hei kaikki isät.

Meillä mieheni oli 20-v. Kun lapsi syntyi.Synnytyksestä lähtien on ollut mukana koko-ajan.Lapsi oli 8 kk kun sairastuin vakavasti ja olin vuoden verran ns. pois pelistä.Kotona mutta ei hyötyä lapsen hoidossa.Tämä aika kun seurasin sivusta miten hän pärjäsi ja luovi jutut ilman että nainen antaa ohjeita vierestä(niin kuin yleensä) on ollut korvaamaton juttu meidän pari suhteelle ja ennen kaikkea lapsen ja isän suhteelle.Varmasti moni mietti sairastuttuani ettei miehen hommista tule mitään,mutta voin sanoa että oli varmasti parempi"äiti" kuin useampi nainen olisi ollut.Nyt poika on 6-v. ja heillä on aivan mielettömaän hyvä suhde.Ei ikä ole este isyydelle vaan se miten kannat vastuun.Ole lapsellesi läsnä,pidä sylissä pussaile,tee teidän juttuja mihin ei ole kellään muulla asiaa ,ei edes äidillä.Isompana vie uimaan,puistoon,potkikaa äiti ulos rentoutumaan ja nautitte elämästä toistenne kanssa.Mieheni on aina nauttinut suunnattomasti näistä kahdenkeskisistä jutuista ja minä myös kun saan silloin omaa aikaa.Lapset on luojan lahja ja tarvitsee äitiä ja ISÄÄ kasvaakseen täyspäiseksi onnelliseksi ihmiseksi.Onnea teille elämään.Älkääkä unohtako rakastaa toisianne vaikka välillä voi tylsältä tuntua.Lapsi on onnellinen jos vanhemmat näyttävät rakkautta myös toisilleen ja arvostusta myös.