Hamasin poliittisen johtajan Khaled Meshaalin haastattelu tehtiin marraskuun 2006 lopulla. Mutta antaa hyvän kuvan Hamasin tavoitteista.
http://www.voima.fi/content/view/full/1961?PHPSESSID=.
"Hamas-johtaja Khaled Meshaalin haastattelu
Khaled Meshaal on palestiinalaisen Hamas-liikkeen poliittinen johtaja. Hamas nousi valtaan viime vuonna Palestiinan vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa selvällä äänienemmistöllä. Kesällä 2006 Israelin oikeusministeri Haim Ramon julkisesti vahvisti maansa antaman käskyn surmata Khaled Meshaal. Vuonna 1997 Ammanissa Jordaniassa Meshaal selviytyi täpärästi Israelin salaisen palvelun Mossadin murhayrityksestä.
Tällä hetkellä johtava Hamas-poliitikko elää turvapaikassa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa.
Meshaal on koulutukseltaan fyysikko, naimisissa ja hänellä on kolme tytärtä ja neljä poikaa.
Rainer Rupp: Herra Khaled Meshaal, Hamasin johtavana poliitikkona olette Israelin turvallisuuspalvelun salamurhalistalla. Kuinka teistä tuli Israelin miehitystä vastaan taistelevan islamilaisen vastarintaliikkeen jäsen?
Khaled Meshaal: Itse asiassa olen yksi Hamas-liikkeen perustajista. Hamasin sisällä tunnetuin henkilö oli edesmennyt šeikki Ahmed Yassin. Kun Hamas perustettiin 1987 olin 31-vuotias. Olin yksi niistä, jotka perustivat liikkeen uusia haaroja sekä Palestiinaan että sen ulkopuolelle. Mutta ajatus Hamasista syntyi jo 1970-luvun lopulla. Asiaa pohdittiin ja keskusteluja käytiin yli kymmenen vuotta ennen kuin liike Israelin miehitystä vastaan voitiin perustaa. Mutta liikettä koskeva hanke oli mielessäni ja lähellä sydäntäni jo ollessani Kuwaitin yliopistossa. 21-vuotiaana edustin islamilaista liikettä yliopistomme oppilasjärjestössä.
R.R. Jo usean vuoden ajan länsimaisessa mediassa on vihjailtu, että Israelin tiedustelupalvelu on edesauttanut Hamasin syntyä. Olette varmaankin tietoinen tästä?
K.M. Valitettavasti tätä tarinaa levittävät jotkut arabit, palestiinalaiset arabit. Sen tarkoitus on vääristellä kuvaa liikkeestämme. Mielestämme väite on niin naurettava, että emme edes vaivaudu kieltämään sitä. Se on niin epälooginen. Miksi ihmeessä Israel perustaisi järjestön, jonka tarkoitus on taistella Israelia vastaan, miten se olisi mahdollista?
R.R. Väitteen takana on ajatus siitä, että israelilaiset auttoivat Hamasin perustamisessa hajottaakseen palestiinalaisten vastarintaa ja heikentääkseen Fatah-liikettä.
K.M. Tosiaan, 1970-luvulla Israelia vastaan taisteli pääosin juuri Fatah-liike. Niinpä Israel keskitti taistelunsa Fatahia ja muita senaikaisia pieniä palestiinalaisia vastarintaliikkeitä vastaan. Tuolloin Hamas ei ollut vielä kunnolla vakiinnuttanut asemaansa. Aloimme vasta rakentaa sosiaalista pohjaamme palestiinalaisessa yhteiskunnassa keskittymällä kokonaan yhteiskunnallisiin asioihin, järjestämällä avustusta, rakentamalla sairaaloita ja kouluja, hoitamalla sairaita ja vähäosaisia. Tuona aikana otimme osaa ainoastaan rauhanomaisiin toimiin. Tästä syystä Israel ei tehnyt mitään meitä vastaan.
He eivät tienneet silloin, mitä meidän mielessämme liikkui. Vaikka ulkoisesti keskityimmekin vain sosiaaliseen työhön ja koulutukseen, samaan aikaan valmistauduimme tuleviin vastarintahankkeisiin. Koska Israel ei nähnyt tätä vaaraa, he keskittivät toimensa muita ryhmittymiä vastaan. Jotkut Hamasiin epäsuotuisasti suhtautuvat palestiinalaiset arabit ovat esittäneet Israelin pidättätymisen sotatoimista ”todisteena” sille, että Israel tuki Hamasin syntymistä.
