Vuoroasuminen entisessä kodissa...

"Tuon tyyppinen ratkaisu, jossa vanhemmat tulevat vuorotellen "vierailulle" lasten kotiin muistuttaa lastenkotia, jossa hoitajat käyvät päivystämässä...
"

Täysin samaa mieltä!

Itse mietin myöskin erityisesti sitä tilannetta, kun uudet parisuhteet tulevat kuvioihin mukaan. Ei minusta olisi ainakaan mukavaa nukkua uuden mieheni kanssa samassa sängyssä, jossa vuoroviikoin nukkuu ex-mieheni ja hänen uusi puolisonsa.

rakas kirjoitti:

Itse mietin myöskin erityisesti sitä tilannetta, kun uudet parisuhteet tulevat kuvioihin mukaan. Ei minusta olisi ainakaan mukavaa nukkua uuden mieheni kanssa samassa sängyssä, jossa vuoroviikoin nukkuu ex-mieheni ja hänen uusi puolisonsa.

Lue lisää

Miksi se uusikko pitäisi kuljettaa mukana lasten kotiin? Eikö häntä voi jättää siksi viikoksi sinne yhteiseen kotiin, joka on hankittu?
Minulle tulee mieleen, että kakkonen ei uskalla jättää sitä "kultamunaa" (pettäjää) hetkeksikään silmistään.

Eikö eron jälkeen pitänyt laittaa lapset etusijalle, eikä nämä uusiosuhteet?

Ristiriitaista kirjoitti:

Miksi se uusikko pitäisi kuljettaa mukana lasten kotiin? Eikö häntä voi jättää siksi viikoksi sinne yhteiseen kotiin, joka on hankittu?
Minulle tulee mieleen, että kakkonen ei uskalla jättää sitä "kultamunaa" (pettäjää) hetkeksikään silmistään.

Eikö eron jälkeen pitänyt laittaa lapset etusijalle, eikä nämä uusiosuhteet?

Lue lisää

No mikä parisuhde se sitten on, että vuoroviikoin toinen elää yksin toisessa kodissa toisen eläessä aiemman liiton lapsien kanssa?

Ja mikä "kakkonen" ja mikä "pettäjä"? Eikö mieleesi mahdu, että eron jälkeen ihmiset muodostavat uusia parisuhteita ilman, että niiden alkumetrit on kuljettu jo edellisen parisuhteen aikana?

Ristiriitaista kirjoitti:

Miksi se uusikko pitäisi kuljettaa mukana lasten kotiin? Eikö häntä voi jättää siksi viikoksi sinne yhteiseen kotiin, joka on hankittu?
Minulle tulee mieleen, että kakkonen ei uskalla jättää sitä "kultamunaa" (pettäjää) hetkeksikään silmistään.

Eikö eron jälkeen pitänyt laittaa lapset etusijalle, eikä nämä uusiosuhteet?

Lue lisää

Onhan tuota tutkittu, että tällainen malli ei vaan toimi uusien ihmissuhteiden kanssa. Usein se on uudessa suhteessa kuitenkin molempien toiveena, että eletään perheenä, eikä vain aikuisten välistä suhdetta. Molemmat haluavat rakentaa hyvän suhteen myös uuden puolisonsa lapsiin, ja kyllä se tarkoittaa ja edellyttää silloin elämistä yhdessä niiden lasten kanssa. Parhaimmillaan tämä on lapsille rikastuttavaa, kun he saavat elämäänsä lisää turvallisia aikuisia, mutta en usko, että se tuollaisella asumismallilla olisi kovinkaan helppoa.

niin miksi lasten pitäisi jaksaa??? Minusta aikuisten pitäisi olla epäitsekkäitä ja ajatella vain lasten etua kun erotaan. Tässä nykymaailmassa se nyt nähdään miten nämä lapsemme ovat jaksaneet. Helvetin huonosti.

jaksa vaihtaa kotia, kirjoitti:

niin miksi lasten pitäisi jaksaa??? Minusta aikuisten pitäisi olla epäitsekkäitä ja ajatella vain lasten etua kun erotaan. Tässä nykymaailmassa se nyt nähdään miten nämä lapsemme ovat jaksaneet. Helvetin huonosti.

Lue lisää

..... mutta lapsilla on parempi olla kaksi hyvin hoidettua kotia kuin yksi "lastenkoti" josta kumpikaan vanhempi ei välitä.

