Mitä mieltä olette, olenko ihan hirveä kun puhun tästä?
Mieheni on lihonnut kymmenen vuoden kulessa noin 20kg. Hän on 178cm ja painaa yli sata kiloa. Hän ei itse koe sitä ongelmaksi vaan kantaisi kaupasta kaikki rasvaiset herkut jne jos minä en olisi sanomassa, että älä osta kun tulee syötyä liian rasvaista. Tarkoitan tällä myös itseäni, koen, että olen 3-4kg liian painava, haluasin pitää kunnostani huolta ja liikunkin paljon (tällä hetkellä painoindeksini on vielä normaalin rajoissa). Mies taas liikkuu vain kaiken pakollisen, lenkittää koiraa juuri vain sen "pakollisen" ajan jne.
Olen koittanut rohkaista häntä kuntoilemaan enemmän, mutta mies ottaa tämän vain "piilovittuiluna", ei koe että ylipainossa on mitään vikaa. Itse ajattelen, että ei tarvitse olla mikään langanlaiha tai kauheat sixpackit mahassa, kunhan paino olisi normaalin rajoissa. Pelkään terveysriskejä ja en voi kieltää, että koska vaadin itseltäni painon kontrollointia, toivoisin myös että kumppanini ajattelisi painostaan samoin. Olenko ihan hirveä, kun huomautan aina välillä kun mies syö välipalaksi kaupan hampurilaisia jne, että pitääkö syödä noin rasvaista. Mies suuttuu aina jos puhun hänen painostaan vaikka puhun omasta painostanikin ihan yhtä paljon. Korostan, että tämä painokeskustelu ei ole meillä jokapäiväistä, tärkeämpiä aiheitakin löytyy, mutta joskus se aina nousee pintaan. Itse koen, että normaalipainoisena sitä jaksaa paremmin arkielämässä ja myös vaikutuksia terveyteen tulee mietittyä. Tiedän, että halu painonpudotukselle voi lähteä vain itsestä, mutta on kurja katsoa kun toinen vain lihoo ja tiedän, että ylipaino on tosi vaikea saada pois...
Mieheni on lihonnut kymmenen vuoden kulessa noin 20kg. Hän on 178cm ja painaa yli sata kiloa. Hän ei itse koe sitä ongelmaksi vaan kantaisi kaupasta kaikki rasvaiset herkut jne jos minä en olisi sanomassa, että älä osta kun tulee syötyä liian rasvaista. Tarkoitan tällä myös itseäni, koen, että olen 3-4kg liian painava, haluasin pitää kunnostani huolta ja liikunkin paljon (tällä hetkellä painoindeksini on vielä normaalin rajoissa). Mies taas liikkuu vain kaiken pakollisen, lenkittää koiraa juuri vain sen "pakollisen" ajan jne.
Olen koittanut rohkaista häntä kuntoilemaan enemmän, mutta mies ottaa tämän vain "piilovittuiluna", ei koe että ylipainossa on mitään vikaa. Itse ajattelen, että ei tarvitse olla mikään langanlaiha tai kauheat sixpackit mahassa, kunhan paino olisi normaalin rajoissa. Pelkään terveysriskejä ja en voi kieltää, että koska vaadin itseltäni painon kontrollointia, toivoisin myös että kumppanini ajattelisi painostaan samoin. Olenko ihan hirveä, kun huomautan aina välillä kun mies syö välipalaksi kaupan hampurilaisia jne, että pitääkö syödä noin rasvaista. Mies suuttuu aina jos puhun hänen painostaan vaikka puhun omasta painostanikin ihan yhtä paljon. Korostan, että tämä painokeskustelu ei ole meillä jokapäiväistä, tärkeämpiä aiheitakin löytyy, mutta joskus se aina nousee pintaan. Itse koen, että normaalipainoisena sitä jaksaa paremmin arkielämässä ja myös vaikutuksia terveyteen tulee mietittyä. Tiedän, että halu painonpudotukselle voi lähteä vain itsestä, mutta on kurja katsoa kun toinen vain lihoo ja tiedän, että ylipaino on tosi vaikea saada pois...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei,
minulla mies,joka n. 170cm ja painoa löytyy 113 kilon verran,hänellä tooodella paljon ylipainoa. Hän innostui laihduttamaan,koska minäkin laihiksella. Viikon verran laihuttanut, siinä ajassa pari kiloa pudonnut.
