Kun ei tässä oikein tahdo nukuttaa niin aloin selata raittiuteni alkupäivien kirjoituksia. Tässä yksi niistä. Joskus on hyvä palata menneeseen. Nyt on tyyni olo. Taas yksi raitis päivä takana :)
Elän päivän kerrallaan
Kirjoittanut: Spriten voimalla 7.6.2008 klo 22.30
tarkoituksenani raitistua täysin. Olen minä mielestäni alkoholisti. Viimeisin juomaputki kesti yli vuoden ja viina oli mielessä heti aamusta. Viinan takia en ole ollut töistä poissa enkä laiminlyönyt työtehtäviä, mutta puolenlitran kossupullo riitti kahdeksi päiväksi (ei aina) ja lisäksi meni siideriä. Vain töissä ollessa pystyin olemaan ajattelematta viinaa. Viinakaupassa käynti hävetti, kun myyjät jo tiesivät, että taas se hakee viikkolastinsa ja sama ruokakaupassa, kun joka päivä piti sitä siideriä vielä sieltä hakea.
Aloin jo jättää sosiaalisia yhteyksiäni ja erakoitua viinotteluuni. Join aina yksin. Oli aina vain vaikeampaa ylläpitää sääntöä, että ei pisaraakaan ennen kello 12. Kyllä ihminen on sairas, jos istuu keittiön pöydän ääressä kelloa tuijottaen ja odottaa, että se antaa hänelle luvan korkata päivän ensimmäisen.
Viimeisin viinaputkeni ei ollut ensimmäinen. Olen pystynyt olemaan reippaasti yli vuodenkin juomatta, joten tiedän, että tämä hehkuttaminen 7. päivä raittiina voi lopahtaa hyvinkin äkkiä. Itse asiassa olinkin tuossa jo yli kaksi viikkoa raittiina, mutta sitten repsahdin juomaan viime viikonloppuna perjantaina 3 siideriä ja lauantaina 6 siideriä. Sunnuntaina piti jo oikein hampaita kiristää, jotta siideri pysyi kehoni ulkopuolella.
Tosissani olen lopettamassa. Minusta ei ole kohtuujuojaksi. Uskon, että jos juona vaikka vain ihan pienen lasillisen jotakin alkoholia niin siitä se repeää eikä tietoa ole miten kauan juomista taas jatkuu.
... ja parempi se ainakin tässä vaiheessa on sammuttaa Spritellä se kun tuntuu pitävän minut parhaiten erossa viinasta. Kyllä minä ehdin vielä niihin terveellisiin marjamehuihin tässä elämässä tutustua.
Elän päivän kerrallaan
Kirjoittanut: Spriten voimalla 7.6.2008 klo 22.30
tarkoituksenani raitistua täysin. Olen minä mielestäni alkoholisti. Viimeisin juomaputki kesti yli vuoden ja viina oli mielessä heti aamusta. Viinan takia en ole ollut töistä poissa enkä laiminlyönyt työtehtäviä, mutta puolenlitran kossupullo riitti kahdeksi päiväksi (ei aina) ja lisäksi meni siideriä. Vain töissä ollessa pystyin olemaan ajattelematta viinaa. Viinakaupassa käynti hävetti, kun myyjät jo tiesivät, että taas se hakee viikkolastinsa ja sama ruokakaupassa, kun joka päivä piti sitä siideriä vielä sieltä hakea.
Aloin jo jättää sosiaalisia yhteyksiäni ja erakoitua viinotteluuni. Join aina yksin. Oli aina vain vaikeampaa ylläpitää sääntöä, että ei pisaraakaan ennen kello 12. Kyllä ihminen on sairas, jos istuu keittiön pöydän ääressä kelloa tuijottaen ja odottaa, että se antaa hänelle luvan korkata päivän ensimmäisen.
Viimeisin viinaputkeni ei ollut ensimmäinen. Olen pystynyt olemaan reippaasti yli vuodenkin juomatta, joten tiedän, että tämä hehkuttaminen 7. päivä raittiina voi lopahtaa hyvinkin äkkiä. Itse asiassa olinkin tuossa jo yli kaksi viikkoa raittiina, mutta sitten repsahdin juomaan viime viikonloppuna perjantaina 3 siideriä ja lauantaina 6 siideriä. Sunnuntaina piti jo oikein hampaita kiristää, jotta siideri pysyi kehoni ulkopuolella.
Tosissani olen lopettamassa. Minusta ei ole kohtuujuojaksi. Uskon, että jos juona vaikka vain ihan pienen lasillisen jotakin alkoholia niin siitä se repeää eikä tietoa ole miten kauan juomista taas jatkuu.
