Synnytyksen jättämät vahingot

Suomi24:sta saa monipuolisesti tietoa synnytysongelmista. Jonkin verran ongelmia aiheuttavat ne häirikkökirjoittajat, jotka pyrkivät kaunistelemaan asioita ja leimaamaan ikävistä asioista mainitsevat kirjoittajat kelvottomiksi äideiksi/luusereiksi/(valitse itse sopiva sana). Täällä ei saisi kirjoittaa kuin ihanista asioista, jos jotain on mennyt pieleen tai on tuntunut pientä kipua, sitä ei saisi mainita. Onneksi viimeaikoina realiteetit ovat täälläkin alkaneet vallita.

myös ongelmien käsittelyyn jälkikäteen.

Minulla epparialue on kipeä vain syvältä. Iho ei ole kosketusarka mutta arven kyllä tuntee sormellea ja niin vissiin ikuisesti.. Arpikudos on pysyvää...

Tuo "odota ja kärsi" on minusta niin halpamaista kätilöiltä ja lääkäreiltä. Naisia vähätellään ja unohdetaan että pitäisi vielä seksiinkin pystyä niin henkisesti kuin fyysisesti.

En osaa sanoa mistä kokemasi kivut johtuvat. Mutta tulin vain antamaan vertaistukea ja kannustusta!

Eikö lääkäri voisi ultrata sinua jos olet saanut jotain sisäisiä vaurioita? Minulla ei alavatsalla ole tuntunut kyllä mitään... vaikka oli eppari (YÄK) ja repeämiä...

Kysy paikkakunnaltasi vaikka netin tai tuttavien kautta joku oikeasti mukava lääkäri. Maksaahan tuo, mutta voi auttaa trauman käsittelyssä.

Kuukausi on tosi lyhyt aika eli veikkaan, että jopa paikassa sinulle sanotaan tuo sama odota. Useilla ihan normaalin synnytyksen läpikäyneillä kestää kolmekin kuukautta, että paikat alkaa toimimaan tavalliseen tapaan. Voimakkaat kivut vatsassa kuitenkin vähän ihmetyttävät, ne voisivat viitata tulehdukseen tms. Eihän kohtu arista, jos sitä painelee?

on tuo jälkitarkastus, siellähän sitten selviää tuo tilanteesi. Sinulla voi esimerkiksi vielä olla jotain turvotusta alapäässä, jonka vuoksi, et tunne virtsaamistarvetta tms. Vatsalihaksiahan ei saisi alkaa treenaamaan enne kuin lihastenväli on umpeutunut, siihen menee noim 3 kuukautta.

että vatsakipusi ovat juuri kohdun alueelta? Mietin vaan, että kyllähän myös jatkuva särkylääkkeiden syöminen ärsyttää myös vatsalaukkua, ja se voi tulla siitäkin kipeäkis. Voisit koittaa ottaa maitohappobakteereja? Ja ilmavaivoihin hiilitabletteja?? Vatsalle kamomilla tee on myös hyväksi.
Mutta kyllähän myös noita jälkisupistuksia, jotka saattavat olla kipeitäkin saattaa tulla kuukaudenkin. Vielä ei kovin kauaa ole synnytyksestäsi, että kovin huolissaan kannattaisi olla. Käyt siellä jälkitarkastuksessa ja katsot sitten uudelleen.

Jos on pätäkkää niin saa myös sektion vaikka sitten ulkomailla. Itse olen 2 synnyttänyt sektiolla enkä ikimaailmassa menisi teurastamaan alapäätäni alatiesynnytyksessä. Hyi! Nyt on tiukat paikat ja vain pikkuinen sektioarpi muistuttamassa lapsista. Ihmettelen naisia, jotka vapaaehtoisesti suostuvat löystyneisiin paikkoihin, aloittajalla karkaa varmaan pissatkin parin vuoden sisällä. No, onneksi itsellä ei sellaisia ongelmia ole eikä tule. Suhteilla ja rahalla sain keisarinleikkaukset ilman mitään pelkopoleja (enkä synnytystä edes pelännytkään).