Itse olisin halunnut että lapsilla olisi ollut yksi onnellinen koti jossa molemmat vanhemmat asuvat. Minkäs teet jos toinen vanhemmista rakastuu toiseen ihmiseen ja haluaa ehdottomasti erota.

t. ......

.................... kirjoitti:

..... mutta lapsilla on parempi olla kaksi hyvin hoidettua kotia kuin yksi "lastenkoti" josta kumpikaan vanhempi ei välitä.

Itse olisin halunnut että lapsilla olisi ollut yksi onnellinen koti jossa molemmat vanhemmat asuvat. Minkäs teet jos toinen vanhemmista rakastuu toiseen ihmiseen ja haluaa ehdottomasti erota.

t. ......

Lue lisää

ei välitä. kirjoitti:

yhteisestä "kastenkodista", mutta haluaa tavalla tai toisella toisen vanhemman pois sieltä. Fyysisesti ja psyykisesti heikompi lähtee. Meidän tapauksessamme minä, joka olen äiti, lähdin.

välittää kirjoitti:

yhteisestä "kastenkodista", mutta haluaa tavalla tai toisella toisen vanhemman pois sieltä. Fyysisesti ja psyykisesti heikompi lähtee. Meidän tapauksessamme minä, joka olen äiti, lähdin.

Lue lisää

Helppoa ja hyvää ratkaisua ei varmaan olekaan,eikä asumisratkaisuja ja -järjestelyjä voi yleistää. Kiitos kuitenkin mielipiteistä, itsepä nämä loppupeleissä on päätettävä ja vastuu päätöksistä kannettava.
Tässä tapauksessa molemmat vanhemmat haluaisivat huolehtia lapsista ja heidän kodistaan, eikä kodin sijainnin takia toisen puolisoista muutto "pyöräilymatkan" päähän yksinkertaisesti ole mahdollista. Mutta jatketaanpa pähkäilyä. Onhan sekin yksi vaihtoehto, että pistää oman elämänsä "jäihin" muutamaksi vuodeksi ja jatketaan entiseen malliin, kaikki saman katon alla. Siinä on vaan aina se yksi MUTTA; Taitavat vaan lapsetkin voida paremmin, jos vanhemmat voivat hyvin, eivätkä ole "pystyynkuolleita", kuten tämä meillä menee...

"Meillä onnistui pari vuotta mutta sitten minulle tuli sellainen tunne ettei ole omaa kotia ollenkaan. Tuli vain tunne että tälläistä ei jaksa enää yhtään, jatkuvaa reissaamista ja matkalaukku elämää.

Välillä tuli tunne että tuli "lastenkotiin" joka sekään ei ollut oma koti kun siellä hääräili välillä "vieras" ihminen eli ex."

NIINPÄ.

Ketjun aloittaja kirjoitti:

Helppoa ja hyvää ratkaisua ei varmaan olekaan,eikä asumisratkaisuja ja -järjestelyjä voi yleistää. Kiitos kuitenkin mielipiteistä, itsepä nämä loppupeleissä on päätettävä ja vastuu päätöksistä kannettava.
Tässä tapauksessa molemmat vanhemmat haluaisivat huolehtia lapsista ja heidän kodistaan, eikä kodin sijainnin takia toisen puolisoista muutto "pyöräilymatkan" päähän yksinkertaisesti ole mahdollista. Mutta jatketaanpa pähkäilyä. Onhan sekin yksi vaihtoehto, että pistää oman elämänsä "jäihin" muutamaksi vuodeksi ja jatketaan entiseen malliin, kaikki saman katon alla. Siinä on vaan aina se yksi MUTTA; Taitavat vaan lapsetkin voida paremmin, jos vanhemmat voivat hyvin, eivätkä ole "pystyynkuolleita", kuten tämä meillä menee...

Lue lisää

Millaiseen ratkaisuun ketjun aloittaja ja perhe päätyivät? Itsellä mietinnässä samat asiat.

Miksi lasten pitää aina pakata matkalaukkunsa ja ilman purinoita lähteä aina vuoronperään toiseen ja toiseen paikkaan. Ja kukaties, ja mahdollisestikkin olisi uusi isäpuoli, tai äitipuoli. Kamalaa mitä lasten pitää kestää.

miettikää kirjoitti:

Miksi lasten pitää aina pakata matkalaukkunsa ja ilman purinoita lähteä aina vuoronperään toiseen ja toiseen paikkaan. Ja kukaties, ja mahdollisestikkin olisi uusi isäpuoli, tai äitipuoli. Kamalaa mitä lasten pitää kestää.