R.R. Viime aikoina Hamasin suhde Fatah-liikkeeseen on ollut koetuksella. Onko kansallinen yhteishallitus vielä mahdollinen?
K.M. Fatahin ja Hamasin välillä on myönteinen ilmapiiri yhteishallituksen luomiseksi. Kuukausi sitten sovimme periaatteessa sellaisen hallituksen muodostamisesta. Viime aikoina on kuitenkin ilmestynyt joitakin esteitä. Ensimmäinen este on, että meitä yritetty viedä takaisin ”teknokraattien hallitukseen” eikä kansalliseen yhteishallitukseen. Näin Hamas yritetään poistaa hallituksesta. Toinen este on, että saarron päättämiseksi annetut takuut eivät vieläkään ole riittävät.
R.R. Takuut? Länsimaiden antamat takuut?
K.M. Kyllä. Amerikan. Teimme sopimuksen, että kansallisen yhteishallituksen luomisen jälkeen piiritys lopetetaan. Hamasille tämä on hyvin vakava asia. Haluamme, että palestiinalaisten kärsimys loppuu. Nyt kun liikkeemme sai enemmistön ääniä ja sillä on eniten paikkoja parlamentissa, meillä on myös oikeus suurimpaan vaikusvaltaan tässä hallituksessa. Pääongelma on nyt se, että on tahoja, jotka eväävät meiltä tämän oikeuden.
R.R. Yksi avainkohdista on niin kutsuttu tunnustus ”Israelin oikeudesta olla olemassa”. Onko Hamas valmis muuttamaan kantaansa tässä asiassa? Erityisesti kun länsimaat ovat tehneet kohdasta välttämättömän edellytyksen saarron lopettamiseksi Hamas-johteista palestiinalaishallitusta vastaan.
K.M. Luulen, että läntinen maailma on jo ymmärtänyt, että Hamas ei tule koskaan tunnustamaan Israelia. Kuinka voin tunnustaa sen, joka miehittää omaa maatani? On epäloogista vaatia Hamasia tunnustamaan Israel. Uhri olen minä. Minä olen se, joka en ole vapaa. Minä olen se, joka elää diasporassa pois kotimaastani. Israelissa asuu kansakunta, jonka olemisen alueella YK siunasi ”fait accompli” – tapahtuneena tosiasiana. Meillä ei ole kansakuntaa. Yli puolet palestiinalaisista asuu diasporassa, useinmiten leireissä eivätkä he voi mennä kotiinsa. Israelin takia he eivät voi mennä kotiinsa ja meidän pitäisi tunnustaa Israel? Kumpi on itseasiassa väärässä, me vai Israel?
R.R. Mutta amerikkalaisten edistämä kaksoisvaltioteoria esittää palestiinalaisvaltion Israelin valtion vierellä. Onko tämä ehdottomasti sellaista, jota Hamas ei voi hyväksyä?
K.M. Ei. Ei. Haluan sanoa, että Hamas-liike tulee perustamaan Palestiinan valtion vain vuoden 1967 rajoilla, joka sisältää Itä-Jerusalemin ja Länsirannan. Vieläkään Israel ei tunnusta oikeuttamme niihin. Kaikki palestiinalaiset vaativat tätä oikeutta. Mutta Israel jatkaa Palestiinan oikeuksien rikkomista ja länsimaat eivät halua pakottaa Israelia tunnustamaan Palestiinan oikeuksia. Silloinkin kun presidentti Bush puhui Palestiinan valtiosta, asiaa ei tehty täysin selväksi. Ariel Sharon ja viimeaikoina Ehud Olmert ovat suhtautuneet varauksella Bushin ehdotukseen. He torjuvat ajatuksen Israelin valtiosta vuoden 1967 rajojen mukaan. He haluavat Israelin valtion, joka sisältää osia Länsirannasta. Itse asiassa presidentti Bush oli jo myöntynyt Sharonin ehdotukseen, että Israel saa pitää koko Jerusalemin. Ja hän sopi Sharonin kanssa valitsevansa palestiinalaisen johtajan, joka hyväksyy kaiken tämän.
