Olen 14-vuotias, tunnen valtavaa ahdistuneisuutta.
Pelko on korkeimmillaan vaikkei ole mitään erityistä, tunnen myös välillä valtavaa syyllisyyttä
vaikka en ole tehnyt mitään väärää paitsi syntynyt.
Masennukseni on pahimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Itken joka päivä, jopa pienistä asioista.
Esim. maitolasin kaatumisesta.
Tunnen itseni ahdistuneeksi ja samalla masentuneeksi, päivä päivältä yhä enemmän.
Enää ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä elämällä. Suren vain enemmän, ja tunnen ettei kukaan oikeastaan välitä sen pahemmin asiasta.
Pelko on korkeimmillaan vaikkei ole mitään erityistä, tunnen myös välillä valtavaa syyllisyyttä
vaikka en ole tehnyt mitään väärää paitsi syntynyt.
Masennukseni on pahimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Itken joka päivä, jopa pienistä asioista.
Esim. maitolasin kaatumisesta.
Tunnen itseni ahdistuneeksi ja samalla masentuneeksi, päivä päivältä yhä enemmän.
Enää ei tunnu olevan minkäänlaista merkitystä elämällä. Suren vain enemmän, ja tunnen ettei kukaan oikeastaan välitä sen pahemmin asiasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia, ei syntyminen ole väärin. Kasvattajasi ovat toimineet väärin. Etsi niin löydät.
Jokaisen elämä on arvokas, myös sinun.Mene aluksi kouluterveydenhoitajalle ja kerro asiat niin kuin tunnet ja ovat.Pyydä terkkaria varaamaan aika mielenterveystoimistoon. Nimi on karsea mutta siellä on ihmiset sitä varten että voit puhua heille luottamuksellisesti (heillä vaitiolovelvollisuus).He auttavat sinua.Kokeile
Ensinnäkin: se, että sä olet syntynyt, EI ole väärä teko. Sun elämä on todella arvokas, sä olet todella arvokas ihminen!
Siihen, että sä koet syyllisyyttä, on varmaankin jokin syy? Mä koin itse syyllisyyttä lapsena, todella paljon, mutta se johtui siitä, että mua oli syyllistetty. Nyt ymmärrän, että se kokemus oli väärä, en ollut tehnyt mitään väärin.
Tää talvi on vaikeaa aikaa useimmille masennuksesta kärsiville... Kai ihminen tartteis niin paljon enemmän valoa.
Oletko kertonut kenellekään miten paha olo sulla on? Tai voitko kertoa siitä kenellekään? Mä en ole itse voinut (tai osannut) kertoa mun vanhemmille koskaan mitään, mutta nyt olen oppinut kertomaan ainakin kavereille.
Kunpa sun ois pian parempi olla! Musta kuulosti vähän huolestuttavalta kun sä sanoit, että tunnet itsesi päivä päivältä enemmän ahdistuneeksi... Luuletko että voisit jutella jonkun ihmisen kanssa, tunnetko ketään, joka olisi riittävän luotettava, mukava ja ymmärtävä?
lukea muutaman linkin,jonka laitan sulle.Tämä aika vuodesta on tosi rankkaa monelle.Mene juttelemaan psykiatrin kanssa niin hän selvittää asian tarkkaan.Mutta sun pitäs mennä nyt juuri kun sulla se masennus on.Sillä saattaa käydä niin,että sä oot pirteempi jo keväällä ja unohdat koko homman.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000039932941