Lue lisää

Vuoroasumisessa olisikin tärkeää ja ideana juuri se, että lapset voivat todella tuntea molemmat kodit kodikseen. Että molemmissa paikoissa on omaa tilaa ja tarvittavat tavarat (harrastusvälineet jne. voivat muuttaa, mutta perus käyttövaatteet ja lelut olisi molemmissa), jotta he eivät joudu aina pakkaamaan koko arsenaalia vaan kokevat menevänsä kotiin.

Itse en kyllä kokenut sitä niinkään jaksamiskysymyksenä vaan sellaisena, että tuntuuko asuinpaikka kodilta. Tilannehan olisi varmasti optimaalinen, jos molemmat vanhemmat kokisivat sen edelleen kodikseen, ja kummallakaan ei olisi eikä tulisi uutta puolisoa, jonka kanssa haluaa asua.

koti on koti kirjoitti:

Itse en kyllä kokenut sitä niinkään jaksamiskysymyksenä vaan sellaisena, että tuntuuko asuinpaikka kodilta. Tilannehan olisi varmasti optimaalinen, jos molemmat vanhemmat kokisivat sen edelleen kodikseen, ja kummallakaan ei olisi eikä tulisi uutta puolisoa, jonka kanssa haluaa asua.

Lue lisää

"Tilannehan olisi varmasti optimaalinen, jos molemmat vanhemmat kokisivat sen edelleen kodikseen, ja kummallakaan ei olisi eikä tulisi uutta puolisoa, jonka kanssa haluaa asua. "

Joopa joo. Tuo mainitsemasi optimaalinen tilanne vain on oikeasti hyvin ja erittäin epärealistinen.

Vuoroasumista ei todellakaan suositella pienille lapsille. Heille on tärkeintä, että pysyvä AIKUINEN tuo turvaa.

Kyllä se vain näin menee. Vanhempi joka haluaa erota, eroaa myös lapsestaan. Valitettavasti. Sitä se eroaminen tarkoittaa, ettei sen jälkeen enää kaikkea saa. Ja lapset ovat vain sijaiskärsijöitä. Kodin vaihto ei ole ratkaisu lapsen kannalta. Henkinen side eronneeseen aikuiseen on jo katki. Menköön menojaan.

En huuda perään kirjoitti:

Kyllä se vain näin menee. Vanhempi joka haluaa erota, eroaa myös lapsestaan. Valitettavasti. Sitä se eroaminen tarkoittaa, ettei sen jälkeen enää kaikkea saa. Ja lapset ovat vain sijaiskärsijöitä. Kodin vaihto ei ole ratkaisu lapsen kannalta. Henkinen side eronneeseen aikuiseen on jo katki. Menköön menojaan.

Lue lisää

Minusta sinä katsot asiaa nyt vain aikuisen näkökulmasta. Ei ero puolisosta tarkoita suorilta käsin eroa lapsesta. Kun me erottiin, kaikki lapset oli alle kouluikäisiä ja päädyttiin silloin pitkään viikonloppuun etävanhemman osalta (to-ma), ja muulloinkin hän on ollut jatkuvasti paljon läsnä lapsilleen (useamman kerran viikossa etävanhempi tapaa lapsiaan). Kesälomat pidetään aina kaksi viikkoa kerallaan, jolloin lapset saavat kahden kuukauden kesäloman. Nyt, kun nuorimmainen täyttää 5, olemme siirtymässä vuoroviikkosysteemiin, ja ainakin meidän lapsilla on erittäin hyvät ja läheiset välit molempiin vanhempiinsa.

Fiksut vanhemmat järjestävät asiat eron jälkeen niin, että lasten on hyvä olla ja suhde molempiin vanhempiin säilyy hyvänä.

Ei ole kysymys lapsesta ja vanhemmista, vaan aina erityisesti tietyn lapsen tietyistä vanhemmista. Vuoroasuminen voi toimia vain, jos se sopii lapselle vanhemmilla on siihen tahtoa, yhteisymmärrystä ja varaa. Pienten lasten vuoroasuminen ei onnistu pelkästään siksi, että alle kolme vuotiaan perusturvallisuuden kehitys kärsii huoltajan vaihtumisesta.

