Joku on täällä kirjoittanut, että Aikido on hänelle tapa pitää hauskaa.
Tuo ei kuulosta hyvältä minusta, tietysti treenatessa kunnolla ja oivaltamalla uusia asioita tulee varmasti hyvä fiilis, mutta budolajin ei pitäisi olla ensisijaisesti hauskanpitoa, kuten esim. kavereiden kanssa baarissa seurustelu.
Tuo ei kuulosta hyvältä minusta, tietysti treenatessa kunnolla ja oivaltamalla uusia asioita tulee varmasti hyvä fiilis, mutta budolajin ei pitäisi olla ensisijaisesti hauskanpitoa, kuten esim. kavereiden kanssa baarissa seurustelu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ottamatta kantaa budolajien "todellisiin" päämääriin olen sitä mieltä että harjoittelussa pääasia on se että saa mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita sitä hamutessaan. Eli voi lajia harjoitella myös siksi että se on hauskaa. Itsellenikin yksi tärkeistä puolista miksi harjoittelen aikidoa on se että minulla on hauskaa harjoittelukavereiden kanssa ennen harjoituksia, harjoitusten aikana ja harjoitusten jälkeen.
Lisäksi täytyy todeta että harjoituksissa seurusteltaessa tulee nykyään hoidettua se sama mikä tulisi baarissa seurusteltaessa. Eikä vaatteet haise tupakalle (tosin kylläkin hielle) sen jälkeen ja samalla tulee treenattuakin. Kaikki voittaa! Jahuu!
Eiköhän tuokin riipu ihan salin hengestä. Jotkut KB-piirit on tosi rasittavia, kun joku on heti aukomassa päätään, jos suunsa avaa halutessaan keskustella tekniikan toimivuudesta tms. kaverinsa kanssa. Toisaalta, sellaiset, jotka häiritsevät harkkoja, ovat myöskin ärsyttäviä.
Pitäisi siis löytää kultainen keskitie siinä, että kaikilla on mukavaa ja treenit saadaan vedettyä kunnialla läpi - muuten porukka vaihtaa salia.
Ohjaajasta riippuu hyvin paljon, miten hän saa motivoitua ihmisiä ja miten autoritäärinen esiintyjä hän on.
Hauskaa pitää olla. Kaikki sellanen macho bullshitti joutaa romukoppan. Välillä kovaa välillä tunnustelevampaa tekniikkaa, joskus kontaktia ja joskus ei.
Minkälaista sen treenaamisen sitte pitää olla jos ei kivaa?
Sinä päivän kun treenaaminen ei ole enää kivaa, minä lopetan koko touhun.
BTW ja jos et edes harjoitellessa pysty hymyilemään niin mitä teet sitte ku tosipaikka tulee? ;)
Hauskanpito ei ole synonyymi seurustelulle (paitsi... ;)
Mitä sen sitten pitäisi olla? Hampaat irvessä reuhtomista? Pakkopullaa? (...ttu kun tännekin piti taas raahautua jne.) Pitäisikö siellä olla tappomielellä? Nähdä treenikaverit pikku päänahkoina, voi aina vetää vyöhön pikku loven jokaisesta selätetystä vastustajasta?
Kyllä se treenauksen hauskuus on paljon asenteesta kiinni. Jos et itse pääse sille tasolle, oma on vikasi.
Ja toisekseen, hauskuuden tasoja on monenlaisia. Mielestäni jopa työnteko voi olla parhaimmillaan hauskaa. Sekin on varmaan sinulle paha juttu, rahanteossahan siellä ollaan.
Ueshiba on sanonut, että budo ei ole mitään leikkiä, jos haluaa leikkiä menköön aerobiciin.
Ja tarkotti sitä että naama pitää olla norsunvitulla kokoaika...
No herää, pälli! Hauskuus ei todellakaan tarkoita samaa kuin leikinpito.