Itse sovimme "palkinnot" toisillemme mikäli onnistumme, mies siis saa tietokoneen ja minä saan muutaman satasen rahaa;).
Mieskin siis ainakin toistaiseksi innolla tässä "projektissa".
Miten olisi jos ostaisitte kotiinne jonkin kuntolaitteen? Meillä crosstrainer, ja sillä saa hyvin poltettua kaloreita, ja on miehellekkin (omalle) mieluinen...
Ja ruualla tarjoat vaikka keitettyjä porkkanoita puoli lautasellista (vrt. lautasmalli!) lisukkeena muulle ruualle (jota siis tulee 2/4 lautsesta).
Meilläkin mies närkästyy aika paljon jos puhun hänen ylipainostaan. Mutta mielestäni asialle pakko tehdä jotain,ei oo terveellistä todellakaan. Nyt on jäänyt siis kaupan hyllyille kaikki rasvaset ruuat, myös hampurilaiset ja pizat (joita mies usein söi).
Ongelmaksi on nyt tullut kalorien saanti... voiko hän millään laihtua reilulla 1000 kalorilla/vrk... hänellä siis jää parituhatta kaloria vajaaksi (kiloklubin mukaan)? Hän tekee yötyötä,joten ruokailut ei niin yksinkertaisia järjestää...
Onhan tuokin ylipainoa mutta vaan vähän verrattuna jos painaisi 150 kiloa.
Minä kyllä tykkään enemmän kunnon kokoisista isoista miehistä kuin mistään kukkakeppi luuviuluista. Kyllä miehessä täytyy olla jotain mistä ottaa kiinni. Rakastellessakin luut muuten kolisee. Itse en ottaisi koskaan miestä, jonka paino alittaa pituus-30.
"..paino alittaa pituus-30"
Ainakin itte olisin sillo yli 162kg!! Eikä tarvitsisi enää noilla kiloilla paljoa rakastella...
Niin piti vielä kertoa, että itse olen sitä mieltä, että painon pudotus alkaa pienistä valinnoista. Tosi vaikeaa, kun mies haluaa syödä aina ruuan kanssa perunaa, syö salaattia, mutta tarvitsee (mieluiten majoneesipohjaisen) salaatinkastikkeen, ostaa usein majoneesisalaatteja, valitsisi mieluummin vaaleampaa kuin tummaa leipää jne. Ja aina jos asiasta jotain mainitsee, sanoo, että ei se nyt niin pienestä ole kiinni kuin leipävalinnoista jne!
Ulkoilu ja liikkuminen on mulle rentoutumiskeino, miehelle se tuntuu olevan pakkopullaa. Meillä on kuntopyörä, mutta miestä ei sen päällä ole nähty.Miehen rentoutumiskeino on elokuvien katselu/netissä surffailu. On niin vaikeaa muuttaa toisen ihmisen ajattelumallia, kun mies vain sanoo, että nalkutan turhasta. On meillä paljon yhteistäkin, muuten ei varmaan oltaisi yhdessä, mutta tämä on kyllä sellainen asia, missä ollaan totaalisen erilaisia:/
Salaatinkastikkeista on turha tinkiä, onhan niissä
rasvaa mutta se on kasvirasvaa jota erityisesti laihduttaja tarvitsee (laihduttajan ruokavaliossa
rasva on yleensä kovaa piilorasvaa). Rasvaliukoiset vitamiinitkin tarvitsevat imeytyäkseen rasvaa.
Vaaleasasa ja tummassa leivässä on suht saman verran energiaa per painoyksikkö ja vaalea leipä on höttösempää, kuitua siinä ei tietysti ole niin paljoa kuin ruisleivässä.
