Tästä on kysymys

lausunnot ynnä alustukset joutuu tarkkaan syyniin!!!!! Josko pilikku olis vaikka väärällä puolella!!! Hei haloo!!! Jottain kunnioituksen poikasta sentään ihmisten käyttämille puheenvuoroille!!!! Mutta Raamatun mukaan Siionin vuori nostetaan aina muita vuoria korkeammalle...!!

..maailma(muodot)muuttuu.

"Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille sitäkin suuremman arvon, koska se — niin pian ja siinä suhteessa kuin se on asianmukaisesti oikein alkukielestä käännetty — suurimmaksi osaksi sisältää samoja asioita kuin intialaisten Vedakirjat esittävät, ja raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tuo tieteelliselle perustalle nojautuva niiden tosiasioiden tulkinta, joka Vedoissa on löydettävissä.

Raamattu oli alunperin kirjoitettu vihityille, siis sellaisille, jotka olivat heränneet näkemään ja tuntemaan jumalallisen hengen läsnäolon kaikkialla sekä tiesivät ja olivat vakuuttuneet siitä, että se asusti heissä itsessään. Siitä syystä he eivät kaivanneet mitään muita näkyviä todisteita tuon olemuksen tuntemista varten.

Mutta kun raamattu joutui yleiseksi omaisuudeksi ja avain sen pyhiin salaisuuksiin vihkimättömien, epäpyhien joukossa hävisi, silloin heidät valtasi tietämättömyys ja siitä johtui sokaistuminen. Tämän seurauksena kuollut kirjain tuli hengen tuntemisen sijaan, ja tämän johdosta syntyivät päinvastaiset, väärät raamatun tulkinnat, jotka — niin kuin tiedetään — ovat vieneet ihmiskunnan mitä suurimpiin eksytyksiin. Sen tähden vielä tänäänkin näemme, että — huolimatta kaikesta niin kutsutusta uskonnollisesta opetuksesta — "uskonnolta" puuttuu kuitenkin sen älyllinen tulkinta".

T. Pyhäkoulut ja raammattuluokat kolunnut.

koska näyttää että olet kopioinut tuon avauksen jostakin, että mistä olet sen kopioinut?
Kestääkö kysyä?

Jostakin muitten hengellisyyksien palstoiltako?

>>Sinänsä on oikein ja totta, että Jumala valtakuntansa ja lapsensa varjeli, ja monella paikkakunnalla toimittiin taitavasti, mutta kokonaisuus pitää sisällään myös sellaisia menettelytapoja, jotka eivät unohtamalla mielestä poistu."

kukaan muu kuin SRK unohtanut! Ja mitä varten muka vetää tuohon samaan "unohdukseen" Vanhoillislestadiolaisen Rauhanyhdistyksen, eihän sillä ole tämän HS-uusheräysopin kanssa mitään tekemistä! Tämä on sitä ihteään vl-venkulointia.


>>>"Viime aikoina käydyssä keskustelussa on unohdettu, että 1970-luvulla irtautui
kristillisyydestä pienehkö ryhmittymä, joka organisoitui elokuussa 1977 nimellä Suomen Vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys ry. On myös unohdettu, että kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua parannuksen armon."

..kun saa tällaisen keskustelun aikaiseksi. Devout, älä hermostu. Metaskeemalalkin on juttunsa. Amdata.. en sano mitään.

En alene, eihän sen takia ainakaan nostetakaan. Please!

veljien vainoharhaisuuden, kun nyt pohtivat, että kuka heidän joukostaan on musta lammas. Sehän voi olla kuka vain, ehkä jopa saarnavuorossa sunnuntaina. Miten sitten sen synninpäästön kanssa käy, jos kuollut kala saarnailee syntejä anteeksi?

Pakkulan palstalla on Maalaispoika jo todistettu sielultaan kelpaamattomaksi opiskelijapojaksi.

Että se siitä.

