Hei! Ystävälläni on ollut anoreksia n 3 vuotta. Hän on itse tajunnut olevansa sairas ja haluaisi palata normaaliksi mutta ei kykene koska omatunto ei kestä esim suklaan syömistä tai edes normaalin ruoka-annoksen syömistä.. Olen hyvin ylpeä ystävästäni joka joulun alla jokaisena Adventtina pystyi syömään yhden palan lempi suklaataan. Ystävälläni ei ole ollut kuukautisia hyvin pitkään aikaan ja on joutunut syömään paljon erilaisia lääkkeitä. Haluaisin kysyä että onko hänellä koskaan mahdollisuus saada biologisia lapsia sairautensa jälkeen...?
Haluaisin kysyä....
Ystävää auttava
3639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeastaan vain aika näyttää, voiko hän saada lapsia sairautensa jälkeen. Toki lääkärillä käynti voisi näyttää suuntaa, mutta ainahan niihin ei voi 100% varmuudella luottaa.
Jos olet hänelle tosi ystävä, varaa hänen kanssa hänelle yhdessä aika esim. Gynekologille, puhuen siellä sinun huolestasi esim: Olen huolissani hänestä sillä..."
Ja tärkeintä: Menet hänen tuekseen ja hänen mukaansa lääkäri käynnille, siellä he myös voivat ohajata häntä eteenpäin ammattiauttajille, jos hän ei pysty avautumaan läheisilleen.
Ystäväsi tarvitsee todella kannustusta, ei kuitenkaan painostusta esim. syömisen suhteen. Olet varmasti hänelle ihana ystävä, toivottavasti selviätte siitä sairaudesta pois yhdessä. Tsemppiä!
Hei ja kiitos sinulle. Olemme tunteneet ystävän kanssa yli 9 vuotta ja jakaneet asioita yhdessä luottamuksellisesti. Ystävälleni on hyvin pian tulossa osteoporoosikin vaikka hän kyllä syö kalkkitapletteja,mutta ei se riitä.. Ystäväni rakastaa lapsia ja haluaisi omia lapsia myös joskus tulevaisuudessa.. Munasarjathan eivät uusiudu enkä tiedä onko hänellä munasarjat surkastuneet.. toivottavasti ei.. Hän laihdutti todella rajusti ja joutui sairaalaan ns pakkosyötölle. Tärkeintä on olla ystävän kanssa ihan kuin ennekin ja yrittää olla mahdollisimman normaalisti eikä ottaa hänen sairauttaan esille. se on auttanut..
Sinulla on oikea asenne ystävääsi auttaessa, ystäväsi on varmasti onnellinen, kun hänellä on sinunlaisesi ihminen. Vaikkei hän aina sitä muistaisi sanoa. Toki voit avata keskustelua ystäväsi kanssa, esim. hänen tulevaisuudestaan, unelmoiko hän perheestä, jne. Luulenpa, että hän unelmoi siitä, siksi olisikin hyvä käydä lääkärin juttusilla, kun sen aika tulee.
Tsemppiä ystäväsi tukemiseen!