Itse en syö perunaa kun se nostaa mulla verensokeria liikaa mutta ei siinäkään kauheasti
energiaa ole, tietysti jos sen uittaa rasvaisessa kastikkeessa tai paistaa niin asia on toinen.
Piilorasva on se, mistä kannattaa tinkiä eli
makkara, eineshampurilaiset, pitsa, lihapiirakat
jne. . Eineksistä ylipäätänsä lukea tuoteseloste
ja tajuta, että niissä käytetty rasva on yleensä kovaa rasvaa (pl. valmissalaatit).
Jos liikunnalla aikoo laihduttaa niin sitä pitää
tehdä todella paljon, mulla tavoite 10 kg tarkoittaa 600 km soutua soutulaitteella seuraavan 10 viikon aikana. Laihduttajan tulisi
kyllä liikkua säännöllisesti, että lihaksisto ei mene laihdutuksessa.
Painon pudotukseen kannattaa muutenkin suhtautua motolla 'hiljaa hyvää tulee'.
Totta tuokin...kaikkein paras olisi, että ei söisi hamppareita/pizzoja ollenkaan. Itse olen aikamoinen herkkusuu ja ainakin kerran viikossa tulee tällaista lihottavaa syötyä. Myös karkit maistuu ja senpä takia yritän välttää sitä kotiin kaupasta kannetun suklaan määrää ja jos "pitää" karkkia syödä, suosin salmiakkia jne. Tämä lähtee kuitenkin aina minusta, marmatan, että älä osta viinereitä äläkä suklaata, koska tiedän, että minulla ei ole itsekuria pitää suklaata vain varastossa kaapissa.(juuri äsken mies soitti kaupasta että joulusuklaita on täällä puoleen hintaan, tuonko? enkä viitsinyt jälleen kieltää, kun asiasta oli viimeksi eilen keskusteltu)
Miehelläni ja minulla on eroa se, että minä kuntoilen/liikun, hän tekee vain pakollisen eli kuljettaa koiraa lyhyen lenkin eikä millään hikivauhdilla jne. Myös työmatkat ajaa autolla.
Salaatinkastikkeista ajattelen, että jos syö majoneesipohjaisella salaatinkastikkeella höystettyä salaattia, se ei enää olekaan niin kevyttä. Myös jos siihen on lisätty jotain muuta juustoa kuin raejuustoa, niin sama homma. Myös tuoremehut janojuomana ajattelen olevan aika kaloririkkaita, mutta mieheni mielestä vesi on niin pahaa janojuomana, ettei sitä voi juoda. Eli mielestäni hänen yleinen asenne johtaa siihen, että valintana on helposti aina se enempikalorinen.
Koska minäkään en halua kauhean askeettiselle dieetille lähteä, vaan nauttia elämästä myös herkkujen muodossa aina joskus, taitaa olla aika vaikea "saada miestäni laihtumaan" ellei hän itse asiaa oivalla:/
Herkutella voi silloin tällöin, vaikkapa kerran viikossa. Mitään sellaista ei kyllä kannata varastoida kotona, mille on perso.
Mä esimerkiksi en varastoi makkaraa (pl. kotimakkara) tai alkoholia kun tiedän, että
kulutus kasvaa. Suklaata taas on tälläkin hetkellä pari kiloa kun sitä menee ehkä 25 g viikossa.
Jos äijäsi on lihonut vaan pari kiloa vuodessa niin vieroita se mehuista. Mehuissa ja limskoissa ynnä muissa vastaavissa on n. 10% sokeria (vaikka
lukisi 'ei sisällä lisättyä sokeria') ja näin
litrassa tuoremehua on noin 400 kCal eli yksi
kuudesosa päivän energiatarpeesta. 20 litraa
tuoremehua vastaa siis noin yhtä rasvakiloa.
Monet keksit ovat kanssa hyvin tukevaa tavaraa,
samaten perunalastut etc. .
Eihän tuommoinen majoneesipohjainen salaatti tietysti ole kevyttä mutta siitä saa niitä
terveellisiä rasvahappoja ja sellainen pitää
hyvin nälkää. Juustossa on rasvan lisäksi myös
rutkasti proteiinia, mä en välttele sitä.