"oppi huoneenhallituksesta, oppi seurakunnan yhteisestä omastatunnosta, oppi vapaasta ratkaisuvallasta, oppi henkiparannuksista ja lain kolmannesta käytöstä.
Näiden asioiden julkinen purkaminen puhujien kanssa ja seurakunnissa on täysin kesken."

LLL-Hullujenhuneelainen

382
Kun järkioppinut haluaa tehdä tiliä Jumalan ja omantuntonsa kanssa hän otaa perkeleen (omavarnhurskauden) valtuutetukseen ja sanoon "Jumala on määrännyt ihmisen tahdon itseään määrääväksi"

384 ... " Hän näet väitää ettei mitään syntiä luoettaisi hänelle jollei tahto olisi vapaa....Voidakseen jotakin ansaita hyvällä tahdollaan hänen täytyy edellyttää tahdon vapautta myös hegellisissä asioissa...

387 ... voisi hän kyllä omisata itselelen hyvän tahdon Jumalan Hengen aikaansaannoksena

389 ... Mutta kuollut usko on mennyt niin pitkälle hengellisessä sokeudesaan että se on alistanut rakkauden ja laupeuden objektiivisen tahdon alaisuuteen vaikka rakkaus ei ole tahdossaa vaan sydämmessä, he siis edellyttävät molemmilla aloilla objektiivisen tahdon positiivista vapautta, ja tämä on suuri pukki psygologiassa, mitä kukaan on koskaan keksinyt.

Pienikin kokemus armojärjestyksestä vahistaa kaikkien rakastajien tunteman ja tunnustaman totuuden että rakkaus ei riipu ihmisen tahdosta.

Siitä huolimatta se on uudessa käsikirjassa tullut riipuvaiksi ihmisen tahdosta ja sitä pidetään ihmisen velvollisuutena johon ihminen voidaan sitoa. ...

muttqa kuoleleen uskon kannatajat eivät oel kokeneet että rakkaus kuuluu sydämmeen eikä se ole tahdon alaienn aja että ihmistä ei voida sitoa fyysisiin mahdottomuuksiin...

jne...

Onko tässä vapaan tahdon opissa kyse kysymyksestä että onko ihmisellä vapaa tahto. Ja jos ei ole kuka pitää ihmisessä herruutta perkele vai Kristus.

Oliko Aatamilla ja Eevalla vapaa tahto kun he söivät elämän puusta?

Kuka vallitsee tahtoamme?

Ja tuohon viimeiseen viitaten niin

Kysymys - tahdotko uskoa syntisi anteeksi - tai väitää - haluan uskoa syntini anteksi - viitaa siihen ettei ihmnen ymmärrä sydämmestään - ettei rakkaus ei riipu ihmisen tahdosta.

Tekstissä on varmaan miljoona painovirhettä, koitakaa kestää :(

Nimimerki Herpert on ollut myös kokouksessa.


--------------------------------------------------------------------------------

Maalaispoika kirjoitti:
Kommentoin lyhyesti Voittosen alustusta puhujainkokouksessa. Ensiksi haluan sanoa, että alustus oli kokonaisuudessaan varsin hyvä ja siinä oli monia viisaita toteamuksia. Alustuksen pääpointti oli 70-luvun analyysissä ja sellaisena haluan sitä nyt lukea.

Lainaus:
Sen vuoksi heidän tulee pysyä Jeesuksessa ja Jumalassa ja olla yhtä uskossa ja rakkaudessa.


