Tuleva äitiys pelottaa."Onko minusta äidiksi", kysymyksiä pyörii päässäni :P Onko muilla ollut sellaisia tuntemuksia?Kaverit ei enää käy niin usein kun saivat tietää raskaudesta.Ja kun olen kavereiden kaa niin ne puhuvat tulevista baarireissuista sun muusta :P On minulla yksi kaveri joka on kans raskaana mut puhelimessa yleensä vaan jutellaan kun hän asuu niin kaukana!
Mies ei ymmärrä ja kavereilla ei monella ole lapsia!
Eilisen illan miettinyt ja itkenyt että onko vauva tämän kaiken vaivan arvoinen?Tiedän että lopussa ajattelen että se on hyvä juttu,nyt vaan tuntuu siltä ettei mikään mee hyvin ja olis vaan parempi ku ei olis olemassaakaa..Masentaa.. Miehen kans saa tapella joka päivä :P rv17 6 :(
rahatilanne huono vauvalle ei oo varaa ostaa mitään.:(
Mies ei ymmärrä ja kavereilla ei monella ole lapsia!
Eilisen illan miettinyt ja itkenyt että onko vauva tämän kaiken vaivan arvoinen?Tiedän että lopussa ajattelen että se on hyvä juttu,nyt vaan tuntuu siltä ettei mikään mee hyvin ja olis vaan parempi ku ei olis olemassaakaa..Masentaa.. Miehen kans saa tapella joka päivä :P rv17 6 :(
rahatilanne huono vauvalle ei oo varaa ostaa mitään.:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vinkiksi antaisin, että pysy mukana kavereiden jutuissa! Heille baarireissut ovat tärkeitä ja mielestäni on hienoa, että he edelleen haluavat jakaa nämä asiat sinun kanssasi. Ei kannata jättäytyä ulkopuoliseksi, sillä loppujen lopuksi ei mene kauaakaan kun jo silloin tällöin olet taas täysin osallisena suunnittelemassa niitä tulevia reissuja ja spekuloimassa menneiden viikonloppujen tapahtumia. Toivottavasti toki vastavuoroisesti ovat myös kiinnostuneita raskaudestasi.
"ei mene kauaakaan kun jo silloin tällöin olet taas täysin osallisena suunnittelemassa niitä tulevia reissuja ja spekuloimassa menneiden viikonloppujen tapahtumia."
Minusta tuollainen ei kyllä kuulu äidin elämään, että ravataan baareissa ja suunnitellaan seuraavia reissuja ja vielä spekuloidaan niitä jälkeenpäin. Mitä sinne baariin oikein täytyy mennä tekemään, jos mies ja lapsi odottavat kotona? Siis en millään pahalla tarkoita, ihmettelen vain. Tottakai joskus voi vanhemmatkin käydä tuulettumassa, mutta varsinaisille baarireissuille kavereiden kanssa en näe mitään tarvetta.
Mikäs äiti Teresa pitäisi äidin olla? Miten niin et näe baarireissuille mitään tarvetta? Tuskin sitä nyt joka viikonloppu tarvitsee käydäkään baarissa, mutten näe mitään syytä, miksei myös lasten äiti voisi silloin tällöin käydä pitämässä hauskaa baarissa kavereidensa kanssa, kunhan lastenhoito on järjestetty asianmukaisesti. Taas näitä moralisoijia riittää, ei se äitiys nyt kenestäkään pyhimystä tee.
Tietenkään ei voi joka vloppu olla baareissa sitten kun lapsi syntyy (enkä ole ollut koko raskausaikanakaan baareissa), mutta voihan sitä aina silloin tällöin esim. kerran kuussa nähdä kavereitaan esim. pe tai lailta, jolloin voi käydä vaikka ravintolassa tai baarissa muutamilla tai istua muuten vain iltaa hyvän ruoan ja viinin merkeissä. Ollaan myös miehen kanssa puhuttu, että aiomme välillä myös kahdestaan viettää iltaa ja viedä vauvan siksi aikaa hoitoon vähäksi aikaa. Voi olla itsekästä, mutta mielestäni myös äiti ja isä voivat paremmin ja ovat siten myös parempia vanhempia lapselleen kun pitävät huolta myös parisuhteesta sekä ystävistä!
Itselläni on vähän samanlaisia tuntemuksia kuin tällä viestin aloittajalla (nyt rv 29 menossa) ja minulla kuitenkin yksi läheinen ystävä, joka myös juuri saanut vauvan ja hänen kanssaan pystyn puhumaan asioista. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia aloittajan kanssa!
Kyllä olemme ajatelleet elää ja käydä baarissa, keikoilla ym kun lapsi syntyy. Inhottaa ajatuskin että elää vain lapselle! Johan siinä lapsi kärsii jos äiti roikkuu koko ajan kimpussa. Parisuhde voi paremmin kun on kaksinkin, lisäksi nussiminen on hauskempaa ilman ylimääräisiä hahmoja kuten lapsia tai kotieläimiä. Lisäksi ihmisen on pervoiltavakin.
En tajua näitä jeesustelijoita joiden elämä ja kehitys loppuu lapseen.
