Coenin veljesten No Country for Old Men karua kerrontaa 80-luvun elämästä. Mahtavia maisemia, erinomaisia näyttelijä suorituksia ja äärinmäisen rujoa väkivaltaa.
Javier Bardem on hyytävä tunteettomana tapajana ja hän on Oscarinsa ansainnut.
Josh Brolinin esittämä hahmo on omalla hiljaisella tavalla sympaattinen tyyppi joka pakenee löytämänsä rahalaukun kanssa armotonta tappajaa. Pitkälle hän selviytyykin mutta hänen kohtalonsa käy kyllä sääliksi.
Tommy Lee Jones on aina osansa sisäistänyt kuten nytkin. Vanhana väsyneenä, mutta ammattitaisoisena sheriffinä hän hallitsee tehtävänsä pieneleisesti.
Elokuva kantaa lähes koko kestonsa, ainoastaan sen lopetus tuntuu jotenkin töksähtävältä ja täysin epäoikeudenmukaiselta. Vaikka onko se elämä koskaan oikeudenmukaista?
Javier Bardem on hyytävä tunteettomana tapajana ja hän on Oscarinsa ansainnut.
Josh Brolinin esittämä hahmo on omalla hiljaisella tavalla sympaattinen tyyppi joka pakenee löytämänsä rahalaukun kanssa armotonta tappajaa. Pitkälle hän selviytyykin mutta hänen kohtalonsa käy kyllä sääliksi.
Tommy Lee Jones on aina osansa sisäistänyt kuten nytkin. Vanhana väsyneenä, mutta ammattitaisoisena sheriffinä hän hallitsee tehtävänsä pieneleisesti.
Elokuva kantaa lähes koko kestonsa, ainoastaan sen lopetus tuntuu jotenkin töksähtävältä ja täysin epäoikeudenmukaiselta. Vaikka onko se elämä koskaan oikeudenmukaista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
luitko tulkintani leffasta aiemmin tässä ketjussa? En nyt viitsi toistaa mitä sanoin, mutta lue se ja mielellään myös kommentoi oletko samaa mieltä
vanhan seriffin turinat ja hänen tuumailunsa elokuvan kertoja ja toteaja hahmoksi, silti loppu oli jotenkin töksäys.
Elokuva on loistava, vaikka Coeneille tyypillinen kiero huumori loistikin poissaolollaan.
Loppu on muistutus siitä, että aina oikeudenmukaisuus ei voita. Edes amerikkalaisissa elokuvissa.
Suosittelen myös lukemaan Corman McGarthyn alkuperäisromaanin. Sekin on loistava teos, joka kertoo tarinan pikkuisen laajemmassa mittakaavassa. Parissa kohtaa elokuva pikkuisen oikaisee tarinaa.
Kolme lähes ilmeetöntä ja puhumatonta keski-ikäistä miestä tappelee jostakin rahasalkusta autiomaassa. Välillä käydään motellissa ja uidaan joen yli burtreynoldsmaisesti. Hohhoijaa. Eikö väkivallalle voisi edes yrittää keksiä jotakin muuta motiivia kuin pelkät setelit. Kohtaus Meksikon rajalla on erityisen tylsä. Niin ohjaajalle kuin katsojallekin on yhdentekevää, kenelle se hemmetin rahasalkku lopulta päätyy.
Miksi väkivallalle pitäisi keksiä joku ylevä motiivi, kun on kylmä tosiasia, että raha ja rikkaudet on ollut kautta historian yksi suurimmista syistä väkivallalle?