Kuka tässä käskee ja ketä? Kyse on siis siitä, miten yksimielisyys ymmärretään. Mihin se perustuu? Auktoriteettiinko? Kuuliaisuuteen? Asia on tärkeä, koska vastaus muokkaa teologista esiymmärrystä ja osaltaan ohjaa toimintoja. Minä ajattelen niin, että yksimielisyys ja rakkaus ovat niitä ihmeitä ja lahjoja, jotka jumala evankeliumilla luo keskuuteemme. Yksimielisyys syntyy Hyvän Paimenen äänestä. Se ei synny eikä kaipaa taakseen minkään eikä minkäänlaisen organisaation toimia ja päätöksiä. Keskustelut opista –tiestä ja matkasta- ovat luonnollisia ja niitä tarivitaan, mutta yksimielisyys ei ole päätös eikä perustu päätöksiin.
Myöskään oppia ei päätetä. Se on. Kaikki perustuu puhtaan, terveellisen opin saamaan tilaan julistuksessa ja toiminnoissa.


Näinhän tämä juuri on. Sen lisäksi olisi myös syytä pohtia rakkauden käsitettä; sitähän viljellään suht paljon meidän kielessämme, ennen kaikkea "yhteisen rakkauden" yhteydessä. Jos sillä viitataan Johanneksen kirjeisiin, niin kuin oletan, on muistettava, mitä rakkaus siellä tarkoittaa: "Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus --- Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä." (1.Joh.4.) Tuolla sitaatilla viittaan siihen ajatukseen, että rakkauden sisältö on Jumala. Meillä pitää siis olla yhteinen Jumala (ei yhteinen käsitys korvakoruttomuudesta), ja silloin meillä on myös yhteinen rakkaus. Näin ollen yhteiseen rakkauteenkaan ei tarvita päätöksiä, vaan "raakaa uskoa", jossa Jumala itse lahjoittaa itsensä, meidän vanhurskaudeksemme.

Lainaus:
Ei ainoastaan taloudellinen ahdinko, vaan myös ja ennen kaikkea moraalinen rappio jäytää vakavasti elämää. Monet tunnustavat olevansa eksyksissä, tietämättä, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Seurauksena tästä on, etteivät kaikki ajan henkisen ja moraalisen ristivedon keskellä löydä elämälleen merkitystä ja oikeita kiinnekohtia.


Minäkin tunnustan olevani toisinaan eksyksissä, tietämättä, mikä on oikeaa ja väärää. Soisin mahdollisimman monen olevan. Tarkoitan tällä siis kaikkia niitä konkreettisia tilanteita, joissa joudun soveltamaan ainoaa voimassa olevaa Raamatun moraaliohjeistoa, eli kymmentä käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä (joista kaikki voidaan viime kädessä kiteyttää kultaisessa säännössä). On hyvin vaarallista ja naivia ajatella sillä tavalla, että minä uskovaisena tiedän oikean ja väärän, koska se on Raamatussa sanottu. Raamatussa on kyllä sanottu ne periaatteet, joilla ihminen noudattaa elämässään Jumalan tahdon mukaista elämää, mutta tämä vaatimus (siis lain moraalinen vaatimus) konkretisoituu aina eri tavalla eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Niinpä Luther jopa kymmentä käskyä pohtiessaan toteaa, että se on voimassa vain siinä määrin, kuin se on luonnollisen lain mukainen, ts. luomisessa annettu moraalivaatimus on suhteessa dekalogiinkin ensisijainen (WA 16, 431: "Was nu Moses geschrieben hat ynn den Zehen gepoten, das fuelen wir natuerlich ynn unserm gewissen")

Maalaispoika kirjoitti:

Lainaus:

Synti ja sen seuraukset ovat kohdistuneet koko ihmiskuntaan. Synti on turmellut ihmisen luonnon. Hänen sisimmästään, "sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalan pilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat." (Matt. 15:19-20) Kaikki nämä ovat Jumalan pyhän lain, kymmenen käskyn lain rikkomisia. Joka hylkää elämän turvalliset viittamerkit ja rikkoo moraalin normit, joutuu tottelemattomuuteen Jumalan tahdolle, ikuisen turmion väärälle tielle.


