olen itse hyvin ujo tyttö. käytökseni on erittäin pidättyväistä, ja olen ujouteni takia joutunut ongelmiin. opiskelen ihmissuhdealaa -jostain syystä haluan välttämättä mennä vaikeimman kautta.
voidaan ajatella ujoutta janana, jonka toisessa päässä on äärimmäinen ujous ja sulkeutuneisuus, toisessa päässä olisi mahdoton ulospäinsuuntautuneisuus, jossa ihminen ei ole enää yksilö vaan pala maapalloa.
uskon jokaisen ihmisen olevan enemmän tai vähemmän ujo. se tekee ihmisestä yksilön, se erottaa ihmisen muista ihmisistä. se on varautuneisuutta.
suomessa ujot ihmiset joutuvat helposti vaikeuksiin -kuten muissakin länsimaissa. yhteiskunnallisena valuuttana käytetään sosiaalisuutta -ei enää esimerkiksi rahaa. mitä sosiaalisempi olen, sen parempi. sen parempi olet ihmisenä.
jos et siis ole sosiaalinen, olet huonompaa ihmiskuntaa, kuten entisajan köyhälistö. meilläkin on yhteiskunnassa eri väestöryhmiä: sosiaaliset ja ei-sosiaaliset (ennen oli rikkaat ja köyhät).
näin äärilaidalla me suomessa emme vielä ole, mutta siihen suuntaan olemme kovasti menossa. sosiaalisuuden pakkoon. amerikassa jo nyt ujoille lapsille kehitetään parantavaa lääkehoitoa, ja muutaman vuoden ikäisinä passitetaan terapioihin.
unohdetaan, että ujous on vältämättömyys elämälle. missä meidän suvaitsevaisuus on? vai onko se vain yhteiskunnan rakenteen kannalta välttämätön tosiasia, että toiset ovat huonompia kuin toiset? ("Juhlat pidetään niitä varten jotka jätetään kutsumatta" -Salvador Dali) mitä me voimme tehdä estääkseemme ujouden paheellisuuden?
uskon itse, että ujous on lahja. ympäristö ei vain hyväksy sitä.
vertailun vuoksi, kiinassahan ujous (varautuneisuus, toisen kunnioittaminen, kohteliaisuus) on hyvää käytöstä. siellä ylivilkkaudella on samanlainen paheellinen merkitys kuin meillä ujoudella.
voidaan ajatella ujoutta janana, jonka toisessa päässä on äärimmäinen ujous ja sulkeutuneisuus, toisessa päässä olisi mahdoton ulospäinsuuntautuneisuus, jossa ihminen ei ole enää yksilö vaan pala maapalloa.
uskon jokaisen ihmisen olevan enemmän tai vähemmän ujo. se tekee ihmisestä yksilön, se erottaa ihmisen muista ihmisistä. se on varautuneisuutta.
suomessa ujot ihmiset joutuvat helposti vaikeuksiin -kuten muissakin länsimaissa. yhteiskunnallisena valuuttana käytetään sosiaalisuutta -ei enää esimerkiksi rahaa. mitä sosiaalisempi olen, sen parempi. sen parempi olet ihmisenä.
jos et siis ole sosiaalinen, olet huonompaa ihmiskuntaa, kuten entisajan köyhälistö. meilläkin on yhteiskunnassa eri väestöryhmiä: sosiaaliset ja ei-sosiaaliset (ennen oli rikkaat ja köyhät).
näin äärilaidalla me suomessa emme vielä ole, mutta siihen suuntaan olemme kovasti menossa. sosiaalisuuden pakkoon. amerikassa jo nyt ujoille lapsille kehitetään parantavaa lääkehoitoa, ja muutaman vuoden ikäisinä passitetaan terapioihin.
unohdetaan, että ujous on vältämättömyys elämälle. missä meidän suvaitsevaisuus on? vai onko se vain yhteiskunnan rakenteen kannalta välttämätön tosiasia, että toiset ovat huonompia kuin toiset? ("Juhlat pidetään niitä varten jotka jätetään kutsumatta" -Salvador Dali) mitä me voimme tehdä estääkseemme ujouden paheellisuuden?
uskon itse, että ujous on lahja. ympäristö ei vain hyväksy sitä.
vertailun vuoksi, kiinassahan ujous (varautuneisuus, toisen kunnioittaminen, kohteliaisuus) on hyvää käytöstä. siellä ylivilkkaudella on samanlainen paheellinen merkitys kuin meillä ujoudella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miten "ujous" määritellään.
