Työtahti valtion laitoksissa ja yrityksissä mennyt todella sairaaksi. Samoin yksityisellä sektorilla. Koko ajan keksitään mitä kummallisimpia syitä, että voidaan kiristää ja vähentää työntekijöitä. Keksittiin kaiken maailman pisteytys jutut palkkaukseenkin. Kaiken tämän takana täytyy olla todella sairas ihminen. Eikö käsitetä sitä, että ei tuottavuus kasva, jos ostovoima pienenee. Ihminen vanhenee eikä se ole kone. Tuottavuus käsite nyt hakoteillä ja se aiheuttaa hyvinvoinnin romahdusta. Ahneudelle rajat.
Työtahti
Jotain olis tehtävä
2126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos se 390€ nainen olet. Sanoit olevasi työtön jo pitkään.
Oliko jokin henkinen sairauskin päällä. Joka jo esti työteon.
Miten sitten kerrot työssäkäyvistä ?
Me ihmiset olemme taipuvaisia ajattelmaan omaa osaamme ja hyvä näin.
Mutta todellisuus saattaa olla toisenlainen.
Fakta ja fiktio sekoittuu yhä useammin ja useammin kun aika kuluu ja vanhenemme.
Asenteemme eivät toimi.
Nuoret ovat alttiita vaikutteille ja ovat muutoshalukkaampia.
Valtio ja valtion laitokset ovat muutoksessa ja se rassaa henkilöstöä tietysti.
Yksityiset sanovat myös irti ja tehostavat toimintaa, eikö niin.
Ylimalkaan muutos aina tarvitsee uhrinsa ja rassaa ihmisiä.
Aikaamme leimaa tehokkuus jota myös kutsutaan dynaamisuudeksi sen käyttökelpoisuuden mukaan.
Remmiin astuu uusi sukupolvi, vanha ei anna periksi, kaikkia tarvitaan mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Työ ylipäänsä kun sitä muodostetaan, muutetaan ulkoistetaan, yksityistetään, piökotaan, rationalisoidaan, järkeistetääm, taloudellistetaan tai vaikkapa leikataan suo mahdollisuuksia sekä helppolle että sairaalle kehitykselle.
Kunnes taas päästään vähäksiaikaa tasa-painoon asioiden suhteen.
Työtahtia määräävät monenlaiset muuttujat.
Se että organisointikyky on jossain suhteessa puutteellinen, työnjakaminen toisaalla, osaaminen ja kehityksessä mukana pysyminen eräillä asettaa ongelmansa yksilölle, yhteisölle ja päättäjille.
Se on kuitenkin ohimenevää kehityksen sanelemaa.
Me ajattelemme suhteessa itsemme mutta ne jotka vähentävät työntekijöitä ja kiristävät työtahtia ajattelevat kyllä myös osaavan henkilöstönsä parasta.
Ne saavat jäädä matalasuhdanteessa ja tuottavuuden aletessa jotka ovat vähemmän stressialttiita ja kokevat työtahdin sopivaksi.
Tottakai on palvelut ja tuotanto turvattava myös niukkoina aikoina, eikö siis ole parempi sellainen kehitys jossa voidaan taata työpaikka vaikkakin työtehoa lisäämällä?
Ihmisen ja yrityksen näkökulmasta yksilö on korvattavissa, koulutettavissa, hankittavissa uusia ja nuorempia.
Osaaminen on nauha joka on katkeamaton vaikka työnluonne vaihtelee, se kulkee sukupolvesta toiseen.
Se joka tuntee yrittämistä ja sen lainalaisuuksia sekä markkinointia sekä kysyntää ei kyseenalaista nykyisyyttä.
Tuottavuus on alakohtaista, vaihtelevaa, altista muutoksille ja kiinni tuotannontekijöistä.
Romahduoskin on mahdollinen joskin ei suotava, kehitykselle sekin saattaa olla tervettä ja uudistavaa.
Ahneus on olemassa kokoajan työntekijöillä sekä työnantajilla.
Ahneus ei ole hyvinvoinnin tae eikä sillä menestytä.
Voidaan sanoa kääntäen että ahneus työntekijöillä aiheuttaa yhtäpaljon sairasta työtahtia kuin ahneus valtion ja yksityisten laitoksissa.
Mutta ei se ole määräävä piirre.