Jälleen oikea deskriptio, mutta kuka ei ole hylännyt käskyjä tai rikkonut moraalin normeja? Matteuksen evankeliumin lainaus osoittaa, että puhtaana pysyvää ihmistä ei ole olemassa. Tässä ei voi välttyä ajatukselta, että alustajan mukaan ihminen voi oikeilla valinnoilla pysyä elämän tiellä. Siis posse non peccare. Näin ei luterilaisessa teologiassa ole. Koska Matteuksen opetus on totta, saamme nähdä ympärillämme ja itsessämme syntiä ja huonoa moraalia. Lääke siihen on armo, ei ryhtiliike.


Yhdyn tähän(kin, kyllähän maalaispoju paukuttaa raskaan sarjan tekstiä koko ajan). Minun huomioni kiinnittyy jälleen erityisesti "elämän turvallisiin viittamerkkeihin ja moraalin normien rikkomiseen" En voi olla ajattelematta, etteikö tähän lauseeseen sisältyisi myös muutamia muita normeja, kuin mainitussa kymmenessä käskyssä. Ja nyt tullaan moraaliteologian näkökulmasta aivan keskelle hoitokokousproblematiikkaa. Tarkoitan sillä seuraavaa:
Moraali-ihanteet ovat aina sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin, ne siis muotoutuvat kymmenen käskyn ja kultaisen säännön pohjalta kussakin kulttuurissa sellaisiksi, että ne edustavat hyvän ja jumalaapelkäävän elämän ihannetta. Näin tapahtui myös meidän herätysliikkeessämme, joka syntyi Lapissa mutta levisi ennen kaikkea pohjoissuomalaisessa agraarisessa elämänpiirissä. Tästä johtuen myös moraali-ihanteet nousevat melko puhtaasti suomalaisesta esiteollisesta kulttuurista ja vahvasta luterilais-pietistisestä perinteestä.
Kun sitten kulttuurimurros tapahtui rytinällä 60-luvulta alkaen (ja tapahtui pappishajaannus), oltiin tilanteessa, jossa yhtäkkiä ei pystytty käsitteistämään tai hahmottamaan uudenlaista moraaliympäristöä ja moraali-ihanteiden muuttumista. Ongelma ratkaistiin sillä tavalla (kuten monessa muussakin kristillisessä suuntauksessa enemmän tai vähemmän on tehty), että se tuttu ja turvallinen esiteollisen yhteiskunnan moraalikoodisto alettiin nähdä jumalallisena ja pysyvänä lakina, ja kaikki sitä vastaan nouseminen alettiin nähdä moraalin rappiona ja Jumalan sanasta luopumisena. Moraaliteologian ja ehkä kulttuurihistoriankin näkökulmasta 70-luvun hässäköinti oli suuri ja traumaattinen avuttomuuden osoitus, kun lestadiolaisen moraaliajattelun olisi pitänyt kohdata moderni yhteiskunta ja osoittaa soveltuvuuskykyä. Tulkintani mukaan tästä johtuen puhvelikokouksen alustuksessa maalattiin totaalisen synkeä kuva viimeisten vuosikymmenten kulttuurisesta ja moraalisesta kehityksestä. Sitä kuunnellessa alkoi tuntua, että tässä ajassa ei ole kerrassaan mitään hyvää. Kuitenkin tässä ajassa on paljonkin hyvää, esim. terveeseen kriittiseen ajatteluun opastava peruskoulusysteemi ja internet

Lainaus:
Pysyäksemme ja vahvistuaksemme uskossa me haluamme - kuten kirkkomme vanha kristinoppi neuvoo - "ahkerasti käyttää Jumalan sanaa, Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä" (KO 77). Elävän uskon säilyminen on aina kilvoituksen asia.