R.R. Olenko ymmärtänyt oikein, että olette valmis neuvotteluihin Israelin kanssa ja hyväksymään sen vuoden 1967 rajat, siis ennen kuin Israel aloitti hyökkäysodan ja vei palestiinalaisten maan?
K.M. Hyvä, tämä on nyt tehty selväksi.
R.R. Lännessä Hamas yleensä kuvataan olevan ehdottomasti Israelin kanssa käytävää neuvottelua vastaan ja että Hamas haluaa vain ajaa Israelin juutalaiset mereen.
K.M. Tämä ei ole totta. Juutalaisten tappaminen ei ole meidän päämäärämme. Vuosisatojen ajan olemme asuneet Palestiinassa rauhanomaisesti kaikkien juutalaisten ja kristittyjen kanssa. Me taistelemme Israelia vastaan, koska se miehittää maatamme ja sortaa kansaamme. Me taistelemme Israelia vastaan päättääksemme miehityksen. Haluamme elää vapaasti omalla alueellamme niin kuin muutkin kansat. Me haluamme oman maamme niin kuin muutkin ihmiset. Mutta siionistinen liike tuli joka puolelta maailmaa miehittämään maamme. Ja oikea omistaja on potkittu pois. Tämä on ongelman alku ja juuri. Monista syistä johtuen me olemme valmiit rakentamaan Palestiinan valtion vuoden 1967 rajoilla. Se ei tarkoita, että me tunnustaisimme Israelin. Mutta olemme valmiit tekemään välirauhan Israelin kanssa. Hyväksymään Israelin aseman tunnustamatta sitä.
R.R. Mutta ei siis tunnustusta? Eikö tämä tarkoita jännitteiden ja sodan jatkumista?
K.M. Ei. On paljon esimerkkejä siitä, että tunnustamisesta pidättäytyminen ei tarkoita sotaa. Kiina ja Taiwan eivät esimerkiksi ole tunnustaneet toisiansa, mutta ne käyvät kauppaa ja tekevät yhteistyötä keskenään. Pidättäytymällä virallisesta tunnustamisesta me emme vain halua antaa oiketusta sille, että Israel vei maamme alun alkaen.
R.R. Ei ole salaisuus, että monien vuosien ajan Fatah-hallituksen ollessa vallassa, amerikkalaiset, pääosin CIA, kouluttivat ja varustivat Palestiinan turvallisuusjoukkoja. Eikö siten ole kohtuullista olettaa, että suuri joukko Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin liikkeen ihmisistä työskentelisi salaa amerikkalaisille ja israelilaisille, jotkut mahdollisesti korkeimmissa asemissa. Kuinka pitkälle voitte luottaa Fatahiin, jos muodostatte kansallisen yhteishallituksen yhdessä?
K.M. Tämä ongelma on tiedossa meille sekä muille palestiinalaisille. Mutta eivät kaikki Fatahin ihmiset ole sellaisia. Fatahille ”kansallisuus” on merkittävä kannustin. He ovat kumppaneitamme vastarintaliikkeessä. Mutta on toisia, ihmisiä, joista mainitsitte. Se on tosiasia. Tiedämme ongelman hyvin ja yritämme selvittää sitä. Lisäksi ei ole sanottua, että suhde perustuu aina luottamukselle.
R.R. Luuletteko, että tästä ongelmasta juontuu myös ne vaikeudet, joita teillä parhaillaan on Fatahin kanssa kansallisen yhteishallituksen luomisessa?
K.M. Kyllä, se on totta. Tämä on yksi ongelmista. Valitettavasti on näitä tekijöitä ja paineita, jotka seuraavat ulkopuolelta tulevaa, palestiinassa kielteisesti vaikuttaavaa, agendaa. Mutta isänmaalliset voimat tulevat voittamaan. Palestiinalaiset ovat tämän vahvistaneet viimeisimissä demokraattisissa vaaleissa.