Toivon että minusta olisi apua sinulle.

Oireesi kuulostavat todella tutuilta. Esikoiseni vedettiin imukupilla ulos, ja tikit tikattiin liian tiukkaan. Yksi tikeistä oli luiskahtanut peräsuolen puolelle, ja se kiristi suolta niin, ettei ulostemassa mahtunut kunnolla ulos. Kipu säteili koko alapään ja vatsan alueelle. Ulostetta tuli kyllä, mutta ei kaikkea. Joka jaskakäynnin yhteydessä oli hätänumero puhelimeen valmiiksi paineltuna. Kipu yltyi juurikin levätessä, liikkuessa se ei ollut niin täysin sietämätöntä, mutta viiden viikon kärvistelyn jälkeen en enää pystynyt kuin itkemään.

Äitini vaati minulle lääkärin tilannetta katsomaan, synnytyssairaalalla kun on hoitovastuu 6 kuukautta synnytyksen jälkeen. Hän vei minut sinne auton takatilassa makuuasennossa ja odotimme monta tuntia, kunnes lääkäri suostui tutkimaan. Kipu oli niin kova, että tärisin kauhusta tutkimuspöydällä ja pyörryin tutkittaessa, mutta kova ulostemassa löytyi lääkärin peräsuolta kokeillessa.

Suoleeni laitettiin peräruiske, joka oli pehmittävää ainetta, vasta kolmannella kerralla massa lähti liikkeelle ja se olikin täysi ihmeparantuminen. Itkien kiitin lääkäriä ja hoitajia, oli kuin taivaaseen olisi päässyt kun kipu loppui kuin seinään.

Onnistuneen ruiskeen jälkeen lääkäri tutki uudelleen, ja huomasi heti arven liiallisen tiukkuuden ja sen puristavan vaikutuksen peräsuoleen. Edes laksatiiveilla ei koko ulostetta ulos saisi, vaan alapää oli avattava ja tilanne korjattava, joka suoritettiin seuraavana päivänä nukutuksessa.

Kipu loppui, eikä uudelleen paraneminen ollut niin kauheaa, kunhan söi laksatiiveja säännöllisesti, joi runsaasti ja liikkui. Kuitenkaan en osannut normaalisti kävellä 3 kuukauteen ja istuminen aristelematta onnistui vasta puoli vuotta korjauksesta. Emätin oli niin tiukka, että yhdyntään uskaltauduin vasta 9 kuukautta korjauksen jälkeen, eikä se ollut mukavaa ennenkuin paikat alkoivat hiukan venyä, arpikudos kun ei jousta.

Jäljellä on enää vain koholla oleva arpi, mutta se ei ole ollenkaan kipeä. Jomotusta tuntui vielä 6 vuotta synnytyksen jälkeen, se loppui vasta seuraavaan synnytykseen, joka onnistui täydellisesti pelkopolin avustuksella.

Kaikki tämä yhden ainoa tikin takia..

Suosittelen sinulle käyntiä gynekologilla HETI, jotta mahdollinen ongelma voidaan korjata ennenkuin on liian myöhäistä. Älä kuuntele henkilökunnan löpötystä vaan vaadi tutkimus. Tuollainen kipu ei ole normaalia ja sen koveneminen viittaa tilan pahenemiseen. Jos sinulla samanlaatuista ongelmaa kuin minulla oli, suolen bakteerit leviävät elimistöön ja tulehduttavat sen, se on hengenvaarallista.

paljon täällä jo ohjeita sinulle , minä vain sanoisin että kovin vähän on vasta aikaa tuosta sinun synnytyksestäsi. Naiset monesti luulee , että kaikesta pitää toipua nopeasti, mutta kyllä siinä aikaa menee. Itse muistan, että kehoni oli normaalin tuntuinen vasta puolen vuoden jälkeen synnytyksestä.
Huolehti vatsaa ja suolistoa hellivästi ruokavaliosta.