Täällä oli yksi poistettu viestialoitus hoitomiesten nimistä.
Minäpä tiedän yhden hoitonaisenkin nimen.
Kotikylälläni oli eräs nainen, nimeltään Anu Saukko.
Anu Saukolle oli hyvin tärkeää, että kaikki paikkakuntamme uskovaiset olivat oikein uskomassa sekä keskustapuolueen jäseniä.
Anu Saukko kun pelkäsi, että jos maataloutta ei tueta, niin ruuan loppuessa myös Anu Saukko lakkaa huokumasta.
Anu Saukolla oli siis vahva missio ja visio, mutta ei televisiota.
Anu Saukolle erilaisten henkien kaiveleminen uskovaisista oli muodostunut sydämen asiaksi, sillä hänen mielestään kaikissa uskovaisissa piti olla saman tallin- tai paremminkin tallintaustan tuoksu ainakin.
Seurapirtissä Anu Saukko ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan hönkäili niitä tallintaustan tuoksujaan estottomasti niin, että Raamatun vieressä pöydällä lepattanut kynttilä uhkasi välillä sammua.
Pienen seuratuvan väki oli yleensä seurojen päätteeksi vielä tottunut juomaan personkupillisia kahvia ja syömään talon emännän tuoretta pullaa mukavia jutustellen, mutta sitten Anu Saukon äännähtäessäkin kukaan ei uskaltanut enää vilkuillakaan kahvipöytään päin.
Kaikki pelkäsivät, että Anu Saukko lukitsee ovet ja ikkunat aloittaen puimatantereen puhdistuksen mädistä kaloista, ja panee ns. haisemaan.
Seuravieraat pelkäsivät Anu Saukon rikinkatkuisia tuomioita helvetin tuliseen järveen, jos eivät heti nöyrry samaan hengenhajuun kuin Anu Saukko.
Anu Saukko oli kuulemma itseltään Saari-Heikin Olokalta saanut todistuksen siitä, että hänellä oli harvinainen henkien erottamisen kyky.
Hän tiesi, olivatko saarnamiehet oikeassa tallintaustan hajussa.
Niinpä isoillakin saarnamiehillä oli pelko Anu Saukkoa kohtaan. Heidän vatsaansa väänsi, eivätkä he enää kiemurtelematta voineet puhua muuta kuin samoja sanoja yhä uudelleen ja uudelleen.
Saarnamiehet luulivat tuovansa raikkaita taivaan terveisiä ja olevansa totuuden torvia ja pasuunoita päästellessään puhujanpöydän takaa estoitta Anu Saukon opettamia äännähdyksiä.
Minun oli kyllä sitten lähdettävä ulos sieltä seuratuvasta. Omin jaloin, kun vielä pääsin. Mentävä sinne pimeään, missä sanotaan koirien ja velhojen olevan. Koiraa meninkin ensin rapsuttelemaan. Velhoja eikä noitia ei vastaan tullut.
Ruman akan olen joskus peilistä kurkkiessa nähnyt. Kuka lie noita sekin?
Minäpä tiedän yhden hoitonaisenkin nimen.
Kotikylälläni oli eräs nainen, nimeltään Anu Saukko.
Anu Saukolle oli hyvin tärkeää, että kaikki paikkakuntamme uskovaiset olivat oikein uskomassa sekä keskustapuolueen jäseniä.
Anu Saukko kun pelkäsi, että jos maataloutta ei tueta, niin ruuan loppuessa myös Anu Saukko lakkaa huokumasta.
Anu Saukolla oli siis vahva missio ja visio, mutta ei televisiota.
Anu Saukolle erilaisten henkien kaiveleminen uskovaisista oli muodostunut sydämen asiaksi, sillä hänen mielestään kaikissa uskovaisissa piti olla saman tallin- tai paremminkin tallintaustan tuoksu ainakin.
Seurapirtissä Anu Saukko ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla, vaan hönkäili niitä tallintaustan tuoksujaan estottomasti niin, että Raamatun vieressä pöydällä lepattanut kynttilä uhkasi välillä sammua.
Pienen seuratuvan väki oli yleensä seurojen päätteeksi vielä tottunut juomaan personkupillisia kahvia ja syömään talon emännän tuoretta pullaa mukavia jutustellen, mutta sitten Anu Saukon äännähtäessäkin kukaan ei uskaltanut enää vilkuillakaan kahvipöytään päin.
Kaikki pelkäsivät, että Anu Saukko lukitsee ovet ja ikkunat aloittaen puimatantereen puhdistuksen mädistä kaloista, ja panee ns. haisemaan.
Seuravieraat pelkäsivät Anu Saukon rikinkatkuisia tuomioita helvetin tuliseen järveen, jos eivät heti nöyrry samaan hengenhajuun kuin Anu Saukko.
Anu Saukko oli kuulemma itseltään Saari-Heikin Olokalta saanut todistuksen siitä, että hänellä oli harvinainen henkien erottamisen kyky.
Hän tiesi, olivatko saarnamiehet oikeassa tallintaustan hajussa.
Niinpä isoillakin saarnamiehillä oli pelko Anu Saukkoa kohtaan. Heidän vatsaansa väänsi, eivätkä he enää kiemurtelematta voineet puhua muuta kuin samoja sanoja yhä uudelleen ja uudelleen.
Saarnamiehet luulivat tuovansa raikkaita taivaan terveisiä ja olevansa totuuden torvia ja pasuunoita päästellessään puhujanpöydän takaa estoitta Anu Saukon opettamia äännähdyksiä.
Minun oli kyllä sitten lähdettävä ulos sieltä seuratuvasta. Omin jaloin, kun vielä pääsin. Mentävä sinne pimeään, missä sanotaan koirien ja velhojen olevan. Koiraa meninkin ensin rapsuttelemaan. Velhoja eikä noitia ei vastaan tullut.
Ruman akan olen joskus peilistä kurkkiessa nähnyt. Kuka lie noita sekin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko nimi enne :)
oppilas nimeltä Salli Kurvinen. Ei siinäkään vanhemmat olleet liikoja miettineet nimeä antaessaan.
nappia Opastus. Sieltä tulee säännöt kirjoittajalle.Sielä sanotaan selvästi, että ihmisten henkilötietoja ei saa luvatta kirjoittaa.Ihmetelkää sitten ketjujen poistumista.
Hänhän oli Per Saukko.
Sen Per Saukon nimen kun näin siinä poistetussa ketjussa, niin muistui tuo Anukin mieleeni.
Per oli semmonen kansanomainen mies, mutta Anu oli semmonen hienostelija tallintaustaparfyymeineen.