Synnyin 60-luvun lopulla vl-perheen vanhimmaksi lapseksi, jälkeeni tuli vielä yksitoista sisarusta. Elimme pienellä paikkakunnalla, jossa kaksi-kolme vahvaa miestä hallitsivat tiukalla otteellaan vl-yhteisöä. Ollessani noin viisivuotias, aloivat ns hoitokokoukset ja kaikki muu niihin liittyvä "oheistoiminta". Itselläni on muutama lämmin muistikuva uskovaisten yhteydestä ennen hoitokokousaikaa. Johtohenkilöt pönkittivät valtaansa hankkimalle itselleen valtavan auktoriteetin pelon avulla.
Aluksi tuttuja lempeitä vanhuksia alettiin ottamaan seurojen jälkeen mikrofonille ja heitä alettiin kuulustella sekä syyttää sellaisista asioista mistä he eivät mitään tienneet, esimerkiksi aivan uusista synneistä, vääristä hengistä. Heidän kaikki vuosikymmeniä vanhat anteeksiannetut asiat kaivettiin esille ja niitä ruodittiin uudelleen kerta toisensa jälkeen yöhön saakka. Mummoja jotka eivät osanneet tai ymmärtäneet esittää oikeanlaista anteeksipyyntöä, "sidottiin synteihinsä" ja heitä kiellettiin tervehtimästä tai juttelemasta heille. Meitä kiellettiin käymästä enää vanhusten luona kahvilla kuten aina olimme tehneet. Mummojen jälkeen 80-luvulla hoitotoimet kohdistettiin nuorisoon.
Vartuin ainaisessa pelossa, kotiäitimme puhui päivät pitkät muiden vl-vaimojen kanssa puhelimessa siitä että missä kukakin poika on milloinkin ollut ja kenestä pitäisi jutella johtokunnalle, ilmiantoja riitti ja pahimmillaan neuvonpitoja oli joka viikonloppu. Pojat perheineen määrättiin jäämään Ry:lle sunnuntaina seurojen jälkeen ja syytteitä luettiin syyllisille ja syyttömille. Mutta kaikki todettiin syyllisiksi syytteisiin.
Osalle julistettiin synninpäästö, osa sidottiin synteihinsä ja joidenkin kohdalla asian käsittelyä päätettiin jatkaa seuraavana pyhänä. Hoitokokouksissa pelkäsin ja itkin tuntikausia niin paljon, että kaula- ja pallealihakset olivat kipeinä päiväkausia. Ei yhtään ilon päiuvää -pelkkää pelkoa tulevasta ja jatkuvaa kyttämistä.. Lopulta en enää kestänyt vaan kieltäydyin lähtemästä enää Ry:lle enkä suostunut minkäänlaiseen puhutteluun joten minut suljettiin yhteisön ulkopuolelle (kuten myös perheen).
Tästä alkoi juureton aikani, jolloin tein arvottomuuden tunteessani paljon pahaa itselleni ja lähimmäisilleni, mutta se onkin jo toinen tarina..
Aluksi tuttuja lempeitä vanhuksia alettiin ottamaan seurojen jälkeen mikrofonille ja heitä alettiin kuulustella sekä syyttää sellaisista asioista mistä he eivät mitään tienneet, esimerkiksi aivan uusista synneistä, vääristä hengistä. Heidän kaikki vuosikymmeniä vanhat anteeksiannetut asiat kaivettiin esille ja niitä ruodittiin uudelleen kerta toisensa jälkeen yöhön saakka. Mummoja jotka eivät osanneet tai ymmärtäneet esittää oikeanlaista anteeksipyyntöä, "sidottiin synteihinsä" ja heitä kiellettiin tervehtimästä tai juttelemasta heille. Meitä kiellettiin käymästä enää vanhusten luona kahvilla kuten aina olimme tehneet. Mummojen jälkeen 80-luvulla hoitotoimet kohdistettiin nuorisoon.