R.R. Onko Hamas uskonnollisten fanaatikkojen liike, niin kuin länsimaissa on annettu ymmärtää? Liike, jonka kanssa ei voi sopia mitään? Ja kuitenkin Hamas on hyväksytty ja kutsuttu Moskovaan Venäjän hallituksen taholta ja täällä (Syyriassa) olette maallisen hallinnon vieraana. Onko tämä kaikki vain harhautusta? Kumpi on oikea Hamas?
M.K. No, voin antaa esimerkin. Meillä on esimerkiksi hyvät välit kristityihin...
R.R. Teettekö siis yhteistyötä kristittyjen kanssa Palestiinassa?
K.M. Kyllä, joidenkin. Kuva uskonnollisesta fanatismista on Israelin ja Amerikan hallinnon sepittämä. Kuva ei vastaa todellisuutta. Tiedätte, että Amerikan hallinto antaa itselleen oikeuden luokitella ihmiset haluamallaan tavalla. Mutta kuinka tämä propaganda voi vaikuttaa sellaisiin kunnianarvoisiin valtioihin Euroopassa kuten Britannia, Saksa tai Ranska? Eikö heidän pitäisi etsiä totuutta asiassa? Eikö heidän tulisi muodostaa näkemyksensä asiasta perustuen järkeen eikä huhuihin ja kuulopuheeseen.
Miten länsimaat voivat löytää totuuden Hamasista ja Palestiinasta? Ensiksi länsimaalaisten toimittajien pitäisi tulla tänne tapaamaan ihmisiä ja todeta tosiasiat omin silmin. Menkää Palestiinaan ja nähkää, kuinka ihmiset elävät. Kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavana. Kuunnelkaa Hamasin ja muiden palestiinalaisliikkeiden johtajia. Teidän pitäisi oppia tuntemaan tosiasiat omin silmin eikä muiden kautta. Ja jos haluatte tietää Hamasista, menkää tapaamaan ihmisiä Hamas-liikkeestä. Me olemme valmiita keskustelemaan.
Syy Hamasin vaalivoittoon – jos haluatte tietää – on se, että palestiinalaiset luottavat meihin ja se, että Hamas vastaa palestiinalaisten tunteita ja pyrkimyksiä. Ja vaikka tutkitte Hamasia kuinka tarkasti, ette tule löytämään mistään korruptiota. Tulette huomaamaan, että Hamas on hyvin lähellä ihmisiä, että se palvelee heidän tarpeitaan. Ja jos palestiinalaiset valitsivat Hamasin niin silloin heidän päätöstään tulee kunnioittaa, myös länsimaissa.
R.R. Mutta entä syytökset uskonnollisesta fanatismista?
K.M. Ne on helppo todeta vääriksi. Jos Hamas olisi uskonnollisten fanaatikkojen liike, palestiinalaiset eivät olisi äänestäneet sitä, koska Palestiinassa on paljon eri ryhmiä. Siellä on myös kristittyjä, jotka tekevät kanssamme yhteistyötä. Esimerkiksi parlamenttiin valittiin Hamasin listoilta kristitty lääkäri. Ja suurin osa muslimeista ja kristityistä myös antoivat äänensä. Tosiasia on, että Hamasin ideat ovat maltillisia. Me harjoitamme suvaitsevaisuutta kaikkien kanssa. Ja me toimimme kristittyjen ja muslimien kanssa samalla tasolla. Ja tällä samalla tasolla me toimimme kaikkien kanssa, olivat sitten uskonnollisia, liberaaleja tai ei-uskonnollisia, Palestiinan sisällä tai sen ulkona. Ja meillä on suhteita Lähi-itään, mutta myös Eurooppaan ja Afrikkaan. Hamas on avoin liike. Me emme taistele Israelia vastaan siksi, että he ovat juutalaisia vaan siksi, että he miehittävät maatamme.
R.R. Lännessä syytetään, että Hamasin taistelu Israelia vastaan on terrorismia.
K.M. Ei. Terrorismin ja vastarinnan välillä on merkittävä ero. Me olemme terrorismia vastaan. Vastarinta ei ole terrorismia. Se mitä Israel tekee on terrorismia. Mitä me teemme on vastarintaa. Se on vastaliike Israelin hyökkäystä vastaan ja vastaliike Israelin miehitystä vastaan. Vastarinta on laillinen tapa puolustutua.
