Kyllä alkaa todella ärsyttämän kun pitää kokoaja punastella ihan normaaleissakin tilanteissa ja esim kun juttelee jonkun kanssa jne Olen alkanut tämän takia välttelemään ihmiskontakteja. Mitä asialle voisi oikein tehdä? haluan päästä punastuksesta kokonaan eroon ja nopeasti.
Apua punastumiseen!
Punaposki
152118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En osaa neuvoa,mutta sama juttu.Olen jo melkein 50-v ja yhä jatkuu.En ole aikoihin enää jaksanut siitä välittää,se vain jotenkin kuuluu persoonaani.Toki ikä ja sen tuoma kokemus asioista sekä itsevarmuus,-tuntemus on auttanut joissakin tilanteissa.Toki apua löytyy varmasti terapiapuolelta,jos tunnet tarvetta.Ja itsetutkiskelu.Kirjaa ne tilanteet ylös:mitä,missä milloin,keitä paikalla,mitä teit,mitä sanoit,miltä tuntui,oma vireystila,tilanteen hallinta yms. ja siitä alat tutkimisen.Älä murehdi liikaa.....
Oon 46 vuotias ja en jaksaisi tätä punastelua enää?
No ajattelitko kokeilla noita,mitä ehdotin?Tietysti itselläni on paljon suurempi murhe,jonka kanssa yritän elää,siksi tuo punastelu ei tunnu niin kauhelta enää.Ymmärrän toki,jos sillä on suuri vaikutus sos.elämään!Ja silloin on syytä jo hakea apua MTT:stä,se ei ole ollenkaan huono ajatus.Jaksamista ja toivottavasti saat apua.
Mielummin haluaisin lääkityksen tähän ongelmaan, en oikein usko että tää muuten häviäis? On niin typerää kun jutustelee jossain jonkun kanssa ja sit yht äkkiä leimahdan punaiseksi ja keskustelu siitä kärsii kun toinen miettii että mikäs tolle tuli? tää pilaa kyllä mun koko sosiaalisen elämän:( Ihme kun tää on tullut tässä iässä häiritsemään, nuorena olin paljon itsevarmempi ja silloin ei ollut tätä?
En kyllä tuota lääkettä menisi hankkimaan...Ja mikä siihen sitten auttaisi,no Propral silloin jos se johtuu jännityksestä,luulen.Kuten aijemmin mietin,liittyykö se ain johonkin samanlaiseen tilanteeseen,jännittämiseen,arkuuteen,epävarmuuteen...??Uskotko yhtään että puhuminen auttaisi,tai vaikkapa siinä punastelutilanteessa heittää,että hitto kun taas punaposki iski,tms.!
Haluan päästä tästä kokonaan eroon..Auttaako se Propral jotakin punastumiseen? Onko reseptilääke?
Reseptilääke on,googletappa vähän tietoa siitä.
Keskustelun aloittaja, oletko sinä 46v.Oletko punastellut nuorempana vai onko tämä uusi asia? Jos punastelu on ilmennyt nyt kypsemmässä iässä vasta, sinulla taitaa olla vaihdevuodet alkamassa ja koet kuumia aaltoja.Niihinkin saa apua, kannattaa varata aika gynekologille.
Minä olin nuorena kova punastelemaan, mutta nyt tässä iässä pieni kuumaaalto ei minua häiritse, hikoilu on kurjempaa. Käytän kyllä hormonikorvaushoitoa, joka on vienyt "aallot", melkein kokonaan pois.Tosin senkään käyttöä ei suositella enää 3-5 vuotta kauempaa.Tiedä sitten millaista on, jos lähiaikoina lopetan hodot.
en kyllä ole saanut selville sukupuolta,kun gynelle neuvot?Hauskaa jos on mies ja menee.. :-)
Joo, en voi mennä neuvomaasi paikkaan:))
täällä myös yksi joka punastelee harva se päivä! kaikki alko jo alaasteella, kun piti mennä luokan eteen esiintymään ja kaikki naurovat ku leimahin aina ihan punaseks.. sen jälkeen juttelutkin jäivät vähemmälle kun aina olin vaikeena/punanen. tosi ärsyttävä vaiva. Luulempa, että liittyy arkuuteen ja jännitykseen, koska itsevarmoilla ihmisillä en ole tätä vaivaa todennut olevan ... Itse olen nyt aikuisiässä ja punastelu jatkuu edelleen. Jossain vaiheessa elämää söin jännitykseen lääkettä seromex ja se auttoi, tuli itsevarmuutta ja uskalsin jutella ihmisille. Nyt taas kun lääkettä ei ole, en voi istua esim. sukulaisten kanssa saman kahvipöydän ääressä koska jos joku kysyy minulta jotain ja he katsovat minuun, menen niin punaseksi ja änkytän ettei tule mitään. sama häiritsee työelämässäkin. on tämä vaikeaa ollut aina punastelun kanssa, ja loppuelämän tästä saa kärsiä.. alotin taas jännitykseen lääkkeet ja aioin syödä niitä mikäli se sopivat minulle.