Kilvoituksen asia. Olen tavallaan samaa mieltä, mutta viitaten siihen, mitä Maalaispoika sanoi -48 Kristinopin käytöstä ja pietistisestä "kilvoittelemisesta", luulen olevani alustajan kanssa eri käsityksessä sanan "kilvoitus" sisällöstä. Kilvoitus ei ole kilvoitusta torjua pahaa maailmaa täältä hyvästä valtakunnasta, vaan kilvoitusta säilyttää Kristuksen vanhurskaus elämän tärkeimpänä asiana. Ettei mikään muu asia tai perinnäissääntö menisi tärkeämmäksi kuin puhtaan armon varassa oleminen. Siis toisaalta siinä pitää kilvoitella, että tunnistamme ja tunnustamme oman huonoutemme Jumalan edessä, ja toiseksi siinä, että pidämme ainoana lääkkeenämme Jumalan täydellistä armoa. Ne hyvät teot tulevat vasta sen jälkeen, eivät koskaan ennen armoa. Sitä kai se vanha kristinoppikin pohjimmiltaan tarkoittaa, mutta tuollainen pietistinen vire siinä silti on, kuten todettua.


Maalaispoika kirjoitti:

Lainaus:

Sekä johtokunnan että aikaisemmin työvaliokunnan kokouksessa todettiin, että käännöskysymys on meille tärkeä ja herkkä asia. Kaikessa tulee toimia niin, että keskinäinen rakkaus säilyy. Laajan keskustelun päätökseksi todettiin, että ensisijassa käytetään edelleen vanhaa kirkkoraamattua. Mikäli kuitenkin tekstiksi otetun kohdan vanhan kirkkoraamatun kieli tuottaa ymmärtämisvaikeuksia ja tekstin sisältö muissa käännöksissä ei opillisesti johda väärinymmärryksiin, näitä käännöksiä voitaisiin käyttää. Näissä tilanteissa vuoden 1938 käännös olisi nyt ensisijainen, jotta siirtymä olisi vähäisempi käännös periaatteiden eroista johtuen.


Tätä kannanottoa oli vaikea uskoa todeksi, ellei olisi itse kuullut. Ei kait Voittonen todella tarkoita, että puhujainkokous tai jokin muu SRK:n kokous PÄÄTTÄÄ, mitä käännöstä kentällä voidaan ja saadaan käyttää. Jos niin on, kyse on esikoislestadiolaisen huoneenhallitusopin yhdestä versiosta. Asia on kuoleman vakava. Eikö ”suosituksen” pitäisi olla se, että lukekaa kaikkia käännöksiä ja avatkaa kuulijoille koko ajan sitä ihmeellistä tulkinnan ja tulkitsemisen maailmaa, joka Raamattuun aina kätkeytyy. Ja miten ihmeellinen on se viisaus, että ilman uskonvanhurskauden avainta mikään käännös ei avaa eteemme Jumalan armon kirkkautta Kristuksessa. Vapaushan tässä vallitsee ja uskomisen ilo eikä tuollainen pöhöttynyt hierarkkinen tekopyhyys.


Kovaa se oli minunkin korvilleni. Ensin nauratti, mutta toisaalta veti vakavaksi, kun ajatteli, että sadat veljet tässä ympärillä eivät edes huomaa, että tässä päätöksentekomekanismissa mättää; systeemi on niin sisäistetty ja itsestäänselvä.

Maalaispoika kirjoitti:

Lainaus:

Huoli lastemme ja nuortemme uskonelämästä oli osaltaan taustana vanhoillis¬lestadiolaisuuden oman lapsi- ja nuorisotyön merkittävään laajentumiseen kolme vuosikymmentä sitten. Raamattuluokkien ja päiväkerhojen syntyyn 1970-
luvun puolessa välissä vaikutti ratkaisevasti maassamme koettu kulttuurimurros. Erityisesti 1960-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa perinteiset elämänkäsitykset ja arvot asetettiin kyseenalaiseksi. Edellä mainitsin, mikä oli lastemme ja nuortemme tukemisessa kristillisyyden toiminnallinen vastaus tähän maamme syvään henkiseen, hengelliseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen, mikä koettiin 1960-luvunjälkipuoliskollaja 1970-luvulla. Murros jatkui itse asiassa 1990-luvun alun talous lamaan saakka. Tämä muutos ja vastauksena siihen koettu toiminnan laajentuminen ja monipuolistuminen sekä uusien rauhanyhdistysten, leirikeskusten ja Ranuan kansanopiston rakentaminen on muistettava, kun nyt keskustellaan vanhoillislestadiolaisuudesta 1970-luvulla.