Vartuin ainaisessa pelossa, kotiäitimme puhui päivät pitkät muiden vl-vaimojen kanssa puhelimessa siitä että missä kukakin poika on milloinkin ollut ja kenestä pitäisi jutella johtokunnalle, ilmiantoja riitti ja pahimmillaan neuvonpitoja oli joka viikonloppu. Pojat perheineen määrättiin jäämään Ry:lle sunnuntaina seurojen jälkeen ja syytteitä luettiin syyllisille ja syyttömille. Mutta kaikki todettiin syyllisiksi syytteisiin.
Osalle julistettiin synninpäästö, osa sidottiin synteihinsä ja joidenkin kohdalla asian käsittelyä päätettiin jatkaa seuraavana pyhänä. Hoitokokouksissa pelkäsin ja itkin tuntikausia niin paljon, että kaula- ja pallealihakset olivat kipeinä päiväkausia. Ei yhtään ilon päiuvää -pelkkää pelkoa tulevasta ja jatkuvaa kyttämistä.. Lopulta en enää kestänyt vaan kieltäydyin lähtemästä enää Ry:lle enkä suostunut minkäänlaiseen puhutteluun joten minut suljettiin yhteisön ulkopuolelle (kuten myös perheen).
Tästä alkoi juureton aikani, jolloin tein arvottomuuden tunteessani paljon pahaa itselleni ja lähimmäisilleni, mutta se onkin jo toinen tarina..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Saatana on osa SRK;ta. Vieläkään He eivät ole katkaiseet sitetään tuohon yhteityö- kumppaniin. Kukaan muu ei tee, kun VL yhteistyötä ja sopimukisia saatanan kanssa, luvuttamalla Hänelle lähimmäisään.
Vai oliko jollain mainita toista seurakuntaa, joka sitoo ihmisiä saatanaan, kun saatanan seurakunta iste.
Tutulta tuo tarinasi kuullostaa. Käväisepä tällä sivustolla http://hakomaja.net/
Kirjoitusten perusteella mukavaa porukkaa, sieltä löydät varmasti kohtalotovereita.
oli nämä puhelinkeskustelut, jatkuva soittelu perheestä toiseen: Mitä aiot tehdä lapsesi kanssa, huomenna on koulussa musiikki-liikuntaa, koulu-TV jne. Jos oma lapsi ei ollut kertonut koulun ohjelmasta, niin tieto tuli puhelimen kautta. Äidit laitettiin vartioimaan lastensa sieluja, ettei he koulussa joudu syntiin.
Ajatelkaa niitä pieniä viattomia koululapsia, kun ne lapun kanssa menivät kouluun: En saa osallistua koulu-TV:n.
"Vartuin ainaisessa pelossa, kotiäitimme puhui päivät pitkät muiden vl-vaimojen kanssa puhelimessa siitä että missä kukakin poika on milloinkin ollut ja kenestä pitäisi jutella johtokunnalle, ilmiantoja riitti ja pahimmillaan neuvonpitoja oli joka viikonloppu. Pojat perheineen määrättiin jäämään Ry:lle sunnuntaina seurojen jälkeen ja syytteitä luettiin syyllisille ja syyttömille. Mutta kaikki todettiin syyllisiksi syytteisiin."
johtokunnalle jos epäilivät heidän tehneet syntiä. Johtokunta sitten otti asian esille hoitokokouksessa. Joku tosin pääsi lievemmällä rangaistuksella, johtokunnan puhuttelulla.
ertittäin suljetussa yhteisössä, yhteisössä jossa ihmiset on peloleltu saamasta mitään vaikutteita ulkopuolelta .
On uskoteltu etä me olemme ainoastaan oikeassa ja muut joutuvat helvettiin.
Sehän selvästi saatanan keino hallita, pelolla ja kauhulla, en voi muuta sanoa.
Uskon että kaikki hyvä ja kaunis tulee Jeesuksen Kristuksen kautta.
Eikö ihmiselle voi opettaa evankeljumin perusperiaatteet ja ihmiset itse hallitsevat itseään,
Pyhä Henki oppaanaan?
Julmaa on ollut ihmisten elämä, en voi muuta sanoa.
enkä ankarasta, kurittavasta ja pitkävihaisesta hallistijasta kuten SRK minulle aikanaan opetettiin. Lapsemme rakastavat ja luottavat Taivaan Isään eivätkä pelkää Häntä iltaisin nukkumaan mennessään.