Kasvosi olivat aaltojen hyväilyjen
tuomaa kivien sileyttä kauneudessaan.
Myrskyisät vedet uinuivat tyyneytesi sisällä.
Hento jäntevä vartalosi
oli karujen luotojen hiomaa sitkeyttä
ja sylisi oli ahnas kaikessa rakkauden
kaipuussaan.
Sinä olit maailmojen lopun äärien
saavuttamisen tunteen tuovaa...
kodin luovaa lieden lämpöisyyttä...
"Ei edemmäs kulkija
ei kauvemmas reissumies
vaan tässä ja nyt rakastaja"
Niin sinä sanoit
kun saarellesi eksyin
ulkosaariston ja avomeren rajalla.
Siellä missä meri ja taivas
kuin yhteen sulautuu
niin voi löytään sen mistä
haaveissa unelmoidaan...
sen rakkauden.
tuomaa kivien sileyttä kauneudessaan.
Myrskyisät vedet uinuivat tyyneytesi sisällä.
Hento jäntevä vartalosi
oli karujen luotojen hiomaa sitkeyttä
ja sylisi oli ahnas kaikessa rakkauden
kaipuussaan.
Sinä olit maailmojen lopun äärien
saavuttamisen tunteen tuovaa...
kodin luovaa lieden lämpöisyyttä...
"Ei edemmäs kulkija
ei kauvemmas reissumies
vaan tässä ja nyt rakastaja"
Niin sinä sanoit
kun saarellesi eksyin
ulkosaariston ja avomeren rajalla.
Siellä missä meri ja taivas
kuin yhteen sulautuu
niin voi löytään sen mistä
haaveissa unelmoidaan...
sen rakkauden.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vähän olen myöhässä..Kävin kyllä aamulla lukemassa,
mutta netti yhteys katkesi..Kaunis oli runosi.
umelmaa.Viimeinen säkeistösi,etenkin, on ihana..
Kiitos jälleen tästä..Yritä pärjätä siellä kylmyydessä. Sydämesi ei kuitenkaan ole jäätynyt,vaan on kauneutta tulvillaan. Torstai jälleen. Mihin päivät oikein katoavatkaan?
Voi hyvin..Iloa..t.Irkku
...symppikset siellä kaukana.
no tämä oli yhden melontaretken tulosta
minulle tuolloin vierailla saarilla,
yllättävä kohtaaminen kun luulin saaren
olevan asumaton.
no nytkin on kylmää mutta eilen oli kireimillään
-40 ja nyt on lauhaa kun on -25 hihii.
no kiitos kun vieraillit ja toivon sydämestäni
hyvää ja kaunista molemille,lämmöllä.
täytyy sanoa, että sanattomaksi alkaa jo vetää
taitosi kirjoittaa. Olet löytänyt tähän runoosi
niin paljon upeita vertauskuvia naisen vartalon
kauneudesta ja tunteiden kuvauksista, että rajasi
ei taida täyttyä lainkaan.
Jo otsikko on mukaansa tempaava.
Täydellistä, kynäsi jälki on todella
täydellistä !
...rakkaalle mestarille.
no en nyt mielestäni onnistunut sanojesi
kauneuden arvoisesti
mutta sydämestäni niistä kiitän.
minä en pysty tällä saralla rajoja rikkomaan
ja vähän tasapaksuja nämä...öö..runoni hihii.
olet sellainen kannustaja että mieleni askaroi
kaukaisuudessa täyttä häkää hihii.
toivotan mitä kauneinta kauniiseen sydämeesi
jos sinne mahtuu enää
ja olet tuhansien laulujen arvoinen ja pidä
voitokas lippusi liehumassa!!!
Tässäkin todiste kuinka ihminen,
luonto kuin rakkaus yhdistyy
ja ovat yhtä kuin eroittamattomat
toisistaan.
Mikä muu kuin luonto antaa
syvällisiä vertauskuvia
rakkaudelle,minä en ainakaan
tiedä.
Ja ilman luontoa ei ole
elämääkään
rakkaudesta puhumattakaan.
Luonto kuin Rakkaus hioo
meidän pahempia särmiä.
Olkoon päiväsi
runosi kaltainen
- kaunis.
...on nyt lippaltavat aallot
ja hitaasti hiipuva vana kajakin perästä hihii.
sinullahan on palaute nyt kuin runo
ja se antaa paljon ajatuksia varastooni.
kiitän sinua ystävä hyvä hienosta palautteestasi
ja toivotan päiväsi riemua täyteen
ilman ketunhäntiä hihii.
... josko minäkin tapojani
muuttaisin kommentin
saroilta,no jos en kuitenkaan
ja samaa haarniskaani
kannan.
Minun varastoni ovat niin
pikkuruiset ja aikakin
niitä syövyttää
olemattomiin.
Nuuka mies olet kun et
edes ketunhäntiä tarjoa,
taitaapi "lama" purra
Pohjolan kettuloita.
Ei meille kummallekkaan annettu
paljoa toivoa. Käperryimme siihen,
mitä meissä paloi sisällä. Uskoon,
että näilläkin eväillä voi elää. Näillä
Saimaan luodoilla olla vapaana.