Rainer Rupp"
http://www.voima.fi/content/view/full/1961?PHPSESSID=.
"Hamas-johtaja Khaled Meshaalin haastattelu
Khaled Meshaal on palestiinalaisen Hamas-liikkeen poliittinen johtaja. Hamas nousi valtaan viime vuonna Palestiinan vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa selvällä äänienemmistöllä. Kesällä 2006 Israelin oikeusministeri Haim Ramon julkisesti vahvisti maansa antaman käskyn surmata Khaled Meshaal. Vuonna 1997 Ammanissa Jordaniassa Meshaal selviytyi täpärästi Israelin salaisen palvelun Mossadin murhayrityksestä.
Tällä hetkellä johtava Hamas-poliitikko elää turvapaikassa Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa.
Meshaal on koulutukseltaan fyysikko, naimisissa ja hänellä on kolme tytärtä ja neljä poikaa.
Rainer Rupp: Herra Khaled Meshaal, Hamasin johtavana poliitikkona olette Israelin turvallisuuspalvelun salamurhalistalla. Kuinka teistä tuli Israelin miehitystä vastaan taistelevan islamilaisen vastarintaliikkeen jäsen?
Khaled Meshaal: Itse asiassa olen yksi Hamas-liikkeen perustajista. Hamasin sisällä tunnetuin henkilö oli edesmennyt šeikki Ahmed Yassin. Kun Hamas perustettiin 1987 olin 31-vuotias. Olin yksi niistä, jotka perustivat liikkeen uusia haaroja sekä Palestiinaan että sen ulkopuolelle. Mutta ajatus Hamasista syntyi jo 1970-luvun lopulla. Asiaa pohdittiin ja keskusteluja käytiin yli kymmenen vuotta ennen kuin liike Israelin miehitystä vastaan voitiin perustaa. Mutta liikettä koskeva hanke oli mielessäni ja lähellä sydäntäni jo ollessani Kuwaitin yliopistossa. 21-vuotiaana edustin islamilaista liikettä yliopistomme oppilasjärjestössä.
R.R. Jo usean vuoden ajan länsimaisessa mediassa on vihjailtu, että Israelin tiedustelupalvelu on edesauttanut Hamasin syntyä. Olette varmaankin tietoinen tästä?
K.M. Valitettavasti tätä tarinaa levittävät jotkut arabit, palestiinalaiset arabit. Sen tarkoitus on vääristellä kuvaa liikkeestämme. Mielestämme väite on niin naurettava, että emme edes vaivaudu kieltämään sitä. Se on niin epälooginen. Miksi ihmeessä Israel perustaisi järjestön, jonka tarkoitus on taistella Israelia vastaan, miten se olisi mahdollista?
R.R. Väitteen takana on ajatus siitä, että israelilaiset auttoivat Hamasin perustamisessa hajottaakseen palestiinalaisten vastarintaa ja heikentääkseen Fatah-liikettä.
K.M. Tosiaan, 1970-luvulla Israelia vastaan taisteli pääosin juuri Fatah-liike. Niinpä Israel keskitti taistelunsa Fatahia ja muita senaikaisia pieniä palestiinalaisia vastarintaliikkeitä vastaan. Tuolloin Hamas ei ollut vielä kunnolla vakiinnuttanut asemaansa. Aloimme vasta rakentaa sosiaalista pohjaamme palestiinalaisessa yhteiskunnassa keskittymällä kokonaan yhteiskunnallisiin asioihin, järjestämällä avustusta, rakentamalla sairaaloita ja kouluja, hoitamalla sairaita ja vähäosaisia. Tuona aikana otimme osaa ainoastaan rauhanomaisiin toimiin. Tästä syystä Israel ei tehnyt mitään meitä vastaan.
He eivät tienneet silloin, mitä meidän mielessämme liikkui. Vaikka ulkoisesti keskityimmekin vain sosiaaliseen työhön ja koulutukseen, samaan aikaan valmistauduimme tuleviin vastarintahankkeisiin. Koska Israel ei nähnyt tätä vaaraa, he keskittivät toimensa muita ryhmittymiä vastaan. Jotkut Hamasiin epäsuotuisasti suhtautuvat palestiinalaiset arabit ovat esittäneet Israelin pidättätymisen sotatoimista ”todisteena” sille, että Israel tuki Hamasin syntymistä.
