palstaa kuin tämä, jossa kysyä neuvoa. Eräs ystäväni on aina ollut hieman erikoinen, ja nyt viimeaikoina tuntuu, että oudommaksi menee. Ei muuten mitään, mutta hän on yksinhuoltajaäiti kohta 6- vuotialle tytölle ja hänen kasvatusmetodinsa ovat aika kummallisia. Hän on pamahtanut uskoon melko nuorena ja jostakin saanut päähänsä, että raamatussa on kielletty veriruokien syönti (on kuitenkin ihan ev.lut.) ja kieltää sen myös lapseltaan. Olimme eilen kaupassa yhdessä ja hänen lapsensa kysyi olenko syönyt verilettuja tai muuta veriruokaa. Sanoin tykkääväni mustasta makkarasta. Lapsi sitten katsoi kuin hullua ja äitikin nosti pienen metakan. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan siitä, että jos hänen lapsensa saisi syödä mitä haluaa ja sitten vanhempana päättää mitä syö ja mitä ei ja minkä perusteella. Tämä oli vain yksi esimerkki. Yleensä hän ei edes pidä mitään rajoja tyttärellään. Kieltää kyllä ensin, mutta antaa heti perään periksi. Eilen lapsi kiljui ja juoksi pitkin käytäviä, hakkasi tavaroita ruokakärryssä, potki autoni penkkejä koko sen ajan mitä autossa oltiin, siirsi kaupassa tavaroita paikasta toiseen eikä vienyt paikoilleen, hakkasi minua takapuoleen, roikkui vaatteissa yms. Itse koitan pitää lapsella rajoja, mutta se on raskasta ja ei sen pitäisi olla minun asiani, mutta tykkään hänen lapsestaan enkä halua hänen "menevän piloille". Heidän perheessään lapsi on se joka määrää ja se on mielestäni huolestuttavaa. Tilanne ei sinällänsä ole huono: lapsi kuitenkin ihailee äitiänsä ja hänen olisi helppo ottaa johto, mutta häntä ei kiinnosta. Hän vain siirtää omia ajatuksiaan ja mielipiteitään tyttärelleen, esim. jos tytön mielestä jokin tavara on kaunis/tuoksuu hyvälle, saattaa äiti sanoa ettei ole, ja siitä eteenpäin se on tytön mielestä ruma/pahanhajuinen. Äidillä on muutenkin outoja juttuja: ei voi lähteä yksille baariin vaikka lapselle olisi siksi aikaa hoitaja, koska "ihmiset tuijottaa sitä kuinka lihonut olen". Pyykinpesukoneen alustan hän katsoo päivittäin, ettei se vaan ruostu ja tule kosteusvaurioita. Kaveriporukalla ollessa syömässä (sinne hän kykeni tulemaan) hän olisi halunnut jälkiruoaksi jäätelöä, mutta alkoi purnaamaan lujaan ääneen annoksen hinnasta tarjoilijalle, sanoi, että hän voi maksaa entisen markan verran pallolta ja että eikö hän muka saa alennusta koska hän on äiti. Muu pöytäseurue häpesi silmät päästään. Eilisen jälkeen päätin etten enää jaksa häntä, enkä myöskään jaksa hävetä hänen puolestaan, mutta jotakin ehkä pitäisi hänen lapsensa vuoksi tehdä, mutta mitä? Vai antaa vaan olla ja antaa lapsen tajuta ajan kanssa jos tajuaa?
En tiedä muutakaan
huolestunut
6560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
puolesta,
olet oma itsesi ja hän omansa.
Itsensä hän mokaa, jos mokaa,
ei pöytäseuruetta.
Kasvatus tuntuu olevan hukassa ystävälläsi.
Jos neuvosi ja hyväntahtoiset opetuksesi
eivät tehoa, et juuri muutakaan voi tehdä.
En olisi niin huolissani lapsen puolesta,
sillä pahoinpitelyä ja ryypiskelyä ei ole.
Jokainen lapsi aikanaan tajuaa asiat,
jokaiseen asiaan ei sivusta voi puuttua.
Jehovan todistajat lukevat tätä samaa Raamattua kuin ev.lut. myös, mutta eivät esim hyväksy verensiirtoja. Mietin, että onko heillä sallittua verisuokien syöminen? En tiedä. Tuo juttu kuitenkin perustuu vanhaan testamenttiin, oletan.
Mooseksen laissa lukee tarkasti, mitä saa syödä ja mitä ei ja miten tulee elää ja olla. Juutalaiset eivät usko Uuteen Testamenttiin, koska heillehän Jeesus ei ole vielä tullut, he vasta odottavat Jeesuksen tulemista, joten he noudattavat ruoka- ja puhtaus-ym. säännöissä Vanhaa Testamenttia.
Pesukone-juttu voi olla ihan vain semmosia neurooseja, pakkomielteitä., Toiset tarkistavat hellan moneen kertaan ennenkuin lähteävät ulos.
Tyttö ei teidä, että on olemassa monta erilaista tapaa elää eikä ole yhtä oikeaa. Hän luulee, että kaikki elävät kuten he, kuten lapset aina luulevat.
Tytöllä ei ole omaa tahtoa. Ei omia mielipiteitä. Miellyttääkseen äitiä hän muuttaa mielipiteensä samaksi kuin äidin mielipide. En tiedä miten tämmösiä lapsia saadaan aikaan. Tervettä se ei minusta ole.