tähän väliin että minä ainakin olen nähnyt itsevarmojakin ihmisiä jotka ovat kovia punstelemaan! tiedän kaksi tapausta aika läheltä ja kumpikaan heistä ei ole ujo tai arka millään tavalla, mutta todella kovia punastelemaan, tiedä sitten mistä johtuu:)...
sairaus. itse olen punainen koko ajan ja tietyissä tilanteissa punaisempi. eli kolmen suupalan jälkeen olen punainen-siis ei mitään somaa helotusta, vaan koko lärvi on tulipunainen. jos mietin vastausta yli puoli sekunttia sama juttu. jos nousen ylös-sama juttu. meikit pitää naamaan laittaa istuma-asennossa-muuten hiki pilaa kaiken. siis en ole ylipainoinen, mutta ihotautilääkärin mukaan ihoni on niin herkkä termostaatti. eli punainen olen nyt ja ehkä hyvin pitkälle loppua elämääni. vanhat ihmisethän eivät ole kasvoiltaan punaisia-harmaahkoja-he kateellisena katselevat "miten on punaiset posket". äärimmäisen mukavaa muuten...Se on asia, jonka kanssa vaan pitää elää ja olla-sille ei mitään voi. ei mikään beetasalpaaja tai muu rauhoittava ainakaan minua auta mitenkään.
Mielestäni fyysinen tai psyykkinen "vika" tai toimintahäiriö, joka saa ihmisen kärsimään päivittäin ja alisuorittamaan oireiden takia (tässä liiallinen punastelu) elämän eri tilanteissa on kyllä sairaus. Vertaisin liiallisia jännitysoireita esim. allergiaan, jossa elimistö reagoi täysin järjenvastaisesti ns. normaaleihin tilanteisiin. Muut kun nauttivat kevätauringosta yksi pärskii, niiskuttaa ja meinaa tukehtua koivun siitepölyihin ja joutuu istumaan sisällä kun muut ulkoilevat kevätilmassa ja istuvat terasseilla. Vastaavasti sosiaalinen jännittäjä kärsii jännitysoireista, punastelu yksi ikävimmistä, ja joutuu jäämään oireiden takia kotiin kun muut nauttivat sosiaalisesta elämästä ja muiden ihmisten seurasta. nm. itsekin entinen ja nykyinenkin jännittäjä/punastelija
En itse halua syödä mitään lääkkeitä saati käydä operoinnissa. Eli tämän asian kanssa täytyy vain oppia elämään. Vasta parin viime vuoden aikana olen oppinut ottamaan asian kevyemmin monissa tilanteissa. Toki on niitäkin tilanteita, joissa punastun TÄYSIN irrelevantista syystä, ja se nolottaa todella paljon.
Pahinta on se, kun oma mieli kääntyy itseäni vastaan, esim. jos aistin, että joku mies voisi olla kiinnostunut, enkä itse ole lainkaan viehtynyt kyseisestä persoonasta, tämän katse saattaa saada aikaan punastusreaktion. Noh, mieshän luonnollisesti ajattelee tästä, että jokin ihana hänessä sai naamani helottamaan.
Samaan kategoriaan menevät esim. se, jos joku huoneessaolijoista pieraisee ja kamala löyhkä leijuu kaikkialla ja luonnollisesti - punastun! Ketäköhän epäillään?
Listaa voisi jatkaa. Olen kärsinyt todella paljon tästä yli kymmenen vuotta ja vältellyt kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa en pääse "pakoon" sosiaalisissa tapahtumissa. Istun aina seinän vieressä, piilottelen hiusteni takana jne. Sukulaisten kanssa on pahinta, koska ne eivät ole tarpeeksi tuttuja, mutteivat vieraitakaan. Jossain lounaalla on todella noloa punastella, vaikkei kukaan olisi edes sanonut minulle mitään.
Onneksi lähimmät ihmiseni ovat tottuneet asiaan.