun on pitänyt aloitaa!!Ekan kerran söin citaloprameja 4vko eka 10 ja sit oipitäny aloittaa 20 mutta sivu oireet oli niin helvetilliset tai okeastaan luulen että pelkäsin niitä sivuoireita niin että sain aina ittelleni suggeroitua mega paskoja oloja!!!
Mulla on tän ph:n kanssa välillä parempia ja välillä huonompia jaksoja ja nyt tammikuussa pitäs aloittaa kognitiivinen terapia,lääkkeiden tueksi)joita en siis vielkään ole saanu aloitettua!!Pahin pelko niitä lääkkeitä kohtaan (kuulostaa todella hölmöltä) on se että kilahdan tai rupeen hallitsemattomasti sekoileen tai jotain yhtä absurdilta kuulostavaa,mutta en saa näitä pelkoja vaan pois päästä!!!Tiedän että ne lääkkeet ja terapia auttais mut takaisin normaaliin elämään ja pois tästä helvetin liiasta ahdistuksesta,mutta vaikka tämänkin tiedostan niin pelko on voittamaton =(..Onko siis jollain samoja kokemuksia tai antaa jotain hyviä vinkkejä että miten selätän tän järjettömän lääkekammon...Ja niin käytän kohtauksiin ja tarvittaessa Alproxia 1 mg vrk ja niistä on ollut aina apua..ei niistä mitään ihanaa oloa ole tullut mutta kohtaus on aina helpottanut tai mennyt kokonaan ohi....Ollut siis suht normaali olo (Alproxia kohtaan ei oo pelkoja) sama juttu unilääkkeiden kanssa,ei pelkoja niitäkään tarvittaessa käyttää.
Ja sille kofeiinikaverille kerrotakoon heti:En käytä kofeiinia..missän muodossa =)
Onko kellään ollut pelkoja mielialalääkkeiden alotuksen kanssa!!!
Mulle määrättiin nyt Setralit pienimmällä mahdollisella annostuksella...Tää on jo kolmas kerta kun on pitänyt aloitaa!!Ekan kerran söin citaloprameja 4vko eka 10 ja sit oipitäny aloittaa 20 mutta sivu oireet oli niin helvetilliset tai okeastaan luulen että pelkäsin niitä sivuoireita niin että sain aina ittelleni suggeroitua mega paskoja oloja!!!
Mulla on tän ph:n kanssa välillä parempia ja välillä huonompia jaksoja ja nyt tammikuussa pitäs aloittaa kognitiivinen terapia,lääkkeiden tueksi)joita en siis vielkään ole saanu aloitettua!!Pahin pelko niitä lääkkeitä kohtaan (kuulostaa todella hölmöltä) on se että kilahdan tai rupeen hallitsemattomasti sekoileen tai jotain yhtä absurdilta kuulostavaa,mutta en saa näitä pelkoja vaan pois päästä!!!Tiedän että ne lääkkeet ja terapia auttais mut takaisin normaaliin elämään ja pois tästä helvetin liiasta ahdistuksesta,mutta vaikka tämänkin tiedostan niin pelko on voittamaton =(..Onko siis jollain samoja kokemuksia tai antaa jotain hyviä vinkkejä että miten selätän tän järjettömän lääkekammon...Ja niin käytän kohtauksiin ja tarvittaessa Alproxia 1 mg vrk ja niistä on ollut aina apua..ei niistä mitään ihanaa oloa ole tullut mutta kohtaus on aina helpottanut tai mennyt kokonaan ohi....Ollut siis suht normaali olo (Alproxia kohtaan ei oo pelkoja) sama juttu unilääkkeiden kanssa,ei pelkoja niitäkään tarvittaessa käyttää.
Ja sille kofeiinikaverille kerrotakoon heti:En käytä kofeiinia..missän muodossa =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli tarkoitin että citaloprameja meni siis eka 10 mg ja sit ois pitäny mennä 20 mg.....
Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon vuosi sitten.
Taistelin silloin samanlaisten pelkojen ja tuntemusten kanssa,mutta päätin lopulta aloittaa lääkkeiden syönnin. Mulla ol ensin cipralexiä josta sain lääkärin mukaan liikaa "spiidiä" sillä aloin käymään ylikierroksilla, olin uneton ja paniikki iski heti kun istahdinkin vain paikoilleen.