Yritin esikoiseni synnyttyä hakea kaveria muista mammoista, mutta, mutta...Mua vaan ahdisti ne kaffikestit joissa ei muusta puhuttu kuin vauvoista. Mä vaan en jaksa kiinnostua jauhamaan jostain imetyksistä, hampaiden puhkeamisista, yövalvomisista jne. Mun onnekseni oikeat kaverini eivät ole mua lasten takia sivuuttaneet vaan pitävät mut edelleen ajantasalla viimeisimmistä "baarijuoruista". :)
isää ja äitiä käymään yhdessä tuulettumassa. Tässä kyseenalaistettiin se, että kavereiden kanssa pitää käydä ryyppyreissuilla.
Tietysti pitää käydä myös kavereiden kanssa viihteellä! Kyllä sitä kyllästyy kuule elämäänsä jos on aina lapsen tai miehen kanssa. En tosiaan ymmärrä tuollaista spekulointia. Ja kyllä sillä äidilläkin on oikeus käydä bissellä. Vai eikö sun mielestä ole??
teidän (siis aloittajaa tarkoitan )perheeseen,eli ei teidän tarvii muuttu mihinkään sen takia et lapsi tulee taloon.en nyt taaaaaaas tarkota mitään ääripäitä..mutta meil ainakin on sellanen asenne et ei meiän elämä lakkaa..päinvastoin,nyt jos koskaan arvostetaan sitä et kaikilla on mukavaa,kaikki saa joskus relatakkin..
lähdetään täysin väärällä asenteella liikenteeseen, jos ajatellaan, että minkään ei tarvitse muuttua, kun lapsi tulee perheeseen. Erittäin monenkin asian tulisi muuttua ja niin normaalisti tapahtuukin.
No niin. Nyt mentiin sitten äärilaitaan. Kuka täällä on sanonut, että MINKÄÄN ei pidä muuttua kun lapsi tulee? Tässä keskusteltiin siitä, saako äiti käydä TOISINAAN ystäviensä kanssa baarissa pitämässä hauskaa, kuten on tehnyt ennen lasta. Siinä monikaan ei näe mitään väärää. Totta kai pitää tiedostaa lapsen mukanaan tuomat muutokset, mutta ei tarvitse kuvitella, että kaikki huvittelu pitää lopettaa kuin seinään. Se, että käy silloin tällöin kavereiden kanssa ulkona kuten ennenkin, ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Kunhan lapsella vain on turvallinen ja hyvä hoitaja silloin kun äiti on muualla.
Kyllä minun mielestäni minulla on oikeus pitää hauskaa sitten kun lapsi on syntynyt,kuten myös isälläänkin :) Ollaan puhuttu tästä jo isänkin kanssa,että en mä ole heti synnytyslaitokselta ole mihinkää baariin menossa,en todellakaa!Totta kai sitä haluaa olla vauvan kanssa kotonakin!Kun äiti haluu mennä niin isä hoitaa lasta ja toisin päin :)
En mä aijo jäädä kotia odottelemaan sitä että lapsi pärjää yksin kotona!ja itsekkin ennen raskautta harvoin kävin missään.
viestissä, jolle vastauksen osoitin, näin sanottiin:
"lapsihan tulee teidän (siis aloittajaa tarkoitan )perheeseen,eli ei teidän tarvii muuttu mihinkään sen takia et lapsi tulee taloon."
Hei kyllä se siitä...kyllä ne sun kaveritkin sen kohta tajuu et hei voitashan tehä jotain muutakin ku ravata baareissa ja voisithan sinäkin ehdotaa kavereilles et jos tekisitte yhdessä jotakin kivaa missä sinäkin voisit olla mukana pitämässä hauskaa :D ja eiköhän se sen miehenkin kanssa helpotu kunhan hän vaan tajuaa kunnolla tilanteenne ja sen että teille on tulossa vauva, mutta kun noilta miehiltä menee siihen paljon kauenmin kuin meiltä naisilta :D hei otat nyt vaan rauhallisesti niin kaikki menee kyllä hyvin...meilläkään ei ole vielä itse mitään hankittu vauvalle vaan niitä tuli(/tulee) kun sukulaiset saivat kuulla raskeudesta. eli eiköhän sitä vauva juttuja teillekkin tule :D mutta koita jaksella :D meillä on tällä hetkellä rv 22 :D
Voin kertoa, että lapsi on kaiken vaivan arvoinen. Minä olen ihan yksin, rv 21. Ei miestä, ystävät asuvat liian kaukana, että heitä juuri tapaisin. Puhelimessa vain puhutaan. Mutta minulla on pieni tytär...ja kuinka kiitollinen olenkaan hänestä...sellaista hyväksyvää rakkautta kuin lapsen rakkaus äitiä (ja isää?) kohtaan, ei löydä mistään muualta...
Ja eipä ole yksinhuoltajana minullakaan ylin määrin rahaa...velkojakin on...tarpeellisten hankintojen budjetin olen tehnyt jo elokuulle ja tosiasiassa tarpeellisten hankintojen lista menee pitkälle ensi vuotta...että silleen...vauvan tavarat ovat ihan toissijainen juttu...ei se vauva niistä tavaroista...vauvalle riittää rakkaus, hoiva, ravinto, lämpö, läheisyys ja puhtaus...
Minä asun paikkakunnalla jossa minulla ei ole kuin opiskelukavereita. He ovat paljon nuorempia ja elävät sitä perinteistä opiskelijaelämää mitä minäkin vielä syksyllä elin.
Ainut kaveri, jonka kanssa raskaudesta voi puhua, on sisko, joka sekin asuu 600km päässä.
Mies yrittää kovasti olla mukana, mutta eihän se sama ole.
Onneksi alkaa työt niin saa jotain ajateltavaa tähän kaiken keskelle.