Huoli on varmaan aito, mutta sen voisi tulkita myös epäluottamukseksi Jumalaa ja evankeliumin voimaa kohtaan. Voi nimittäni kuitenkin olla niin, että ovela Saatana laittoi tähän virustorjuntaohjelmaan itseensä viruksen.


Lisäksi sen voisi tulkita siitä näkökulmasta, mitä edellä esitin: kulttuurimurroksen ja moraali-ihanteiden muutokseen ei ollut välineitä, vaan se tuntui pelottavalta, joten päätettiin kerätä omat lapset ja nuoret ja suojata heidät "pahalta maailmalta". Ja juuri tuo ajatus epäluottamuksesta evankeliumin voimaa kohtaan on tärkeä. Kai näitä päätöksiä vilpittömällä mielellä silloin tehtiin, mutta epärehellistä olisi sulkea pois esim. nämä maalaispojun ja minun esittämät tulkinnat.

Maalaispoika kirjoitti:

Lainaus:

Viime aikoina käydyssä keskustelussa on unohdettu, että 1970-luvulla irtautui kristillisyydestä pienehkö ryhmittymä, joka organisoitui elokuussa 1977 nimellä Suomen Vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys ry. On myös unohdettu, että kristillisyyteemme tunkeutunut uudenheräyksen ajattelutavan ja hengen vaikutus murtui marraskuussa 1979 keskeisen vaikuttajan saatua parannuksen armon.


Tämä lausunto tärkeä ja osuva. Mutta miksi Voittonen ei kertonut, mitä opillisia ilmiöitä kristillisyyden keskuuteen ko. hengen vaikutuksesta syntyi. Ja tämän asian kertomatta jättäminen on myös vakava asia. Minua inhottaa siihen liittyvä tasapainoilu ja peli. Voittosella oli kaikki avaimet käsissään laukaista jännittynyt ilmapiiri nostamalla esiin vaikkapa seuraavat harhat: oppi huoneenhallituksesta, oppi seurakunnan yhteisestä omastatunnosta, oppi vapaasta ratkaisuvallasta, oppi henkiparannuksista ja lain kolmannesta käytöstä.
Näiden asioiden julkinen purkaminen puhujien kanssa ja seurakunnissa on täysin kesken. Väitän, että siinä on yksi syy sisäiseen liikehdintään ja pahoinvointiin, jota rakkaan liikkeemme keskellä tänään koemme.
Kyse on niin syvistä ja vakavista opin harhoista, että niitä ei millään alustuksilla ja vuosikokousartikkeleilla korjata. Vaaditaan pitkää, rauhallista ja armollista asioiden avaamista niin, että kaikki pysyvät mukana.


Niin vaaditaan. Uskon kuitenkin, että tämä pitkä asioiden avaaminen on alkanut, ja olen iloinen siitä, että srk:n pojat uskalsivat ottaa 70-luvun keskelle keskustelua. Läpimurtoja ei tehty, opillisia harhoja ei kumottu, mutta uskon, että asiat ovat nyt hyvällä alulla ja hyvä Jumala johtaa ne kunnialliseen loppuun asti.
Hankalaa näissä opillisissa harhoissa on se, että ne eivät jääneet 70-luvun ilmiöiksi, vaan huolimatta kokousten loppumisesta jäivät elämään ja voivat paksusti nykyäänkin. Mutta kun 70-luvusta pystytään jatkossa puhumaan entistä paremmin, uskon optimistisesti, että harhakäsitysten tunnistaminen auttaa myös meitä, 2000-luvun kristittyjä riepuja raikkaammille vesille.