Olen tässä miettinyt, miksi ihmisellä pettää itsekuri, vaikka kuinka on päättänyt ensin vakaasti tekevänsä jotain. Tässä tapauksessa on kyse laihduttamisesta.
Joulun aikoihin päätin että nyt en tänä vuonna elätä itseäni kahta viikkoa pelkällä makealla, mutta silti toisin kävi. Ja paino nousi lähes viisi kiloa aivan hetkessä.
Makean syönnin seurauksena ilmeisesti koko kroppa jotenkin lässähtää ja sittenpä ei tullut paljoa liikuttua, muuta kuin sohvan ja jääkaapin väliä, koska ei yksinkertaisesti kiinnostanut eikä jaksanut tehdä mitään. Päivät menee kuin sumussa eteenpäin.
Kuten varmasti tuhannet muutkin, olen tehnyt taas vakaan päätöksen laihduttamisen aloittamisesta ja sen todellisesta toteuttamisesta. Hieman mieltä on virkistänyt se, että kaksi kiloa siitä joulun pahimmasta lihomisesta on jo onneksi saatu pois. Mutta siitä huolimatta pudottamista on aivan tarpeeksi. Tavoitteenani on saada edes kymmenen kiloa pois, mutta ihanteellista olisi jos saisin pudotettua kaksikymmentä kiloa.
Olen ollut suht normaalipainoinen joskus teini-ikäisenä, mutta opiskeluajat toivat ensin kymmenen kiloa ja sitten viimeaikoina tuli salakavalasti ne loputkin ylikilot. Ja se on jotenkin saanut mielen maihin, kun katsoo vanhoja kuvia ja miettii miten onkaan voinut päästää itsensä tähän tilanteeseen.
Jotenkin täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää nyt pysyä päätöksessään, sillä terveyssyyt alkavat kohta myös painaa läskien lisänä.
Joulun aikoihin päätin että nyt en tänä vuonna elätä itseäni kahta viikkoa pelkällä makealla, mutta silti toisin kävi. Ja paino nousi lähes viisi kiloa aivan hetkessä.
Makean syönnin seurauksena ilmeisesti koko kroppa jotenkin lässähtää ja sittenpä ei tullut paljoa liikuttua, muuta kuin sohvan ja jääkaapin väliä, koska ei yksinkertaisesti kiinnostanut eikä jaksanut tehdä mitään. Päivät menee kuin sumussa eteenpäin.
Kuten varmasti tuhannet muutkin, olen tehnyt taas vakaan päätöksen laihduttamisen aloittamisesta ja sen todellisesta toteuttamisesta. Hieman mieltä on virkistänyt se, että kaksi kiloa siitä joulun pahimmasta lihomisesta on jo onneksi saatu pois. Mutta siitä huolimatta pudottamista on aivan tarpeeksi. Tavoitteenani on saada edes kymmenen kiloa pois, mutta ihanteellista olisi jos saisin pudotettua kaksikymmentä kiloa.
Olen ollut suht normaalipainoinen joskus teini-ikäisenä, mutta opiskeluajat toivat ensin kymmenen kiloa ja sitten viimeaikoina tuli salakavalasti ne loputkin ylikilot. Ja se on jotenkin saanut mielen maihin, kun katsoo vanhoja kuvia ja miettii miten onkaan voinut päästää itsensä tähän tilanteeseen.
Jotenkin täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää nyt pysyä päätöksessään, sillä terveyssyyt alkavat kohta myös painaa läskien lisänä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Aivojemme dopamiinirata palkitsee syömisestä, seksistä ja turvasta mielihyvällä.
Päihteet kiihdyttävät radan ylikierroksille ja huijaavat aivomme luulemaan,
että uuden annoksen saaminen on elintärkeää. Miten mielihyväkoneisto tähän
bluffaukseen pystyy, on syvimmiltä yksityiskohdiltaan yhä arvoitus."
Taitaa olla sama asia pienemmässä mittakaavassa niiden herkkujenkin kanssa :). Eli voisin kuvitella sen olevan vain riippuvuutta, joka vain on voitettava vaikka se olisikin vaikeaa.