nyt miehet totuus!!!!

Olen juuri siinä tilanteessa että 15 v avioliitto vuoden jälkeen kotona en saa seksiä hellyyttä enkä mitään muutakaan. Olen harkinnut lähtöä jo muutaman vuoden mutta olen pitänyt kiinni periaatteistani että uhraan itseni niin kauan kunnes poitsu (nyt 13 v)tulee täysi ikäiseksi.
Noin kuukausi sitten tapasin kuitenkin aivan ihanan naisen jolta olen saanut kaikkea mitä olen nämä vuodet joutunut olemaan ilman. Ennen kaikkea hellyyttä ja suudelmia. Uskokaa tai älkää mutta kyllä mieskin kaipaa aivan samaa hellyttä mitä naisetkin.
Olen myös siinä hellyyden ja aivan ihanien suudelmien lomassa saanut myös elämäni tähän asti parasta seksiä. Nyt olen aivan ymmällä siitä pitäisikö minun lopettaa tämä uusi suhde ja uhrata itseni vielä ne puuttuvat 5 vuotta kunnes voin lähteä hyvällä omalla tunnolla kotoa vai pitäisikö minun ajatella omaa elämääni ja antaa tunteiden viedä.
Ne jotka alkavat moralisoida käytöstäni niin haluan kertoa että olen yrittänyt jo vuosia puhua nykyisen vaimoni kanssa ongelmista mutta hän ei suostu keskustelemaan asioista. Sanomattakin on kait selvää että seksielämämme on ollut koko vuoden lähes nollassa.

Mitä teen? kirjoitti:

Olen juuri siinä tilanteessa että 15 v avioliitto vuoden jälkeen kotona en saa seksiä hellyyttä enkä mitään muutakaan. Olen harkinnut lähtöä jo muutaman vuoden mutta olen pitänyt kiinni periaatteistani että uhraan itseni niin kauan kunnes poitsu (nyt 13 v)tulee täysi ikäiseksi.
Noin kuukausi sitten tapasin kuitenkin aivan ihanan naisen jolta olen saanut kaikkea mitä olen nämä vuodet joutunut olemaan ilman. Ennen kaikkea hellyyttä ja suudelmia. Uskokaa tai älkää mutta kyllä mieskin kaipaa aivan samaa hellyttä mitä naisetkin.
Olen myös siinä hellyyden ja aivan ihanien suudelmien lomassa saanut myös elämäni tähän asti parasta seksiä. Nyt olen aivan ymmällä siitä pitäisikö minun lopettaa tämä uusi suhde ja uhrata itseni vielä ne puuttuvat 5 vuotta kunnes voin lähteä hyvällä omalla tunnolla kotoa vai pitäisikö minun ajatella omaa elämääni ja antaa tunteiden viedä.
Ne jotka alkavat moralisoida käytöstäni niin haluan kertoa että olen yrittänyt jo vuosia puhua nykyisen vaimoni kanssa ongelmista mutta hän ei suostu keskustelemaan asioista. Sanomattakin on kait selvää että seksielämämme on ollut koko vuoden lähes nollassa.

Poikasi on jo kolmentoista ja handlaa useimmat hommat. Jos kotikolo on noin ahdistava, tartu onneen nyt heti. Se ei helpolla tunnu löytyvän :)

Mitä teen? kirjoitti:

Olen juuri siinä tilanteessa että 15 v avioliitto vuoden jälkeen kotona en saa seksiä hellyyttä enkä mitään muutakaan. Olen harkinnut lähtöä jo muutaman vuoden mutta olen pitänyt kiinni periaatteistani että uhraan itseni niin kauan kunnes poitsu (nyt 13 v)tulee täysi ikäiseksi.
Noin kuukausi sitten tapasin kuitenkin aivan ihanan naisen jolta olen saanut kaikkea mitä olen nämä vuodet joutunut olemaan ilman. Ennen kaikkea hellyyttä ja suudelmia. Uskokaa tai älkää mutta kyllä mieskin kaipaa aivan samaa hellyttä mitä naisetkin.
Olen myös siinä hellyyden ja aivan ihanien suudelmien lomassa saanut myös elämäni tähän asti parasta seksiä. Nyt olen aivan ymmällä siitä pitäisikö minun lopettaa tämä uusi suhde ja uhrata itseni vielä ne puuttuvat 5 vuotta kunnes voin lähteä hyvällä omalla tunnolla kotoa vai pitäisikö minun ajatella omaa elämääni ja antaa tunteiden viedä.
Ne jotka alkavat moralisoida käytöstäni niin haluan kertoa että olen yrittänyt jo vuosia puhua nykyisen vaimoni kanssa ongelmista mutta hän ei suostu keskustelemaan asioista. Sanomattakin on kait selvää että seksielämämme on ollut koko vuoden lähes nollassa.

