Kohta - melkein vuoden kirjoitustauon jälkeen - päätin tulla kirjoittamaan tänne. Ajattelin ensin kirjoittaa pitkän, pohdiskelevan kirjoituksen elämästäni ja muutenkin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, mutta siitä oli tulla liian pitkä ollakseen nautittavaa luettavaa. Jotakuta se olisi varmasti kiinnostanut, mutta koin sen kirjoittamisen hyödyttömäksi. Meinasin jo antaa asian olla, mutta sitten päätin kirjoittaa jotakin, mitä tahansa, jotta tiedätte että olen olemassa.
Joten... niin. Olen olemassa ja te jotka luette tätä, ajattelette minua juuri nyt. Saatatte ehkä pohtia mikä olen miehiäni. Ehkä jopa kysytte jotakin ja minä saatan vastata. Tai sitten ette tee kumpaakaan; ette uhraa minulle kallista aikaanne. Koska aika... se on totisesti pahin vihollisemme.
Joten... niin. Olen olemassa ja te jotka luette tätä, ajattelette minua juuri nyt. Saatatte ehkä pohtia mikä olen miehiäni. Ehkä jopa kysytte jotakin ja minä saatan vastata. Tai sitten ette tee kumpaakaan; ette uhraa minulle kallista aikaanne. Koska aika... se on totisesti pahin vihollisemme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täälläpä se olen minäkin, tässä tunnin verran miettinyt minkä elokuvan katsoisi ja siinä samalla lukenut tätä palstaa pitkän tauon jälkeen.
Tekisi mieli kirjoittaa pitkä vuodatusposti yksinäisyydestä, miten lauantai-ilta meni ja kuinka paljon jännitän huomista aamua. Tekisi mieli valittaa siitäkin miksei lauantain valloitus lähde edes kahville enää. Mutta minkäs sille voi.
Mutta ainakin tiedämme olevamme edelleen olemassa.