Eikä vanhempien ero yleensäkään tarkoita lapsen luopumista toisesta vanhemmasta! Monet etävanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin ei normi ei ero vanhempi lastensa kanssa.

Muistan, kun ystäväni vanhemmat erosivat 70-luvun puolessa välissä. Silloin ajattelin, että asuisin äitini kanssa, jos omat vanhempani eroaisivat. Isäni ja minun välit olivat varsin etäiset aina siihen asti kunnes itse sain lapsia. Eikä ihme, sillä vasta eläkkeellä isälläni oli aikaa perheelleen.

En huuda perään kirjoitti:

Kyllä se vain näin menee. Vanhempi joka haluaa erota, eroaa myös lapsestaan. Valitettavasti. Sitä se eroaminen tarkoittaa, ettei sen jälkeen enää kaikkea saa. Ja lapset ovat vain sijaiskärsijöitä. Kodin vaihto ei ole ratkaisu lapsen kannalta. Henkinen side eronneeseen aikuiseen on jo katki. Menköön menojaan.

Lue lisää

"Vanhempi joka haluaa erota, eroaa myös lapsestaan"

Höpöhöpö, vanhemmat eroavat toisistaan, ei lapsistaan. Mikäli henkinen side on ennen eroa syntynyt, niin se jatkuu eronkin jälkeen. Vaikka etävanhempi ei edes asuisi samalla paikkakunnalla, tai edes maassa, henkinen side jatkuu. Viestiä voi muutoinkin kuin tapaamalla.

.......... kirjoitti:

Ei ole kysymys lapsesta ja vanhemmista, vaan aina erityisesti tietyn lapsen tietyistä vanhemmista. Vuoroasuminen voi toimia vain, jos se sopii lapselle vanhemmilla on siihen tahtoa, yhteisymmärrystä ja varaa. Pienten lasten vuoroasuminen ei onnistu pelkästään siksi, että alle kolme vuotiaan perusturvallisuuden kehitys kärsii huoltajan vaihtumisesta.

Eikä vanhempien ero yleensäkään tarkoita lapsen luopumista toisesta vanhemmasta! Monet etävanhemmat viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin ei normi ei ero vanhempi lastensa kanssa.

Muistan, kun ystäväni vanhemmat erosivat 70-luvun puolessa välissä. Silloin ajattelin, että asuisin äitini kanssa, jos omat vanhempani eroaisivat. Isäni ja minun välit olivat varsin etäiset aina siihen asti kunnes itse sain lapsia. Eikä ihme, sillä vasta eläkkeellä isälläni oli aikaa perheelleen.

Lue lisää

"Ei ole kysymys lapsesta ja vanhemmista, vaan aina erityisesti tietyn lapsen tietyistä vanhemmista."
Erittäin hyvä pointti, joka sopii muihinkin asioihin.

Nykyinen mieheni erosi aikoinaan ex-vaimostaan, kun vaimolla oli suhde toiseen. Mieheni muutti pois kotoaan. Sinne jäivät ex-vaimo ja lapset. Varsin pian sinne muutti myös miehen exän uusi mies. Tuolla miehellä on neljä lasta, joista yksikään ei asu isänsä luona, mutta kylässä kyllä käyvät. Myöhemmin mieheni muutti toiselle paikkakunnalle. Vaikka mitään sopimuksia ei ole tehty, lapset ovat säännöllisen epäsäännöllisesti, aina niin sopiessaan käyneet isänsä luona. Vieläkin, vaikka ovat molemmat jo myöhäisteinejä. Tasapainoisia nuoria, jotka ovat myös kiitelleet sitä, ettei heitä ole pakotettu vaihtamaan kotia ja navigoimaan vanhempiensa osoitteiden väliä.

Vuoroasuminen on erittäin harvoin lasten kannalta hyvä ratkaisu. Itse tunnen peräti yhden nuoren, joka sanoo, ettei vuoroasuminen haittaa. Hän on muutenkin menevä ja sosiaalinen, todella ulospäinsuuntautunut, ja vanhemmat erosivat hänen olleessaan "vanha", eli jo lähes 15-vuotias. Joten ramppaamista ei hänenkään ole tarvinnut kestää kauan. Ehkä se silloin on siedettävämpää.