mulla on kokemusta juuri tästä. kuusi vuotta sitten olin saman asian edessä kuin sinä.Ajatusmaailmani oli samanlainen, eli lapsen takia tää pitää vaan lusia pois. Valitsin kuitenkin sen toisen tien. Se läheisten ihmisten paine ja syyllistäminen oli ihan omaa luokkaansa kysyivät vaan: "kuin sä voit tehdä tuo omalle lapsellesi?" Kuitenkin pysyin päätöksessäni ja kärsin ne helvetin tuskat syyllisyydestä alkaen, ne muuten vaivaa vieläkin silloin tällöin. Näkisin kuitenkin niin, että kyllä se loapsi vaistoaa kotonaan sellaisen tilanteen jossa vanhempien välit on jatkuvasti kuralla. Se ei todellakaan ole oikea malli kodista kasvavalle lapselle. Tilanne on nykyjään jopa toisenlainen eli mun lapsella on kaksi kotia, jotka pystyvät tarjoamaan toisistaan poikkeavan ympäristön esim ex on allerginen ja nyt lapsi pystyy uudessa kodissaan kasvamaan koirien ja kissojen parissa, mitä muuten suosittelisin kaikille ihmisille (ovat aivan "helmi"otuksia, olen entinen koira-vihaaja). Eli pointtini on se, että kaksi toimivaa kotia on rikkaus lapsellesi verrattuna yhteen kodin negaatioon, jossa vanhemmat enää leikkivät kotia lapsen takia. Juttu ei tietenkään ole mustavalkoinen, asian onnistumiseen vaikuttaa vähintään tuhat asiaa, joissa sinua ei kukaan pysty neuvomaan. Uudet ihastukset tahtovat tuntua enkeleiltä, koska tilanne kotona, siis ihminen johon vertaat, näyttäytyy pahimmassa mahdollisessa valossa, koska tilanne on päässyt niin pahaksi, kuin kuvailet, asetelma on toki realistisesti katsottuna vääristynyt uuden ystäväsi hyväksi. Mutta jos et kauan sitten rakastamassasi ihmisessä näe enää sitä mihin rakastui aikoinasi, neuvon sinua etsimään henkilökohtaista onneasi ja antaa palaa ja tekemään sen päätöksen, jota itket tuhat kertaa yksinäsi, mutta se on silti sen arvoista. Sinulla on vain ýksi elämä ja vanhenet kokoajan eli se kuluu joka sekuntti, elät loppujen lopuksi itseäsi varten ja jokainen meistä ansaitkoon tulla onnelliseksi elämässään. Pidä todella kiinteät ja rakastavat yhteydet lapseesi, itse soitan joka päivä muksulle (9v). Jos uudella naisella on omia lapsia, varaude helvetillisiin ristiriita tilanteisiin ja pohdintoihin joissa joudut uhrautumaan toisen miehen lapsen edestä tuntien että omani jää jostain paitsi, koska en voi lapseni varsinaista kotia tukea ja rakentaa samalla tavalla kuin tätä uutta. Ero asioissa varaudu siihen että tämän tekokristillisen maan sossutantat pitää sua sikana joka uuden toosan perässä juosten hylkää perheensä hetken kiimassa ja niiden ensisijainen tehtävä on panna sut kärsimään, senkin sika, ne on täysin puolueellisia ja verenhimoisia olentoja ( ei varmaan kaikki, mutta ne joiden palveluista jouduin nauttimaan). Tuleva exäsi käyttää sitten lasta maailmankaikkeuden julmimpana lyömäaseena sinua vastaan ja hyvä herra; se sattuu aivan saatanasti. Taidan lopetella tähän, nämä ovat ymmärrettävästi vain minun kokemuksiani ja mielipiteitä ja koska kaikki ihmiset ovat erilaisia et kaikkia samoja asioita joutuisi kokemaan mutta toisaalta jotain sellaista mistä minulla ei ole kokemusta. Siis: toimi ja tee itsestäsi onnellinen mies, lapsesi sopeutuu tilanteeseen luvassa kolhuja mutta myös sitä, mitä ilman nyt olet, go for it!!!!!

Totuus on se, että tyhjiö hakee täytettä. Jos nykyinen suhde on suoraan sanottuna perseestä, alkaa pääkopassa kolista ennen pitkää, vaikkei aktiivisesti edes hakeutuisi virityksiin yms.

Minä sanoisin, että on suurta typeryyttä elää onnettomana ja väkisin suhteessa, joka ei toimi. Sen vuoksi on vähintäänkin järkevää harkita 7 kertaa ennenkuin menee naimisiin, vääntää lapsia ja hommaa asuntovelkaa yms. Sekään ei takaa mitään pidemällä aikavälillä.

Eli hoitakaa suhdettanne! jos ei onnistu, erotkaa!

M28 kirjoitti:

Totuus on se, että tyhjiö hakee täytettä. Jos nykyinen suhde on suoraan sanottuna perseestä, alkaa pääkopassa kolista ennen pitkää, vaikkei aktiivisesti edes hakeutuisi virityksiin yms.

Minä sanoisin, että on suurta typeryyttä elää onnettomana ja väkisin suhteessa, joka ei toimi. Sen vuoksi on vähintäänkin järkevää harkita 7 kertaa ennenkuin menee naimisiin, vääntää lapsia ja hommaa asuntovelkaa yms. Sekään ei takaa mitään pidemällä aikavälillä.

Eli hoitakaa suhdettanne! jos ei onnistu, erotkaa!

Kun avioliitto oli katkolla kymmenisen vuotta sitten, olin pari kuukautta suhteessa. Kolmisen vuotta sitten ihastuin työtoveriini, mutta en vienyt sitä flirttailua pidemmälle koska kotona odotti rakas vaimo. Kyllä se on siitä kiinni, miten kotona menee ja mitkä on omat elämänarvot.