R.R. Viime aikoina Hamasin suhde Fatah-liikkeeseen on ollut koetuksella. Onko kansallinen yhteishallitus vielä mahdollinen?
K.M. Fatahin ja Hamasin välillä on myönteinen ilmapiiri yhteishallituksen luomiseksi. Kuukausi sitten sovimme periaatteessa sellaisen hallituksen muodostamisesta. Viime aikoina on kuitenkin ilmestynyt joitakin esteitä. Ensimmäinen este on, että meitä yritetty viedä takaisin ”teknokraattien hallitukseen” eikä kansalliseen yhteishallitukseen. Näin Hamas yritetään poistaa hallituksesta. Toinen este on, että saarron päättämiseksi annetut takuut eivät vieläkään ole riittävät.
R.R. Takuut? Länsimaiden antamat takuut?
K.M. Kyllä. Amerikan. Teimme sopimuksen, että kansallisen yhteishallituksen luomisen jälkeen piiritys lopetetaan. Hamasille tämä on hyvin vakava asia. Haluamme, että palestiinalaisten kärsimys loppuu. Nyt kun liikkeemme sai enemmistön ääniä ja sillä on eniten paikkoja parlamentissa, meillä on myös oikeus suurimpaan vaikusvaltaan tässä hallituksessa. Pääongelma on nyt se, että on tahoja, jotka eväävät meiltä tämän oikeuden.
R.R. Yksi avainkohdista on niin kutsuttu tunnustus ”Israelin oikeudesta olla olemassa”. Onko Hamas valmis muuttamaan kantaansa tässä asiassa? Erityisesti kun länsimaat ovat tehneet kohdasta välttämättömän edellytyksen saarron lopettamiseksi Hamas-johteista palestiinalaishallitusta vastaan.
K.M. Luulen, että läntinen maailma on jo ymmärtänyt, että Hamas ei tule koskaan tunnustamaan Israelia. Kuinka voin tunnustaa sen, joka miehittää omaa maatani? On epäloogista vaatia Hamasia tunnustamaan Israel. Uhri olen minä. Minä olen se, joka en ole vapaa. Minä olen se, joka elää diasporassa pois kotimaastani. Israelissa asuu kansakunta, jonka olemisen alueella YK siunasi ”fait accompli” – tapahtuneena tosiasiana. Meillä ei ole kansakuntaa. Yli puolet palestiinalaisista asuu diasporassa, useinmiten leireissä eivätkä he voi mennä kotiinsa. Israelin takia he eivät voi mennä kotiinsa ja meidän pitäisi tunnustaa Israel? Kumpi on itseasiassa väärässä, me vai Israel?
R.R. Mutta amerikkalaisten edistämä kaksoisvaltioteoria esittää palestiinalaisvaltion Israelin valtion vierellä. Onko tämä ehdottomasti sellaista, jota Hamas ei voi hyväksyä?
K.M. Ei. Ei. Haluan sanoa, että Hamas-liike tulee perustamaan Palestiinan valtion vain vuoden 1967 rajoilla, joka sisältää Itä-Jerusalemin ja Länsirannan. Vieläkään Israel ei tunnusta oikeuttamme niihin. Kaikki palestiinalaiset vaativat tätä oikeutta. Mutta Israel jatkaa Palestiinan oikeuksien rikkomista ja länsimaat eivät halua pakottaa Israelia tunnustamaan Palestiinan oikeuksia. Silloinkin kun presidentti Bush puhui Palestiinan valtiosta, asiaa ei tehty täysin selväksi. Ariel Sharon ja viimeaikoina Ehud Olmert ovat suhtautuneet varauksella Bushin ehdotukseen. He torjuvat ajatuksen Israelin valtiosta vuoden 1967 rajojen mukaan. He haluavat Israelin valtion, joka sisältää osia Länsirannasta. Itse asiassa presidentti Bush oli jo myöntynyt Sharonin ehdotukseen, että Israel saa pitää koko Jerusalemin. Ja hän sopi Sharonin kanssa valitsevansa palestiinalaisen johtajan, joka hyväksyy kaiken tämän.