Mutta mitä tuohon vanhaan aloitukseen tulee: mielestäni lapsen koti on vanhemman luona, yhden vanhemman. Yleensä varakkaiden vanhempien työn vuoksi päädytään 50/50 asumiseen, joka on seuraavaksi paras vaihtoehto. Huonoin on vanhempien vuorottelu. Tällöin lapsi asuu "omassa" kodissa, jossa vanhemmille jää "hoitajan" rooli. Tämä ratkaisu toimii vain siihen asti, kunnes jompikumpi vanhempi aloittaa uuden parisuhteen. Kaikki ratkaisut, joihin todennäköisesti hyvinkin pian voi tulla suuria muutoksia, ovat lasten kannalta huonoja. Ja kovin monella vanhemmalla ei onneksi ole varaa edes kahteen asuntoon, saati sitten kolmeen...

Tämä keskustelu on kyllä vanha, mutta näitä ei montaa netistä löydä. Tässäkin keskustelussa kommentit ovat pääsääntöisesti kriittisiä. Olemme vuorotelleet exäni kanssa jo vuosia. Molemmat ovat uusissa naimisissa ja en voi olla kuin kiitollinen molempien nykyisille puolisoille, että hyväksyvät tämän mallin. Joitain asioita vinkiksi tätä mallia harkitseville: elatusmaksuja ei maksella, vaan kulut pyritään jakamaan tasan. Tuo pätee niin lapsiin kun talonkin kustannuksiin. Tuossa jos yrittäisi olla liian tarkkana, niin siitä ei tulisi mitään. On myös oltava valmis putoamaan tukien ulkopuolelle, koska Suomi ei laissa tai muissa ohjeissa tunnista tätä mallia. Meillä taitaa molemmilla exän kanssa olla virallinen osoite sama kuin lasten osoite. Lait on myös kirjoitettu siten, että nykyisten puolisoiden lapset menettävät tukien korotukset. Tuo on kyllä omaa jääräpäisyyttämme, että molemmat pitävät tärkeänä asua virallisesti samassa osoitteessa. Lapsilla on molemmat vanhemmat joka ikinen viikko. Vanhempien tulee kuitenkin kunnioittaa toisiaan siten, että tiedostaa sen, kumpi on kullakin viikolla määräävässä asemassa. Säännöt lasten kanssa voi olla erilaiset, mutta arvot lasten kasvatuksessa eivät. Uskoisin, että lapsilla tässä mallissa on jopa enemmän vanhempien huomiota, koska lapsiviikolla keskitytään vain lapsiin ja kodin hoitoon. Muut menot ajoitetaan toisille viikoille. Loma-ajat olemme pyrkineet järjestämään eri aikoihin. Silloin voi viettää useammankin viikon yhteen menoon lasten kanssa. Toiselle on silloinkin hyvä antaa vaikkapa viikonloppu. Muutenkin joustoa puolin ja toisin on hyvä olla eikä sitä saa käyttää hyväksi. Myös toisen uusi puoliso kannattaa hyväksyä ja olla ennemminkin iloinen siitä, että exälläkin menee hyvin. Kodin jättäminen siistinä toiselle on kunnia-asia. Kunnioitusta ja arvostusta exää kohtaan voi olla, väikka hän ei sitten lopulta ollutkaan juuri se oikea. Minulle tämä malli sopii ja uskoisin tämän jatkuvan vielä vuosia eteenpäin. Toivottavasti malli sopii myös exälleni ja molempien nyxille.
Ja vastauksena klipsikselle, että en tunne ketään, jolla olisi tämä malli käytössä. Olen kyllä kuullut, että jollain olisi joskus ollut.

Iskä kirjoitti:

Tämä keskustelu on kyllä vanha, mutta näitä ei montaa netistä löydä. Tässäkin keskustelussa kommentit ovat pääsääntöisesti kriittisiä. Olemme vuorotelleet exäni kanssa jo vuosia. Molemmat ovat uusissa naimisissa ja en voi olla kuin kiitollinen molempien nykyisille puolisoille, että hyväksyvät tämän mallin. Joitain asioita vinkiksi tätä mallia harkitseville: elatusmaksuja ei maksella, vaan kulut pyritään jakamaan tasan. Tuo pätee niin lapsiin kun talonkin kustannuksiin. Tuossa jos yrittäisi olla liian tarkkana, niin siitä ei tulisi mitään. On myös oltava valmis putoamaan tukien ulkopuolelle, koska Suomi ei laissa tai muissa ohjeissa tunnista tätä mallia. Meillä taitaa molemmilla exän kanssa olla virallinen osoite sama kuin lasten osoite. Lait on myös kirjoitettu siten, että nykyisten puolisoiden lapset menettävät tukien korotukset. Tuo on kyllä omaa jääräpäisyyttämme, että molemmat pitävät tärkeänä asua virallisesti samassa osoitteessa. Lapsilla on molemmat vanhemmat joka ikinen viikko. Vanhempien tulee kuitenkin kunnioittaa toisiaan siten, että tiedostaa sen, kumpi on kullakin viikolla määräävässä asemassa. Säännöt lasten kanssa voi olla erilaiset, mutta arvot lasten kasvatuksessa eivät. Uskoisin, että lapsilla tässä mallissa on jopa enemmän vanhempien huomiota, koska lapsiviikolla keskitytään vain lapsiin ja kodin hoitoon. Muut menot ajoitetaan toisille viikoille. Loma-ajat olemme pyrkineet järjestämään eri aikoihin. Silloin voi viettää useammankin viikon yhteen menoon lasten kanssa. Toiselle on silloinkin hyvä antaa vaikkapa viikonloppu. Muutenkin joustoa puolin ja toisin on hyvä olla eikä sitä saa käyttää hyväksi. Myös toisen uusi puoliso kannattaa hyväksyä ja olla ennemminkin iloinen siitä, että exälläkin menee hyvin. Kodin jättäminen siistinä toiselle on kunnia-asia. Kunnioitusta ja arvostusta exää kohtaan voi olla, väikka hän ei sitten lopulta ollutkaan juuri se oikea. Minulle tämä malli sopii ja uskoisin tämän jatkuvan vielä vuosia eteenpäin. Toivottavasti malli sopii myös exälleni ja molempien nyxille.
Ja vastauksena klipsikselle, että en tunne ketään, jolla olisi tämä malli käytössä. Olen kyllä kuullut, että jollain olisi joskus ollut.

Lue lisää

Tiedän peräti kaksi paria, jotka ovat kokeilleet eron yhteydessä tätä mallia. Se on toiminut juuri ja juuri sovitut 6 kk tai siihen asti kunnes asunto myydään.

Tuossa vuoroviikkoasumisessa näen itse kaksi merkittävää asiaa; se ei toimi, ellei eronneen parin suhde ole lähes moitteeton ja riidaton. Näin on aika harvoissa eroissa. Siksi juuri erotaan, kun on ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä ja muita ongelmia. Toinen juttu on tietysti raha. Varmasti vähintään 90%lla eronneista pareista ei ole varaa kustantaa kahta asuntoa. Suurinta osaa ei kiinnosta myöskään asua esim. vuokrayksiössä exän kanssa vuoroviikoin. Tämä tuottaa myös oman sosiaalisen elämän, mahdollisen uuden parisuhteen vuoksi ongelmia.

Itse olen sitä mieltä, että lasten koti on vanhempien luona, ei toisinpäin. On helppo olla omalla kohdalla tätä mieltä, sillä en olisi missään tapauksessa rangaissut lapsiani jättämällä heitä isänsä "hoiviin" joka toinen viikko. Se olisi tarkoittanut samaa kuin olisin jättänyt lapset heitteille. Pikemminkin lapset olisivat joutuneet hoitamaan isäänsä.

Eli kukin tyylillään. Hyvä että teillä vanhempien vuorottelu toimii, vaikka meillä se olisi viimeiseksi toiminut.