Olen tuntenut äidin jo 10 vuotta ja tiedän kuinka voimakastahtoinen hän voi olla. Hän tavallaan elää lapsuuttaan tytön kautta (olisi halunnut itse pienenä balettiin ja laittoi tyttönsä sinne) ja tyttö tekee muitakin asioita, joita äiti olisi halunnut tehdä. En toisaalta voi syyttää ystävääni täysin, sillä hänen oma äitinsä aikoinaan raahasi lastansa ravintoloissa mukanaan ja hänellä oli ns. erittäin vilkas sosiaalinen elämä vastakkaisen sukupuolen kanssa (julkinen salaisuus, jonka suurin osa pikkukaupungissamme tietää). Tämä on osaltaan syynä siihen, ettei ystäväni halua mennä ravintolaan, koska ei halua olla samanlainen "huono" äiti, mutta hän ei ymmärrä eikä näe vikoja omassa kasvatuksessaan ja toiminnassaan. Kaksipiippuinen juttu.
Olen koittanut kysyä häneltä lasta lainaan, että kävisin hänen kanssaan kaksin vaikka huvipuistossa tai jossakin tai ottaisin joskus luokseni hoitoon, jotta lapsi näkisi muitakin tapoja olla. Toistaiseksi en ole saanut, sillä äiti haluaa olla lapsensa kanssa koko ajan. Ja jos joskus saan lapsen lainaan, kuinka toimia? On varmaan lapsellekin outoa, kun on eri säännöt, sillä rajat olisi ja sellaiset joista pidetään kiinni. Mitä ristiriitoja se herättäisi hänessä ja kuinka hän niitä käsittelisi? Vaikeita asioita.
on melko yleistä. Siitä ei lapsi pilaannu!!! Ei sekään haittaa, jos äiti ei ravintoloissa kulje. Se, että 6-vuotiaalla on äitinsä mielipiteet ei ole ihme sekään. Liiallinen periksiantaminen on tietysti huono juttu, mutta mikä on kenellekin liiallista.
Kun olet huolehtivaa sorttia, katselepa vähän laajemmalti ympärillesi. Monissa perheissä voi olla paljon, paljon, paljon vaikeammissa tilanteissa lapsia. Voisitko auttaa heitä?
ettei veriruokien syömättömyys pilaa lapsia. Se miksi siitä närkästyin johtuu siitä, että äiti kieltää sen raamattuun perustuen, eikä anna lapsen edes maistaa. Mielestäni lasten kuuluisi saada syödä ja maistaa kaikkea mistä ei heille ole vahinkoa. Hörpätköön vaikka kuravettä, ei siihen kuole, mutta tietävät mille se maistuu sen jälkeen.
Ravintolassa kulkemisesta: enemmän olisin huolissani, jos lapsi olisi yksin kotona äidin hummaillessa maailmalla, mutta olen koettanut jo muutaman vuoden ajan saada kaveriani lähtemään oikeasti vain yhdelle ja ihan "säädylliseen aikaan" ja lapselle olisi siksi aikaa (vajaa tunti) ollut kaitsija, mutta hän ei halua lähteä, koska ihmiset katsovat koska hän on "muuttunut niin paljon".
Äidin mielipiteet: lapsella on kyllä omat mielipiteet, mutta äiti jyrää ne. Esim. jos lapsi sanoo, että perhoset ovat kauniita, äiti sanoo siihen että ne ovat iljettäviä ja kun parin viikon päästä jutellaan perhosista, lapsi sanoo niiden olevan iljettäviä. Kun kysyy eikö ne olekaan kauniita, lapsi vastaa ei ole kun ne on iljettäviä.
Olet oikeassa siinä, että monissa perheissä on lapsia paljon vaikeammissa tilanteissa, mutta kaikkia en voi auttaa. Muista lapsista huolehdin sillä tavalla, että olen turvallinen aikuinen johon voi luottaa ja jolle voi kertoa jos on paha olo. Minulla on myös "kummilapsi" ulkomailla, jonka koulunkäyntiä yms. tuen, vaikka rahat ovatkin vähissä (olen kohta työtön opiskelija). Haluaisin auttaa enemmänkin lapsia, mutta siihen ei ole välttämättä henkisiä resursseja. En usko, että jaksaisin olla lastensuojelun Anja Eerikäinen, siksi yritän auttaa niitä lapsia joita voin ja jaksan. Karua, mutta totta. Valitettavasti.
Ystäväsi olisi hyvä kertoa asioistaan lääkärille. Kuvailemasi käyttäytyminen kuulostaa hieman neuroottiselta.
Pakonomaista käyttäytymistä ja erilaisia fobioita (ravintolaan meneminen, veren syöminen, ehkäpä) voidaan lievittää monin eri tavoin.
Jospa lukaisisit itse jonkin kirjan neurooseista, niin saisit selville onko ystävälläsi mitään kirjassa kuvailtua. Saat samlla varmaan myös selville miten tilanteen voi saada paremmaksi.
Jos suinkin vain pystyt, kysy sitten ystävältäsi, haluaisiko hän päästä joistain ongelmistaan eroon. Voit sitten kertoa hänelle miten aloittaa parantuminen.