... ja parempi se ainakin tässä vaiheessa on sammuttaa Spritellä se kun tuntuu pitävän minut parhaiten erossa viinasta. Kyllä minä ehdin vielä niihin terveellisiin marjamehuihin tässä elämässä tutustua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puolen litran pullo kossua kahdessa päivässä? Kaikki on yksilöllistä mutta olen ymmärtänyt, et "oikeilla" juopoilla menee kaksi puolen litran pulloa päivässä. Tietysti jos oot höystänyt menoa siiderillä..
Itse käyn työssä ja määrät on aivan jotain muuta, mutta en myönnä mitään, vieläkään.
Johtuuko unettomuutesi viinan puutteesta? Ainakin itsellä jos pitää taukoa viinasta on unettomuus aivan järkyttävää. Unta ei vaan saa, ei sitten millään. Välillä hieman vaipuu horrokseen vaan ei kunnon uneen. Silmät on kuin hiekkapaperia, kroppa itkee unta, olo on väsynyt.. mutta unta vaan ei saa.
Juotujen määrin vertailu on tietysti typerää. Joskus jopa innostuu.. hitto, nuo toiset vetää kontin kaljaa päivässä, mä vaan mäyriksen. Eli ei tässä mitään hätää ole, en ole vielä lähelläkään juoppoa. Ja eiköhän oteta sille.
No joo, ja sitten taas nuokkumaan petiin.
Olen ymmärtänyt, että alkoholismi on riippuvuus eikä sillä ole merkitystä kuinka suuria määriä kurkustasi alas pistät. Mielestäni pienikokoiselle naisihmiselle puolikas kirkasta siidereineen on joka tapauksessa paljon, etenkin kun sen joka päivä nauttii - monasti meni enemmänkin. Alkoholismia se on siksi, että minun oli pakko juoda. Ei ollut vaihtoehtoja. Vaikka kuinka hävetti niin aina vaan piti hakea Alkosta Koskenkorvaa ja ruokakaupasta siideriä. Ja peitellä työpaikalla vanhan viinan hajua ja pelätä maksa-arvojen nousua. Minulta oli mennyt kontrolli totaalisesti. Olen niitä ihmisiä, joille alkoholi ei yksinkertaisesti sovi lainkaan.
Ja toiseen asiaan. Alussa oli vaikeuksia nukkumisen kanssa, kun en ollut ottanut alkoholia, mutta ei enää. Jokaisella ihmisellä on joskus hetkiä, jolloin unirytmi on sekaisin. Minä hyväkäs otin päiväunet hyvän päivällisen päälle ja se tietysti kostautui. Ei sen kummempaa. Ryyppyä en tarvitse, jotta unen päästä kiinni saisin. Raittiina unen laatu on sitäpaitsi monin verroin parempaa ja siksi sitä tarvitsee vähemmän kuin silloin aikoinaan.
Ryhdikästä maanantaita sinullekin :)
jolloin en mielestäni ottanut "mitään", eli silloin oli sixpäkin päivä.
Uni on nyt raittiina mulle tullut ongelmaksi, en nimittäin meinaa saada itseäni vapaapäivinä ylös ennen puoltapäivää, eli ihan helposti menee 10-12 tuntia putkeen näin talvella. Juopotteluaikoina nukuin huonosti ja pätkissä hikisenä.
Aamulla kun itselleni tulee se ensimmäinen napakymppi täyteen eli kymmenes päivä lähtee käyntiin ilman naista väkevämpää niin historiikit kiinnostavat aina.
Itse olen kuittaillut tänne miltei päivittäin monesko päivä on menossa ja mitkä ovat tuntemukset jotta saan siitä tarvittavaa uskonvahvistusta itselleni. Kun sen tänne pistää niin on niinkuin papin edessä aamenen sanoisi - voisi kuvitella. On helpompi olla ottamatta kun 'julkisesti' lupaa jatkaa, vaikkakin anonyymina.
Tusina siis lähellä, tiu tulossa ja kuukautistakin voisi juhlistaa kunhan tammikuu siirtyy viimeisille päivilleen.
Eli perässä tullaan - onnea itsellesi ja kiitos kannustuksistasi joihinkin omiin edellisiin ja muidenkin viesteihin.
Päivä kerrallaan. Kummasti se vain onnistuu. Nykyään ei tule asia mieleen edes joka päivä, mutta silloin alussa oli tärkeää muistaa, että ei ota liian suuria asioita kantaakseen. Riittää että on tämän päivän raittiina. Kyllä ne tusinat ja tiut sieltä sitten aikanaan tulevat.
Paljon raittiita päiviä sinullekin. Tsempataan, meillä on koko loppuelämä vielä edessä!
selviytymistarina jota peräänkuulutin, kun en tuovat aina sitä toivoa. Että kiitos.