Iskä kirjoitti:

Tämä keskustelu on kyllä vanha, mutta näitä ei montaa netistä löydä. Tässäkin keskustelussa kommentit ovat pääsääntöisesti kriittisiä. Olemme vuorotelleet exäni kanssa jo vuosia. Molemmat ovat uusissa naimisissa ja en voi olla kuin kiitollinen molempien nykyisille puolisoille, että hyväksyvät tämän mallin. Joitain asioita vinkiksi tätä mallia harkitseville: elatusmaksuja ei maksella, vaan kulut pyritään jakamaan tasan. Tuo pätee niin lapsiin kun talonkin kustannuksiin. Tuossa jos yrittäisi olla liian tarkkana, niin siitä ei tulisi mitään. On myös oltava valmis putoamaan tukien ulkopuolelle, koska Suomi ei laissa tai muissa ohjeissa tunnista tätä mallia. Meillä taitaa molemmilla exän kanssa olla virallinen osoite sama kuin lasten osoite. Lait on myös kirjoitettu siten, että nykyisten puolisoiden lapset menettävät tukien korotukset. Tuo on kyllä omaa jääräpäisyyttämme, että molemmat pitävät tärkeänä asua virallisesti samassa osoitteessa. Lapsilla on molemmat vanhemmat joka ikinen viikko. Vanhempien tulee kuitenkin kunnioittaa toisiaan siten, että tiedostaa sen, kumpi on kullakin viikolla määräävässä asemassa. Säännöt lasten kanssa voi olla erilaiset, mutta arvot lasten kasvatuksessa eivät. Uskoisin, että lapsilla tässä mallissa on jopa enemmän vanhempien huomiota, koska lapsiviikolla keskitytään vain lapsiin ja kodin hoitoon. Muut menot ajoitetaan toisille viikoille. Loma-ajat olemme pyrkineet järjestämään eri aikoihin. Silloin voi viettää useammankin viikon yhteen menoon lasten kanssa. Toiselle on silloinkin hyvä antaa vaikkapa viikonloppu. Muutenkin joustoa puolin ja toisin on hyvä olla eikä sitä saa käyttää hyväksi. Myös toisen uusi puoliso kannattaa hyväksyä ja olla ennemminkin iloinen siitä, että exälläkin menee hyvin. Kodin jättäminen siistinä toiselle on kunnia-asia. Kunnioitusta ja arvostusta exää kohtaan voi olla, väikka hän ei sitten lopulta ollutkaan juuri se oikea. Minulle tämä malli sopii ja uskoisin tämän jatkuvan vielä vuosia eteenpäin. Toivottavasti malli sopii myös exälleni ja molempien nyxille.
Ja vastauksena klipsikselle, että en tunne ketään, jolla olisi tämä malli käytössä. Olen kyllä kuullut, että jollain olisi joskus ollut.

Lue lisää

"..lapsiviikolla keskitytään vain lapsiin ja kodin hoitoon. "

Mitenköhän niin "keskitytään"? Harva pystyy jättämään viikoksi esim. työtään, johon vierähtää helposti 8 tuntia päivässä. Aamulla herätään, lapset päiväkotiin, töihin. Jotenkin olen ymmärtänyt, ettei aamuisista heräämisistä ja lähdöstä nauti ketään. Illalla lapset päiväkodista ja kotiin. Siinä jää aika tismalleen muutama tunti aikaa "keskittyä lapsiin" ja kodin hoitoon - yleisesti ottaen aivan yhtä paljon kuin kahden vanhemman perheessä. Pikemminkin asia on niin päin, että lasten vuoroviikkosysteemissä vanhempi voi keskittyä täysin itseensä sillä viikolla, kun lapset ovat poissa.

Joku asiantuntija onkin sanonut, että erot johtuvat paljon siitä, ettei toiselle vanhemmalle - yleensä äidille - jää yhtään aikaa ilman lapsia. Vanhempien olisikin hyvä vuorotella jo liiton aikana lasten hoidossa.

Juuri näin. Lapsen koti on vanhempien luona, yhdessä tai erikseen. Seinät voi unohtaa.

Vuoroasuminen kuulostaa aika haastavalta siinä mielessä, kun tilanteesta pitäis oikeesti päästä eteenpäin. Toisaalta ihmisten on oikeesti vaikea luopua kivoista kodeistaan. Esimerkiksi monelle omakotitalossa tai rivitalossa asuvalle lähteminen voi olla hankalaa. Mulla yks tuttu aiemmin eron myötä suri ihan älyttömästi, kun joutuivat lähtemään ihanasta kodistaan, jonka pihaa oli vuosikaudet laittanut ja todellakin isoin asia tuntui olevan se talosta luopuminen ei se ihmisestä luopuminen. Kyllä täälläkin monet kauhistelee, että miten tuommoisesta luopuminen voi olla niin vaikeaa. Mä luulen, että suurin osa arvostelijoista on niitä, jotka ei ole joutunut luopumaan omistamasyaan talosta, jälleen kerran ei osata asettua toisen asemaan. No tuokin tuttu on nyt uuden rakkauden ja yhteenmuuton myötä onnellinen.

