Ihmiset hylkivät

Miten voit elää luusereiden seas? Meikä remontoi
seurapiirin jo vuosia sit, joten tasokasta
jengiä löytyy Suomestakin . Jos pelimerkkei
on riittämiin ei tarvii ruikuttaa tääl.

No ei se vuosikausien köyhyyskään ole kivaa, kokemusta on. Onko sinulla aikaa käydä missään, entä joku mielenkiinnon kohde /harraste?

Luehan uudestaan tuo oma kirjoituksesi, erityisesti kaksi ensimmäistä riviä (siis jos et provoile). Siitä varmaan saat vinkkiä, jos vain viitsit asiaa miettiä, että miksi saat menestyä ihan yksinäsi.

Itse olen yrittänyt olla "menestyjän" ystävä, mutta se on muuten vaikeaa, kun sitä ystävyyttä pitäisi myös sen menestyjän muistaa antaa takaisinpäin (ystävyys ei tarkoita rahaa tai muuta ulkoista, vaan se on esimerkiksi tekoja, sanoja, välittämistä, avunantoa, tukea, luottamusta, mutta tämän varmaan jo tiesitkin).

Kaikki ei ole aina kiinni kateudesta. Harmi, että olet niin täydellinen, että kukaan ei uskalla tulla ystäväksesi, "koska heidän huonommuutensa tulee esiin"!

ole. Itse kyllä kelpuuttaisin "paremmin toimeenutlevia" ystävikseni, muttei ole minun seura heille koskaan kelvannut. Ai niin kun olen tavallinen pätkätyöläinen, niin ei kelpaa. Mutta en ole huonompi kuin nämä rahakkaammat, miksi olisin ? Ei sitä ihmisarvoa rahalla mitata, vaan teoilla. Minä olen myös vahva ihmisenä vaikka ei ole vakiduunia ja väliin saan miettiä millä edes ruokaa ostaisin, mutta pää pystyssä kuljen, siitäkin huolimatta että olen pienituloinen ja yksinäinen.

Hyväksytkö sitten itse ystäväksesi työttömän tai ns. "luuserin", jollaiseksi joitakin meistä kutsut? Niin ja mistä sä yleensäkin olet saanut päähäsi, että "menestyjää" katsotaan kieroon? Eikä kyse ole välttämättä "huonommuudesta" tai "kateellisuudesta". Mieti miten sä itse muita kohtelet ja mitä sammakoita suustasi päästelet. Aivan varmasti ihmiset välttelee itserakkaita kusipäitä, olivat he sitten kuinka rikkaita ja menestyneitä tahansa. Vain sä itse voit vaikuttaa luonteeseesi ja siihen miten paljon muut sun seurassa tykkää olla.

Suurin syy yksinäisyydelle ei yleensä ole siinä menestyykö vai eikö, vaan että että miten on muuten sosiaalista luonnetta...

Tosin hyvin usein ihmisillä jotka jäävät yksin saattaa esiintyä muitakin ongelmia ja näin ollen se jo entisestään vaikeuttaa seuran saantia...

Menestys ei ole juuurikaan koskaan este seuran saamiselle.

"Ollaan sitten yksin jos ei seurani kelpaa, minähän olen pärjääjä, se joka on aina vahva ja aina jaksaa, vaikka yksin minäkin olen ja yksinäinen samaten :("

Ystäväiseni, salli minun kertoa sinulle itsestäänselvyys: et ole menestyjä.

Varsinkin oikein varakkaan henkilön on vaikeaa löytää todellista ystävää.
Siipeilijöitä varmaan sitäkin enemmän. :(

Ja valitettavan monesta ns. ystävästäkin voi tulla toisen menestyksen myötä kateus päällimmäisenä tunteena esiin.

Itse olen kaikkea muuta kuin menestyjä jos rahassa ja maallisessa hyvässä mitataan, sen puolesta en nyt puhukaan.
Mutta uskon, että menestyjällä voi oikeasti olla yksinäistä, todellakin.
Ehkä uusia ystävyyssuhteita estää muodostumasta esim. erilaiset arvot.
Mikäli menestyjä näyttää (ainakin ulospäin) arvostavansa ainoastaan ns kovia arvoja, voi todelliset ystävyyssuhteet jäädä muodostumatta.
Toisaalta taas suurikaan omaisuus ei välttämättä silti muuta ihmistä, joka voi sisällään olla aivan sama kuin ennen ulkoista menestystään.

Olen saanut tällaiseen henkilöön tutustua sekä ystävystyä ja hän on todellakin hieno
ihminen...varakkuudestaan huolimatta ;)

Vaikka olisi provokin tämä aloitus, niin ihan mielenkiintoinen aihe sinällään.
Pohdinnan arvoinen juttu :))