R.R. Olenko ymmärtänyt oikein, että olette valmis neuvotteluihin Israelin kanssa ja hyväksymään sen vuoden 1967 rajat, siis ennen kuin Israel aloitti hyökkäysodan ja vei palestiinalaisten maan?
K.M. Hyvä, tämä on nyt tehty selväksi.
R.R. Lännessä Hamas yleensä kuvataan olevan ehdottomasti Israelin kanssa käytävää neuvottelua vastaan ja että Hamas haluaa vain ajaa Israelin juutalaiset mereen.
K.M. Tämä ei ole totta. Juutalaisten tappaminen ei ole meidän päämäärämme. Vuosisatojen ajan olemme asuneet Palestiinassa rauhanomaisesti kaikkien juutalaisten ja kristittyjen kanssa. Me taistelemme Israelia vastaan, koska se miehittää maatamme ja sortaa kansaamme. Me taistelemme Israelia vastaan päättääksemme miehityksen. Haluamme elää vapaasti omalla alueellamme niin kuin muutkin kansat. Me haluamme oman maamme niin kuin muutkin ihmiset. Mutta siionistinen liike tuli joka puolelta maailmaa miehittämään maamme. Ja oikea omistaja on potkittu pois. Tämä on ongelman alku ja juuri. Monista syistä johtuen me olemme valmiit rakentamaan Palestiinan valtion vuoden 1967 rajoilla. Se ei tarkoita, että me tunnustaisimme Israelin. Mutta olemme valmiit tekemään välirauhan Israelin kanssa. Hyväksymään Israelin aseman tunnustamatta sitä.
R.R. Mutta ei siis tunnustusta? Eikö tämä tarkoita jännitteiden ja sodan jatkumista?
K.M. Ei. On paljon esimerkkejä siitä, että tunnustamisesta pidättäytyminen ei tarkoita sotaa. Kiina ja Taiwan eivät esimerkiksi ole tunnustaneet toisiansa, mutta ne käyvät kauppaa ja tekevät yhteistyötä keskenään. Pidättäytymällä virallisesta tunnustamisesta me emme vain halua antaa oiketusta sille, että Israel vei maamme alun alkaen.
R.R. Ei ole salaisuus, että monien vuosien ajan Fatah-hallituksen ollessa vallassa, amerikkalaiset, pääosin CIA, kouluttivat ja varustivat Palestiinan turvallisuusjoukkoja. Eikö siten ole kohtuullista olettaa, että suuri joukko Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin liikkeen ihmisistä työskentelisi salaa amerikkalaisille ja israelilaisille, jotkut mahdollisesti korkeimmissa asemissa. Kuinka pitkälle voitte luottaa Fatahiin, jos muodostatte kansallisen yhteishallituksen yhdessä?
K.M. Tämä ongelma on tiedossa meille sekä muille palestiinalaisille. Mutta eivät kaikki Fatahin ihmiset ole sellaisia. Fatahille ”kansallisuus” on merkittävä kannustin. He ovat kumppaneitamme vastarintaliikkeessä. Mutta on toisia, ihmisiä, joista mainitsitte. Se on tosiasia. Tiedämme ongelman hyvin ja yritämme selvittää sitä. Lisäksi ei ole sanottua, että suhde perustuu aina luottamukselle.
R.R. Luuletteko, että tästä ongelmasta juontuu myös ne vaikeudet, joita teillä parhaillaan on Fatahin kanssa kansallisen yhteishallituksen luomisessa?
K.M. Kyllä, se on totta. Tämä on yksi ongelmista. Valitettavasti on näitä tekijöitä ja paineita, jotka seuraavat ulkopuolelta tulevaa, palestiinassa kielteisesti vaikuttaavaa, agendaa. Mutta isänmaalliset voimat tulevat voittamaan. Palestiinalaiset ovat tämän vahvistaneet viimeisimissä demokraattisissa vaaleissa.
R.R. Onko Hamas uskonnollisten fanaatikkojen liike, niin kuin länsimaissa on annettu ymmärtää? Liike, jonka kanssa ei voi sopia mitään? Ja kuitenkin Hamas on hyväksytty ja kutsuttu Moskovaan Venäjän hallituksen taholta ja täällä (Syyriassa) olette maallisen hallinnon vieraana. Onko tämä kaikki vain harhautusta? Kumpi on oikea Hamas?