Sinä, sympaattinen ja sisukas pikku
eläin. Minä mies, joka etsi sielulleen
rauhaa saaresta. Omillaan eläviä
kulkureita tuulten ja tyrskyjen kätköissä.
Veden ja taivaan välissä asustavina.
Luoja niiden vapaiden tuulten ääniä.
Katseitamme ruuselle ulapalle ja sitten
toisiimme. Ihmisen ja eläimen erikoinen
sympoosiumi. Ymmärtämistä ja
kontaktia. Äänetöntä puhuttelua.
Ja sinä tulit saareeni, kun myrsky nousi.
Liikuit sillä omintakeisella tyylilläsi.
Hait suojaa ja sait. Luonto myllersi ja
taivas repeili. Luojan intohimo ulvoi
ääneen. Me jatkoimme omaa elämäämme.
Kohtaamisia. Ihmisen, eläimen ja luonnon
kolmijakoa ja Rakkauttakin. Irrallaan ja
erillään me mylvimme ja rauhoituimme.
Kiinnityimme ja elimme tahoillamme.
Rakensimme toivosta elämämme.
Taivaan ja veden välissä.
Toisistamme kiinni pitäen.
http://www.youtube.com/watch?v=xX2x4C8x8uM
Kiitos runostasi.
Elämä on jatkuvaa etsimistä
ja tunkeutumista vieraille
alueille.
Kun tukeutuu vain jokapäiväiseen,
menettää otteen ja pitkästyy.
Pelonkin sekaisin tuntein
hakeutuu aina vieraaseen.
Rakkaudessa toteutuu paljon
sama. Etsiminen ja löytämisen
toivo. Unelma ja usko.
Joka uskoo lujimmin,
löytää todennäköisemmin.
Hienoa ja sujuvaa tekstiä
sinulta.
Kerrontaa ja tarinaa jossa
viihtyy.
Säkeet kohdallaan ja
tunnelma säilyi.
Hieno runo.
Peräkammari kumartaa ja
kiittää...Alfredkin
häntä sikkurallaan!
Voimia päivääsi.
...rauhaa kun sydän on käymistilassa,
haluaa ahmia kaikkea paljon,
varsinkin rakkautta josta ei ikinä tarpeekseen
saa.
hienoja elementtejä olet saanut tähän,
joita ei voi olla ihailematta,todella hyvä.
no tämä syntyi yhden melontaretken muistoista
mutta saaristomerellä,
kaikkea yllättävää aina voi tulla vastaan,
tosi hyvä kesäloma elämys.
kiitos ystävä hyvä kylässä käynistäsi
ja toivon päiväsi iloa täyteen.
tulee mieleen että onko alfred jonkinlainen
paratiisin portin vartija niille lukemattomille
neitokaisille jotka kaipaavat päästä osaksi
real-tarinaa tuhannen ja yhden yön tarinoita hihii.
Upeaa sanataiteilua ja hienoja mielikuvia
rakennat runollasi.
Varsinkin kolme ensimmäistä säkeistöä sytyttävät.
Minä olen varovainen noitten pilkkujen ja pisteiden kanssa - minusta runo on sitä parempi mitä vähemmän siellä on pisteitä, pilkkuja, huuto - tai kysymysmerkkejä - se on toki makuasia, jokainen luo tyylillään :))
Lukija saa itse kuvitella ja tulkita omalla tavallaan enemmän.
Pidän runostasi kovasti.
...taikojen tuoja ja unelmien luoja
mahtavilla runoillasi-kiitos kauneista
sanoistasi.
minä ennen pilkutin runoni oikein kunnolla
mutta rakas mestarini-linda siinäkin asiassa
neuvoi taas hyvin.
tämä oli muisteloa kajakkiretkestä merellä
kun olin tutkimassa noita uloimpia saariamme
kaukana lännessä.
kiitos rakas ystäväin vierailustasi
ja toivotan päivääsi kaikkea mahtavaa,
lämmöllä sydämestäni.
keidas erämaassa
ei vaan jotenkin
päinvastoin on
asetelmat tässä:
kahden veden
äärillä, pinnalla
maan nainen kuin
elävä kallio,
seesteinen mieli vaan
polttavan myrskyisä
sielun ahneus joka
kulkijamiehen tarpeet
tiennee, jaetut hetket,
ajanmitan määrää
kulkijan veri:
hän saapuu, hän lähtee,
nainen jää, kotiin
osaksi luontoa, siihen
liittyneenä.
On saapuja se joka
lähtee tai jää.
Pidin runostasi: kiitos.
...sinähän vastasit oikein runolla.
no tässä oli kyseessä satunnainen kohtaaminen.
saaristossa on saaria joissa yhteysalus
poikkeaa kerran viikossa kutsusta ja vie
jonnekkin kylään ja tuo illalla pois.
niin oli toistakymmentä vuotta sitten
ja ei ihme jos yksinäisyys voi vähän vaivata.
tulin jotain tuollaista hetkeä paikkaamaan.
kiitos kultainen prinsessa upeasta palautteestasi
ja siitä ilahtuneena toivon päivääsi hyvää
ja kaunista,
sydämestäni,sen lämmöllä.