enoikeinusko kirjoitti:

Vuoroasuminen kuulostaa aika haastavalta siinä mielessä, kun tilanteesta pitäis oikeesti päästä eteenpäin. Toisaalta ihmisten on oikeesti vaikea luopua kivoista kodeistaan. Esimerkiksi monelle omakotitalossa tai rivitalossa asuvalle lähteminen voi olla hankalaa. Mulla yks tuttu aiemmin eron myötä suri ihan älyttömästi, kun joutuivat lähtemään ihanasta kodistaan, jonka pihaa oli vuosikaudet laittanut ja todellakin isoin asia tuntui olevan se talosta luopuminen ei se ihmisestä luopuminen. Kyllä täälläkin monet kauhistelee, että miten tuommoisesta luopuminen voi olla niin vaikeaa. Mä luulen, että suurin osa arvostelijoista on niitä, jotka ei ole joutunut luopumaan omistamasyaan talosta, jälleen kerran ei osata asettua toisen asemaan. No tuokin tuttu on nyt uuden rakkauden ja yhteenmuuton myötä onnellinen.

Lue lisää

Niin totta, että usein surraan enemmän ihanasta kodista/talosta luopumista kuin parisuhteesta. Tämän kauhistelijat eivät välttämättä kuitenkaan ole tunteettomia ja empatiakyvyttömiä tyyppejä, vaan usein juuri päinvastoin. Miltä tuntuisi liitto, jossa toinen rakastaisi enemmän kulisseja (=kotia) kuin kumppaniaan? Tai jos itse sinnittelisi ja sinnittelisi liitossa itsensä unohtaen- ei puolison vuoksi - vaan kulissien, kauniin kodin vuoksi? Tosiasiahan on, että koti on siellä missä sydän on, missä tuntee olonsa kotoisaksi, viihtyy, on hyvä ja rauhallinen olla.

Ero on luopumista. Mutta samalla kun luopuu ja päästää irti, antaa uusille asioille tilaa.

enoikeinusko kirjoitti:

Vuoroasuminen kuulostaa aika haastavalta siinä mielessä, kun tilanteesta pitäis oikeesti päästä eteenpäin. Toisaalta ihmisten on oikeesti vaikea luopua kivoista kodeistaan. Esimerkiksi monelle omakotitalossa tai rivitalossa asuvalle lähteminen voi olla hankalaa. Mulla yks tuttu aiemmin eron myötä suri ihan älyttömästi, kun joutuivat lähtemään ihanasta kodistaan, jonka pihaa oli vuosikaudet laittanut ja todellakin isoin asia tuntui olevan se talosta luopuminen ei se ihmisestä luopuminen. Kyllä täälläkin monet kauhistelee, että miten tuommoisesta luopuminen voi olla niin vaikeaa. Mä luulen, että suurin osa arvostelijoista on niitä, jotka ei ole joutunut luopumaan omistamasyaan talosta, jälleen kerran ei osata asettua toisen asemaan. No tuokin tuttu on nyt uuden rakkauden ja yhteenmuuton myötä onnellinen.

Lue lisää

Sitä se on materiaaliin ja tavaroihin rakastuminen, ehkä rakastat tavaraa enempi , kun ihmisiä.

trusr kirjoitti:

Niin totta, että usein surraan enemmän ihanasta kodista/talosta luopumista kuin parisuhteesta. Tämän kauhistelijat eivät välttämättä kuitenkaan ole tunteettomia ja empatiakyvyttömiä tyyppejä, vaan usein juuri päinvastoin. Miltä tuntuisi liitto, jossa toinen rakastaisi enemmän kulisseja (=kotia) kuin kumppaniaan? Tai jos itse sinnittelisi ja sinnittelisi liitossa itsensä unohtaen- ei puolison vuoksi - vaan kulissien, kauniin kodin vuoksi? Tosiasiahan on, että koti on siellä missä sydän on, missä tuntee olonsa kotoisaksi, viihtyy, on hyvä ja rauhallinen olla.

Ero on luopumista. Mutta samalla kun luopuu ja päästää irti, antaa uusille asioille tilaa.

Lue lisää

Juurikin näin, koti on siellä, missä on rakkaus.