Sitten koetin sepramia, josta sain aivan kauhean päänsäryn. No sekin lopetettiin ja sitten tuli jokin vastaava lääke, mutta ph vain paheni joten päätin kokeilla sepramia vielä kerran. Kolmisen viikkoa vedin buranaa ja sepramia ja sitten alkoi päänsärky helpottamaan.
Terapian kanssa vitkuttelin kuukasia ja kun lopulta sain aloitettua sen, mieliala on mennyt kohinalla eteenpäin. Mahalaskuja tulee toki sillointällöin, mutta niidenkin tiedän olevan ohimeneviä. Esim juuri nyt on pieni ahdistuksen ja paniikin tunne, kun huomenna pitäisi järjestää lasten syntymäpäiväjuhlat. Nukkumisesta omin avuin ei tule mitään, vaan nappasin tuossa suuhuni puolikkaan nukahtamislääkkeen.
Siispä mitä, lyhyellä kertomuksella itsestäni, kuluneen vuoden tapahtumista haluaisin sinua rohkaista kokeilemaan lääkityksen ja terapian aloittamista. Jos pelkäät tilanteen menevän nykyistä huonommaksi, voithan aina palata "entiseen" tai miettiä lääkärisi kanssa muita vaihtoehtoja.
Kyllä ne lääkkeet auttaa. Olen syönyt itse ja saanut merkittävää apua. Ei tosiaan kannata pelätä, se on ihan turhaa. Tämä on joku psykologinen ongelma sulla enemmänkin. Jatka hoitoa, niin ehkä ne pelotkin lähtee. Yritä nyt perustella asia terveellä järjellä itsellesi ja lakkaa miettimästä. Aika mietokin on lääkityksesi.
auttaa.Turhaan pelkäät,pitkität vain pelkojasi ja oireitasi.Vaikka kuinka p.... olo tulee niin sinnikkäästi jatka lääkitystä.Keskeytys aiheuttaa aivoissa aina kemia sotkun.
Ymmärrän hyvin pelkosi. Minä kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta ja useampaa lääkettä kokeiltiin, joista tuli ihan kestämättömät sivuvaikutukset. Sitten taas kokeiltiin uutta (ja pelkäsin kuten sinä mutta ahdistuskin tuntui kestämättömältä ja päätin vielä kokeilla). Tästäkin lääkkeestä tuli alkuun pahoja sivuvaikutuksia mutta samaan aikaan huomasin myös myönteisiä vaikutuksia. Aloitin tämän lääkkeen suunniteltua pienemmällä annoksella (lääkärin luvalla) ja nostin tosi pikkuhiljaa sitten sitä. Jokaisesta pienestä annosmäärän nostamisesta tuli paha olo muutamaksi päiväksi mutta sitten jossain vaiheessa ne sivuvaikutukset katosivat.
Kannattaa kokeilla tuota mainitsemaasi lääkettä. Luultavasti sinulle on laitettu 50mg aamuisin? Teepä näin, aloitat vaikka neljäsosalla siitä, muutama päivä sitten puolikkaalla, vielä neljäsosa lisää muutaman päivän ja sitten voitkin jo ottaa sen kokonaisen tabletin. Jos tuntuu pahalta jossain vaiheessa, siirrä nostoa vaikka viikolla aina.Näin minä aikoinani tein, eikä tullut mitään "kamalia"oloja. Hieman hikoilutti alussa ja heräsin muutaman kerran yössä. Joillakin voi vatsa mennä löyslle aluksi, mutta helpottaa kyllä. Ihan on yksilökohtaista jokaisella, mutta tämä lääkkeesi on hyvin siedetty. Jos kärsii paniikkihäiriöstä, silloin varsinkin kannattaa tämä aloitus tehdä hitaasti.
Juuri sentähden,koska paniikkihäiriöinen huomioi pienetkin tuntemukset.
Olen saanut seurata erään nuoren henkilön paniikki-ja ahdistushäiriön helpottamasta mainitsemasilääkkeen avulla.Toipumisen huomasi hyvin pian, muutamassa viikossa. Ja terapiasa kannattaa käydä, jos siihen kerta on mahdollisuus. Olisi mukava lukea täältä miten lääke tehosi kohdallasi.Stemppiä kovasti sulle!