Sauli Niinistö naimisiin

Onnea vaan rutkasti! Mukavahan se on, että Saulilla on jotakin yhteistä jutusteltavaa uusien oman sukupolven appivanhempiensa kanssa ja taasen nuorikolla on yhteiset jutskat Saulin poikain kanssa... hm.

Uusi vuosi - uudet kujeet kirjoitti:

Onnea vaan rutkasti! Mukavahan se on, että Saulilla on jotakin yhteistä jutusteltavaa uusien oman sukupolven appivanhempiensa kanssa ja taasen nuorikolla on yhteiset jutskat Saulin poikain kanssa... hm.

vain innostu biologisia lapsia enää vääntämään tähän maailmaan
ku on jo itse niin vanha ettei ehdi kuitenkaan niiden kanssa aikaa viettämään tai siis ainakaan sitä laatuaikaa.
Lapsethan voivat kuulla harrastuksista,päiväkodista j.n.e."haettaessa" ai sun vaari tuliki nhakemaan sua".Noloa sanoisin sekä lapsille kuin isällekin.

kunhan ei kirjoitti:

vain innostu biologisia lapsia enää vääntämään tähän maailmaan
ku on jo itse niin vanha ettei ehdi kuitenkaan niiden kanssa aikaa viettämään tai siis ainakaan sitä laatuaikaa.
Lapsethan voivat kuulla harrastuksista,päiväkodista j.n.e."haettaessa" ai sun vaari tuliki nhakemaan sua".Noloa sanoisin sekä lapsille kuin isällekin.

eivät kiinnitä moiseen huomiota. Itsekin olen saanut lapset vanhana, isänsä oli minuakin vanhempi. Ei ongelmia. Eläkeläisenä ehtii olla enemmän lasten kanssa, kun taloudellinen asema on turvattu.

sibyllavon kirjoitti:

eivät kiinnitä moiseen huomiota. Itsekin olen saanut lapset vanhana, isänsä oli minuakin vanhempi. Ei ongelmia. Eläkeläisenä ehtii olla enemmän lasten kanssa, kun taloudellinen asema on turvattu.

siis sanojesi taustalta kuullostaa kuitenkin se jokin..
Minunkin isäni,kuin myös kyllä äitinikin olivat suht´ vanhoja(45 v.) minut saadessaan,
joten olen ehkäpä liiankin katkera muille sisaruksilleni ja kavereilleni ,jotka saivat olla enemmän sekä ajallisesti kuin myöskin laadullisestikin äitinsä ja isänsä kanssa.
Olin just täyttänyt 25-v, ensimmäisen lapseni syntyessä,
isäni kuin myöskin äitini olivat silloin 70-v.ja he eivät ehtineet viettää aikaa lasteni kanssa juurikaan ja toiset lapsemme eivät edes ehtineet näkemään isovanhempiansa.
Itsekään en ole ehtinyt näkemään omia isovanhempiani,
josta olen todella katkera ,kuin myöskin olen katkera siitä,
että omatkaan lapseni eivät ehtineet tutustua isovanhempiinsa,
SYYNÄ oli nimenomaan se,että siihen aikaan ei ollut mahdollisuutta ajoittaa lastensa syntymän ajankohtaa,
mikä nyt kylläkin on mahdollista.
Joten ei ainakaan enään lapsia kannata hankkia sanoo katkera MINÄ.

olen ,,,,sanoitkin.. kirjoitti:

siis sanojesi taustalta kuullostaa kuitenkin se jokin..
Minunkin isäni,kuin myös kyllä äitinikin olivat suht´ vanhoja(45 v.) minut saadessaan,
joten olen ehkäpä liiankin katkera muille sisaruksilleni ja kavereilleni ,jotka saivat olla enemmän sekä ajallisesti kuin myöskin laadullisestikin äitinsä ja isänsä kanssa.
Olin just täyttänyt 25-v, ensimmäisen lapseni syntyessä,
isäni kuin myöskin äitini olivat silloin 70-v.ja he eivät ehtineet viettää aikaa lasteni kanssa juurikaan ja toiset lapsemme eivät edes ehtineet näkemään isovanhempiansa.
Itsekään en ole ehtinyt näkemään omia isovanhempiani,
josta olen todella katkera ,kuin myöskin olen katkera siitä,
että omatkaan lapseni eivät ehtineet tutustua isovanhempiinsa,
SYYNÄ oli nimenomaan se,että siihen aikaan ei ollut mahdollisuutta ajoittaa lastensa syntymän ajankohtaa,
mikä nyt kylläkin on mahdollista.
Joten ei ainakaan enään lapsia kannata hankkia sanoo katkera MINÄ.

edellisen kirjoittajan kanssa,
siis,että olkaahan onnellisia
toisistanne ja toistenne kanssa,
mutta älkää ihmeessä tehkö lapsia tähän kylmään maailmaan,
kun ette kuitenkaan ehdi hoitamaan velvollisuuksianne loppuun saakka.

olen aivan samaa mieltä kirjoitti:

edellisen kirjoittajan kanssa,
siis,että olkaahan onnellisia
toisistanne ja toistenne kanssa,
mutta älkää ihmeessä tehkö lapsia tähän kylmään maailmaan,
kun ette kuitenkaan ehdi hoitamaan velvollisuuksianne loppuun saakka.

