Kolme kuukautta. Siitä kohtalokkaasta tapahtumasta on jo kolme kuukautta. Kolme kuukautta sitten parhaan ystäväni Annan elämä päättyi täysin turhaan. Muistan vieläkin mitä tapahtui.
Tekstin jatkaminen ehdottomasti sallittu.
Tekstin jatkaminen ehdottomasti sallittu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oli kaunis aamu ehkä liiankin kaunis, sinä aamuna olimme annan kanssa sopineet tapaavamme...
jatkakaa..
mutta anna ei tullutkaan paikalle. olin hyvin kummissani, sillä hän piti yleensä aina lupauksensa, eikä koskaan ollut myöhässä yli viittä minuuttia. koitin soittaa hänelle, mutta ei vastausta. annoin soida ties kuinka kauan, mutta turhaan. kun hän oli puoli tuntia myöhässä, lähdin etsimään...
Toivoin ettei mitään olisi sattunut. Yritin ajatella, että ehkä Anna on jossain käymässä, jossain tärkeässä tapaamisessa tai jotain. Mutta eihän Annalla yleensä ollut tapana liikkua asuntonsa ulkopuolella.
Kävelin eteenpäin tietä jota Annan olisi pitänyt tulla tapahtumapaikalle. Ruoho oli vallannut tien reunan. Sankan vihreän heinikon keskeltä pilkotti jotain punaista.
Kävelin lähemmäksi...
Lippalakin lippa. Ruohon keskeltä pilkotti lippa.
Anna oli siis kulkenut tästä ja mahdollisesti siis kompastunut ylittäessään ojaa.
Hän harhaili kenties jossain ilman rakasta lakkiaan.
Mitä muuta hän onkaan kadottanut. Ajantajun, viikonpäivän vai koko loppuelämänsä...
ainakin jotain selvästi oli vialla, sillä normaalitilassa oleva ihminen nostaa ain pudottamansa tavaran. mutta lakki oli siinä aivan sen näköisenä, kuin omistaja ei olisi lainkaan välittänyt.
päättelin, että hän oli varmasti kulkenut tien vieressä olevaan metsikköön. siitä oli selvästi kulkenut joku. sen huomasi helposti, koska varsinaista polkua ei metsikön läpi mennyt. lähdin rämpimään jälkien perässä...
...vaikka sisuksissani oli epämiellyttävä tunne. Jotain oli vialla - ja pahasti, olin nyt varma siitä. Kuljettuani vähän matkaa näin sen...sen karmean näyn, joka yhä vainoaa minua painajaisissani.
Vaaleatukkainen kaunis tyttö makasi siinä. Veri oli tahrannut hänen vihreän paitansa ja farkunsa, toinen käsi retkotti luonnottomasti sivulla aivan kuin se oli murtunut.
En kyennyt tekemään mitään. Seison jähmettyneenä, hiljalleen aivoni alkoivat toimimaan, pikku hiljaa ne kykenivät kasaamaan ajatuksiani sen verran että tajusin siinä makaavan Annan. Pulssini kohosi enkä kyennyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiin jäsentäni. Tujotin vain. Ojensin kättäni Annaa kohti ja yritin huutaa, mutta suustani pääsi vain pienen pieni vaikerrus.
Puhelimeni soi, refleksin omaisesti sain kaivettua esiin. Se oli Mika, Annan poikaystävä. Tuijotin puhelimen näytöllä tanssivia pikku-ukkoja ymmärtämättä vastata. Olin täysin shokissa.
Muistan huutaneeni puhelimeen "Anna on kuollut, anna on kuollut" enkä muista juuri muuta. Paikka oli pian täynnä poliiseja, ambulanssi ja vaikka mitä. Istuin maassa huopa ympärilläni ja tuijotin kun Annan ruumis nostettiin ambulanssiin.
-Anteeksi neiti voisitteko vastata muutamaan kysymykseen? Sanoi rauhallinen ääni takanani
- Anteeksi...Mitä tahdoitte tietää? Olin vielä sokissa Annan poismenosta enkä suostunut tajuamaan tapahtumia. Ensin Anna katoaa, sitten minä löydän hänet kuolleena, ja nyt....Olinko joutunut keskelle painajaista? Tajusin vain hämärästi, että poliisi tahtoi tietoja minulta.
ITÄMAFIAN TAPPAJAT AMPUVAT ANNAN.DA DA HARASHOO KUULUI KUN MUSTA MERSU AJOI POIS.POLIISI JA ITÄMAFIAN 60 - VUOTIAS EX - VETERAANITAPPAJA INKERINSUOMALAINEN PAVEL FJODOROV JOUTUU EPÄILYKSEN KOHTEEKSI.PAVEL FJODOROV AJELI MERSULLAAN ITÄVÄYLÄLLÄ KOHTI KAUPUNKIA HÄNELLÄ OLI KORVALÄPPÄ KORVILLAAN JA HÄN PUHUI POLIISIN KANSSA.KUULITKO UUTISEN VALITETTAVASTI,IKÄVÄ UUTINEN ALAN VAIN OLLA LIAN VANHA TEKEMÄÄN TUOLLAISTA.MINÄ SE EN OLLUT NE OLIVAT PIETARIN KLAANI.ÄKKIÄ HÄN AJOI JA HUOMASI POLIISIN SAABIN.JA SEN EDESSÄ MUSTAN Volgan SE OLI PYSÄYTETTY
LÄHDEN TUKHOLMAAN MINULLA ON MATKATAVARAT AUTOSSA JA LIPUT SILJAN LAIVAAN ÄLÄ OTA YHTEYTTÄ ENNEN JOULUKUUN 18TOISTA PÄIVÄÄ.