Ensin huonot puolet: Revolutionsin ensimmäiset kolme varttia ovat todella puuduttavaa höpötystä ja erittäin keskinkertaista toimintaan. Sen sijaan hyökkäyksestä Zioniin alkaa yksi elokuvahistorian intensiivisimmista toimintakohtauksista ja muutenkin leffan alkupuolen ideaköyhyyden täysin anteeksiantava upean tykittävä lopetus trilogialle. Vihollinen saadaan lopussa personoitua hienosti - Smithin lisäksi - mutta ei siitä spoilerina sen enempää. Reloadedin heikohkon kliinisen ilmapiirin jälkeen sopivan lihaa-ja-verta -tyylinen Revolutions lunastaa paikkansa paremmin kuin hyvin toiminta- ja scifielokuvien aatelissa.
Pisteet: ****
Pisteet: ****
Vastaukset 10
Vanhimmat
..juuh. Mä olen sitä mieltä, että revolutionsia ei edes pidä yrittää arvostella omana elokuvanaan. Se on Matrix reloadedin toinen puolisko.
Mielestäni koko Matrix-trilogian tarina on loistava. Jos elokuvia alkaa tulkitsemaan yksittäisinä teoksina, niin voi sanoa suoraan, että "ykkönen oli mahtava, kakkonen oli paska ja kolmonen oli ihan jees", mutta kokonaisuutena matrix-trilogia on kuin todella hyvä kirja. Minun ajatusmaailmassani matrixit menevät kuitenkin samaan sarjaan kuin Star Wars ja Taru Sormusten Herrasta. Loistavia teoksia.
Mielestäni matrix sai arvoisensa mukaisen lopun. Ei mitään liian massiivista, mutta helpotusta kuitenkin. En kerro enempää vaikka tekisikin mieli pohdiskella enemmän asiaa elokuvan jo nähneiden kanssa.
- [Li'oN]
Mielenkiintoiset mielipiteet sinulla.
Minusta Revolutionsin alku lupaili hyvää ja keskikohdan vaiheilla olin tyytyväinen, että olin tullut katsomaan kriitikoiden puheista huolimatta. (Tykkäsin Reloadedista, btw.)
Mutta, mitään paljastamatta, eräästä "lävistyskohtauksesta" elokuvan loppupuolella alkoi totaalinen alamäki. Kyseinen kohtaus tönkkö, tylsä ja eikä edes siirappinen, lopussa hyvin minimaaliset tunnesiteet mihinkään hahmoon, eli kenenkään kohtalo ei oikeasti kiinnostanut.
Lopputaistelu on periaatteessa hieno, mutta jumalaton (pun intented) floppi Reloadedin hienon moottoritie-rähinän jälkeen (tarkoitan siis meiningin massiivisuutta).
Elokuvan varsinainen loppu"ratkaisu" oli täydellinen esimerkki siitä kuinka hukata potentiaalia. Juoni hukkui kesken matkaa enenevissä määrin koko kolmososan ajan ja lopussa jäätiin ihmettelemään, että hei eikös tässä pitänyt olla vähän suurempikin pointti kuin tämä.
Kuitenkin, ihan viihdyttävä pätkä, mutta hukattujen potentiaalien ja kohdistuneiden toiveiden takia täytyy sanoa, että (karvas) pettymys. Ei niin huono kuin pelkäsin, mutta ei läheskään niin hyvä kuin toivoin.
Myönnettäköön, että ko. lävärikohtauksen avainhahmo hukattiin koko Revolutionsissa - toisaalta niin tehtiin Reloadedissakin. 2. ja 3. vertailussa korostuu ympäristö: 2:ssa ollaan lähinnä Matrixin tietokone(peli)maailmassa, mielestäni mielenkiinnotonta ja juuri kliinistä. 3:n lihallinen maailmahan kuitenkin on tärkeintä universumin kannalta, ja vetävintä. No, nyt tuli heikot perustelut, mutta laitan ajatuksiani lisää, jos saan ne järjestykseen. ;)
Eikö aivan lopun toimintaympäristö tyydyttänyt sinua? Milestäni mentiin juuri sinne, minne toivoinkin - ja minne pititkin mennä.
Hyvä elokuva. Loistava trilogia-sarja. Koko elokuva trilogiassa ei ollut yhtään turhaa kohtaa sekä koko ajan pelkkää ajatustykitystä. Luulen keksineen ratkaisun. Onko muita?
Vastaus liittyy Kierkegardin
Matrix ei, ehkä ensimmäistä osaa lukuunottamatta, ole koskaan **yrittänytkään** olla mitään filosofiaa. Se kyllä käyttää näennäisesti niitä ideoita, mutta niin käyttävät lähes kaikki muutkin elokuvat, ja monesti paljon rakentavammin. Mielestäni Matrixin filosofinen höttö ei ole ikinä esittänytkään muuta kuin mitä se on: filosofista höttöä.
Trilogia oli ihan hyvä sarja elokuvia, joista viimeinen oli minulle pettymys, koska siinä juuri paljastui että paljon puhuttu syvällisyys oli juuri niin pinnallista kuin pelkäsimmekin.
Jos jonkun mielestä Matrix on syvällistä filosofista pohditaa, niin olkaa hyvä ja lukekaa melkein mikä tahansa kirja. Jos joku ajattelee sen olevan omaperäistä, syväluotaavaa tulevaisuusvisiota, niin lukekaa lähes mikä tahansa scifi-kirja.
Matrixin arvo on siinä, että se on hyvin kaunis ja hyvin viihdyttävä. Eikä tämä ole moite.
... tuntui vähän hupsulta kun koko asian ja maailman pelastamisen takana oli nyrkkitappelu jonka voittaja oli sitten kovempi äijä ja se oli kaiken ratkaisu.
Itse luulisin, että juustoisella tavalla tämä kohtaus halusi nimenomaan sanoa, että väkivalta ei ole ratkaisu. Yrityksestä huolimatta nyrkein ei saatu maailman kohtaloa ratkaistua. Lopussa hyvä ja paha sulautuivat toisiinsa ja tällä tavalla itsensä uhraamalla Neo pelastaa loput ihmiskunnasta, tai eihän Neo kai ollut ihminen alkujaankaan. Olisi kivaa uskoa, että jenkkien viihdeteollisuus levittäisi ajatusta, ettei ongelmia voi ratkoa väkivalloin.
Siispä nyt teen niin.
Olet toki oikeassa, elokuva oli hupsu ja nuo viittaukset länsimaisen kulttuurin historiaan olivat ainoa hieno juttu koko hommassa. Paha vaan, että ne olivat ajoittain turhankin ilmeisiä.
Dragonball Z.
juonena on se,että vedetään vihollista niin kovaa turpaan että tämä kuolee,ja sankari(goku)pelastaa näin koko universumin.
Entä se elokuvan toinen puoli?
Kyseinen ohjelma pyörii kummallisten ihmissuhteiden,bodaavien miesten ja omituisen huumorin ympärillä.Vaan mikä ihme tämä onkaan loppujen lopuksi?
Se on n.kymmenenvuotiaille pikkukakaroille tarkoitettu piirretty.
Uskomatonta,eikö totta?
Silti tulee itsekin katseltua sitä(vaikka näin 15 wee vanhana)ja huomaa,että sarjan koko rakenne on todella hataralla pohjalla,mutta on siinä silti sitä jotain...
Ensimmäinen osa loistava.
Toinen osa kohtalainen.
Kolmas osa surkea.