Olen miehenä sellaista syrjäänvetäytyvää tyyppiä mutta en varsinaisesti siis "ujo".
Tietty varautuneisuus kuuluu toki asiaan mutta nykyaikana sitä ei suosita. Se kun on tylsää ja antaa sinusta kuvan "kalkkiksena" joka ei vain uskalla tehdä mitä muut tekevät. Näin siis ajatellaan usein
Kuitenkin tietynlainen ujous on haitallistakin koska se estää myös ihmistä elämästä ja esimerkiksi monia tavoittelemasta niitä asioita joita todella haluaa. Esimerkiksi kun opiskelet ihmissuhdealaa niin jos et kykenisi lainkaan olemaan toisten kanssa tekemisissä vaan aiheuttaisi jatkuvaa pahaa oloa niin eikö lääkehoito/terapia olisi tarpeen?
Mielestäni ujoudessa on jotakin aitoa ja esimerkiksi miehenä pidän todella paljon ujommista naisista koska se osoittaa tietynlaista herkkyyttä sekä myös persoonallisuutta. Ihminen on osittain silloin rajannut itselleen alueen psyykeestään joka kuuluu hänelle eikä ole toisten rietasteltavana kuten monilla ulospäinsuuntautuneillakin on.
Toisaalta esimerkiksi omalla kohdallani vaihtelee syvästi introverttiys ja extroverttiys.
minäkin olen erittäin ujo..pidättyväinen ja ongelmia on tullut minullakin..itse opiskelen nyt lukiossa ja opiskeluni menevät neljännelle vuodelle, vain ja ainoastaan ujouteni ja arkuuteni takia. mutta nykyään olen iloinen siitä..sanoisinpa, että ujous on asia, jonka kautta oppii..se opettaa olemaan suvaitsevaisempi.
olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmiset jaetaan inhottavasti sosiaalisiin ja ei-sosiaalisiin..se tuntuu pahalta, sillä olemmehan kaikki samanarvoisia. huomasin vähän aikaa sitten koko ajan lehdissä juttuja, että täytyy olla sosiaalinen ja avoin, että pääsee suoraan sanottuna töihin jne. hmm..vallitseekohan ujojen ja ei-ujojen ihmisten välillä, siis vaikkapa työnhaku tilanteessa, tasavertaisuus?..en ehkä halua edes tietää..;( riippuu toki työstä, mutta..
tuo kuulostaa kauhealta, että amerikassa jo lapsetkin laitetaan hoitoon..siis eihän ujous ole sairaus, se on luonteenpiirre..voidaanko sitä edes parantaa?..
on ihan kamalaa lukea, kuinka nykyajan nuoriso, siis täällä suomessa, päätyvät varhaiseläkkeelle masennuksen takia..vaatiiko yhteiskunta meiltä aivan liikaa? nuorilla on vaikeaa ja koulupsykologeistakin on pulaa..hmm, tämä kaikki laittaa miettimään...
Noo, ite oon seittemäntoista ja lopetin amiksen kiusaamisen ja ehkä ujoudenki takia. Nyt viikon-kahden sisään yhtee skolee jos jatkuu samanlainen meininki..en tee ikinä töitä, en opiskele enää, ei oo enää sen jälkeen millään väliä, kostan jne. Aion esittää hullua hetikun meen tonne, ykskin vittuilee niin sitten lähtee ja pahasti.