jos katkeruutta aiheuttaa se, ettei ole nähnyt isovanhempiaan. Itse olin 5 vuotias isoisäni kuollessa ja muita en ole nähnyt. Tuntuisi oudolta tuntea tästä asiasta katkeruutta, sillä isäni ja äitini olivat 7 vuotiaita oman äitinsä kuollessa isovanhemmista puhumattakaan.
Yleisesti muutenkin yleistetään, että entisaikaan olisi lapsilla ollut jotenkin turvatumpi verkosto isovanhempien ja sukulaisten asuessa lähellä. Omassa lapsuusympäristössäni, pikkukaupungissa, ei ollut ketään naapuria, joka olisi voinut turvautua esim. lastenhoito-ongelmissa isovanhempiin.
Kyllä on omat murheet vähissä, jos kyseisen avioparin lasten tulevaisuus huolettaa. Hyvä, että joillakin on asiat näin hyvin.

aiheet vähissä kirjoitti:

jos katkeruutta aiheuttaa se, ettei ole nähnyt isovanhempiaan. Itse olin 5 vuotias isoisäni kuollessa ja muita en ole nähnyt. Tuntuisi oudolta tuntea tästä asiasta katkeruutta, sillä isäni ja äitini olivat 7 vuotiaita oman äitinsä kuollessa isovanhemmista puhumattakaan.
Yleisesti muutenkin yleistetään, että entisaikaan olisi lapsilla ollut jotenkin turvatumpi verkosto isovanhempien ja sukulaisten asuessa lähellä. Omassa lapsuusympäristössäni, pikkukaupungissa, ei ollut ketään naapuria, joka olisi voinut turvautua esim. lastenhoito-ongelmissa isovanhempiin.
Kyllä on omat murheet vähissä, jos kyseisen avioparin lasten tulevaisuus huolettaa. Hyvä, että joillakin on asiat näin hyvin.

sinun eikäpähän kyllä muidenkaan katkeruuden asteista olivat ne mitä hyvänsä jokaisellahan kuitenkin on omansa.Se nyt ainakin on saletti.!
Mutta isolla äänellä sanoisin minäkin sanallisen arkkuni avattuani,
minullehan on aivan yksi lysti hankkiiko kyseinen pariskunta lapsia vai ei,
mutta noin yleisesti tavallisten ihmisten tasolla sanoisin kyllä että olkaa kilttejä aikuisia aikuisten ihmisten ajatuksinenne ja älkää enää yli viisikymppisinä hankkiko lapsia.
Maailma kun on muutenkin jo niin turvaton verkko lapsillemme,
joten ei pitäisi enää lisää turvattomuutta aiheuttaa omille lapsillensa ja lastenlapsillensa.
Edellisen kirjoittajan mielestä ei ole ongelmaa vaikka ei olisikaan äitiä,isää saatika sitten isovanhempia turvaverkkona,no se on hänen kuin myöskin hänen lastensa onni t. onnettomuus.Jokainen valitsee tiensä elämässänsä jossain vaiheessa.
Hän onneksensa on Onnellinen ihminen ilman vanhempiansa kuin myöskin isovanhempiansa,
Hyvää ja Onnellista elämää vain sinulle ONNELLINEN ihminen.!!

nähtävästi kyse kirjoitti:

sinun eikäpähän kyllä muidenkaan katkeruuden asteista olivat ne mitä hyvänsä jokaisellahan kuitenkin on omansa.Se nyt ainakin on saletti.!
Mutta isolla äänellä sanoisin minäkin sanallisen arkkuni avattuani,
minullehan on aivan yksi lysti hankkiiko kyseinen pariskunta lapsia vai ei,
mutta noin yleisesti tavallisten ihmisten tasolla sanoisin kyllä että olkaa kilttejä aikuisia aikuisten ihmisten ajatuksinenne ja älkää enää yli viisikymppisinä hankkiko lapsia.
Maailma kun on muutenkin jo niin turvaton verkko lapsillemme,
joten ei pitäisi enää lisää turvattomuutta aiheuttaa omille lapsillensa ja lastenlapsillensa.
Edellisen kirjoittajan mielestä ei ole ongelmaa vaikka ei olisikaan äitiä,isää saatika sitten isovanhempia turvaverkkona,no se on hänen kuin myöskin hänen lastensa onni t. onnettomuus.Jokainen valitsee tiensä elämässänsä jossain vaiheessa.
Hän onneksensa on Onnellinen ihminen ilman vanhempiansa kuin myöskin isovanhempiansa,
Hyvää ja Onnellista elämää vain sinulle ONNELLINEN ihminen.!!

ja siksi ihmettelin vain sitä, että joku aikuinen voi olla katkera siitä, ettei hän ole tavannut omia isovanhempiaan. Edellisissä kirjoituksissa tämä selvästi sanottiin.
Muilla ajatuksillani halusin vaan kertoa, että aikaisemmat sukupolvet ovat hyvin yleisesti joutuneet selviämään elämässään ilman suurta monen sukupolven perheyhteisöä. Tällaisia saattoi olla joissakin maalaisympäristöissä, mutta ei mitenkään yleisesti. En myöskään sanonut, että olen joutunut elämään ilman vanhempia, omat vanhempani kuolivat kun olin vähän alle 40-vuotias. Vanhempani sensijaan olivat jääneet orvoiksi hyvin nuorina. En myöskään sanonut, että se olisi onnellinen tilanne, mutta tosiasia on, että kukaan ei voi, ei nuorikaan, ennakoida tulevaa, sillä elämä ei ole meidän itsemme hallittavissa, vaikka onnellisuuskonsultit niin väittaisivatkin.
Läheisiä ihmissuhteita löytyy muualtakin kuin sukulaispiiristä ja ollakseen onnellinen ei tarvita suurta joukkoa, yksikin hyvä ystävä voi riittää onnellisuuden takeeksi.
Onnellista elämää myös sinulle toivoen.