ilman mitään apua? Tai voiko sitä edes itse sanoa että on stressaantunut? Tutkin netistä stressin oireita kun ollut pidempään tosi huono olo itsellä. Ei sillä tavalla että olisi pahoinvointia vaa sisällä. Mikään ei tunnu miltään, ahdistaa, ennen harrastin joka päivä jotain koirieni kanssa mutta nyt en edes viitsi treeneihin lähteä eikä jaksa seurustella ihmsten kanssa haluan olla yksin, mutta kuitenkin toisaalta kaipaan taas ihmisiä mutten kykene olemaan enää iloinen ja nauttimaan ystävistä. Käännän kaikkien sanomiset, tekemiset itseäni vastaan ja ajan sitten ihmiset pois kun "olen saanut syyn" siihen, sitten kierin itsesäälissä kun kukaan ei muka välitä vaikka tosiasiassa varmaan en vaan halua nähdä että välitetään. Olen 20vuotias ja hirveät paineet kun olen vain osapäivä työssä ja haluaisin oman kodin muttei se onnistu ennen kun saan paremman työn joten joudun asumaan porukoiden nurkissa, sitten on hirvät paineet myös ihmissuhde puolella kun olen sinkku ja kaikkialta saa kuulla miten jään vanhaksi piiaksi kun en ole vielä ketään löytänyt, joo tiedän vitsiksi ne on tarkoitettu mutta nekin otan niin vakavasti että menee hermot itseeni kun en pysty enää nauramaan vaan että niin jäänkin. Mitään suhdetta on turhaa kuvitella kun mielion tällä mallilla.mutta kuinka nyt pääsisin tästä kaameasta itsesäälistä eroon ja saisin kiinni paremmin elämästä että siitä jäisi jotain mieleenkin enkä vaan mene töihin ja palaa kotiin niin etten edes muita mitä päivän aikana olen tehnyt?
Voiko itse päästä
ylitse stressistä
2492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarinasi kuulostaa tutulta. Itselläni samankaltainen tilanne, johtui työstressistä.Itse sinnittelin, mutta lopulta hain apua.
Onko paikkakunnallasi mielenterveystoimistoa?Myös terveyskeskuksen kautta voi lähtä purkamaan asiaa.Miltä susta tuntuisi tällaiset vaihtoehdot?
Oletko kertonut jollekin kaverillesi tai äidillesi esim. tuntemuksistasi vai itseksesi vain miettinyt. Puhuminenkin helpottaa.Oletko miettinyt mikä tämän stressin aiheuttaa? Usein se kyllä hiipii pikkuhiljaa. Suosittelen avun hakemista, saat nopeammin iloisen itsesi takaisin!
mun tarinani! Plus tähän vielä mieletön huoli tulevaisuudesta, sillä minulla ei ole mitään hajua, mitä seuraavaksi opiskelisin alituiset rahahuolet. Ei tämä tosiaankaan tunnu elämältä. Minua on monta kertaa patistettu hakemaan apua ja vihdoinkin, kun sain aikaiseksi nostaa luurin toisessa päässä sanottiin, että " ei oo aikoja vasta kun kuukauden päähän". Siinä vaiheessa teki todella mieli roikkua narunjatkona.. Sittemmin en edes ole apua hakenut, koska en jaksa sitä vittuilua..
Ei sitä suomalainen apua saa, kun tarvii, mut kaikenmaailman maahanmuuttajille löytyy vaan heti kun ne ees vähänkin vinkasee.