M.K. No, voin antaa esimerkin. Meillä on esimerkiksi hyvät välit kristityihin...
R.R. Teettekö siis yhteistyötä kristittyjen kanssa Palestiinassa?
K.M. Kyllä, joidenkin. Kuva uskonnollisesta fanatismista on Israelin ja Amerikan hallinnon sepittämä. Kuva ei vastaa todellisuutta. Tiedätte, että Amerikan hallinto antaa itselleen oikeuden luokitella ihmiset haluamallaan tavalla. Mutta kuinka tämä propaganda voi vaikuttaa sellaisiin kunnianarvoisiin valtioihin Euroopassa kuten Britannia, Saksa tai Ranska? Eikö heidän pitäisi etsiä totuutta asiassa? Eikö heidän tulisi muodostaa näkemyksensä asiasta perustuen järkeen eikä huhuihin ja kuulopuheeseen.
Miten länsimaat voivat löytää totuuden Hamasista ja Palestiinasta? Ensiksi länsimaalaisten toimittajien pitäisi tulla tänne tapaamaan ihmisiä ja todeta tosiasiat omin silmin. Menkää Palestiinaan ja nähkää, kuinka ihmiset elävät. Kuunnelkaa, mitä heillä on sanottavana. Kuunnelkaa Hamasin ja muiden palestiinalaisliikkeiden johtajia. Teidän pitäisi oppia tuntemaan tosiasiat omin silmin eikä muiden kautta. Ja jos haluatte tietää Hamasista, menkää tapaamaan ihmisiä Hamas-liikkeestä. Me olemme valmiita keskustelemaan.
Syy Hamasin vaalivoittoon – jos haluatte tietää – on se, että palestiinalaiset luottavat meihin ja se, että Hamas vastaa palestiinalaisten tunteita ja pyrkimyksiä. Ja vaikka tutkitte Hamasia kuinka tarkasti, ette tule löytämään mistään korruptiota. Tulette huomaamaan, että Hamas on hyvin lähellä ihmisiä, että se palvelee heidän tarpeitaan. Ja jos palestiinalaiset valitsivat Hamasin niin silloin heidän päätöstään tulee kunnioittaa, myös länsimaissa.
R.R. Mutta entä syytökset uskonnollisesta fanatismista?
K.M. Ne on helppo todeta vääriksi. Jos Hamas olisi uskonnollisten fanaatikkojen liike, palestiinalaiset eivät olisi äänestäneet sitä, koska Palestiinassa on paljon eri ryhmiä. Siellä on myös kristittyjä, jotka tekevät kanssamme yhteistyötä. Esimerkiksi parlamenttiin valittiin Hamasin listoilta kristitty lääkäri. Ja suurin osa muslimeista ja kristityistä myös antoivat äänensä. Tosiasia on, että Hamasin ideat ovat maltillisia. Me harjoitamme suvaitsevaisuutta kaikkien kanssa. Ja me toimimme kristittyjen ja muslimien kanssa samalla tasolla. Ja tällä samalla tasolla me toimimme kaikkien kanssa, olivat sitten uskonnollisia, liberaaleja tai ei-uskonnollisia, Palestiinan sisällä tai sen ulkona. Ja meillä on suhteita Lähi-itään, mutta myös Eurooppaan ja Afrikkaan. Hamas on avoin liike. Me emme taistele Israelia vastaan siksi, että he ovat juutalaisia vaan siksi, että he miehittävät maatamme.
R.R. Lännessä syytetään, että Hamasin taistelu Israelia vastaan on terrorismia.
K.M. Ei. Terrorismin ja vastarinnan välillä on merkittävä ero. Me olemme terrorismia vastaan. Vastarinta ei ole terrorismia. Se mitä Israel tekee on terrorismia. Mitä me teemme on vastarintaa. Se on vastaliike Israelin hyökkäystä vastaan ja vastaliike Israelin miehitystä vastaan. Vastarinta on laillinen tapa puolustutua.
Rainer Rupp"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.