Hienoa, että olette aloittaneet yhteisen projektin!
Kun sanot, ettei miehesi liiku kuin koiranulkoilutuksen, sekin on tyhjää parempi. Kun parikin kertaa päivässä käyttää koiran lenkillä, menee kai siinä nyt yhteensä sentään vähintään puoli tuntia...?
Tässä pari kokeneen ohjetta:
- Älä ole liian hätäinen, itsesi tai miehesi suhteen. Syömis- ja liikkumistavat on opittu pitkän ajan kuluessa, ja myös uusien tapojen vakiintumiselle pitää varata aikaa. Minä rupesin lisäämään kasviksia ruokavaliooni kaksi vuotta sitten, aika vähitellen. Nyt olen siinä pisteessä, että työpaikkaruokalassa melkein hävettää, kun rehuja on lautasella niin paljon, että muu ruoka melkein peittyy niiden alle.
- Pieni askel oikeaan suuntaan on parempi kuin ei mitään. Jos miehesi suostuu syömään salaattia edes sen majoneesikastikkeen kanssa, anna syödä. Ilman sitä majoneesia hän jäisi myös ilman salaattia.
- Voisitko pelkän veden sijaan kokeilla maustettuja kivennäisvesiä? Tuoremehu on turhan tuhtia tavaraa ruokajuomaksi, energian kannalta se on sama kuin joisi koko ajan olutta. Ehkä voisi aluksi ainakin yrittää vaikka vähän laimentaa sitä mehua vedellä?
hae kuule laiha mies jostain pubista,usein rapajuopot ovat laihoja.et voi elää tuollaisen ehkä muutaman kilon verran ylipainoisen kanssa
Jos se ei ole miehellesi mikään ongelma, niin ei sen pidä olla sinullekaan. Sinä et ole miehesi ja hän saa olla sellainen kuin on. Yhdessäolo on hyväksymistä - myös virheiden. Lakkaa niuhottamasta, pilaat vain molempien elämän.
niissä tapauksissa, kun nainen on lihava ja mies valittaa ettei pidä siitä.
Mutta ei, silloin nämä samat naiset ja miehet, jotka nyt ovat lihavaa miestä puolustamassa haukkuvat lihavan naisen lyttyyn ja käskevät miehensä heittää sian ulos, jos ei älyä laihduttaa.
Ei aukea minulle tämä logiikka, mutta ei kai sitä sitten kaikkea tarvitse ymmärtää...
Tottahan se on, ettei ulkonäkö ole tärkeintä. Kuitenkin ruokailutottumukset ja ylipaino vaikuttavat terveyteen ja sen myötä elämänlaatuun ja sen pituuteen. Ymmärrän, että olet huolissasi, et ole hirveä ollenkaan!Hänen BMI:nsä on yli 30 ja se on iso terveysriski. Miehesi kieltää (en tunnusta ongelmaa niin sitä ei ole)ja ärtyy (eli tiedostaa sittenkin ongelman ja juttelusi osuu arkaan kohtaan) Käykö hän esim. työterveyslääkärillä koskaan? Yleensä painoasiat otetaan terveystarkastuksen yhteydessäkin esille. Kuka yleensä laittaa ruoan teillä? Jos sinä niin voitko siinä yhteydessä siirtyä uuteen malliin, vai tulisiko siitä sanomista? Vaikea on toista salaa laihduttaa ja vaikea kannustaa, ellei toisella ole omaa halua.
- Älä nyt mene ostamaan laihdutusopasta, ks. tällä palstalla toinen viestiketju, jossa mies puhuu vaimostaan. Sävy vain on toinen, asiaton, ja kommentit myös..... Pitää vielä miettiä keinoja tähän ;-)
Heitä se sika pellolle. Kuka mätisäkkimiestä katsoisi!
mahdollisuus, kuten jo totesit. jos olet se, joka päätöimisesti valmistaa teidän perhee ruoan yhteiselle ruokailulle, niin voit ainakin siinä vaikuttaa. onhan se *kaninruoan* syöminen salaatin muodossa tympeää itsellekin pitkällä aikavälillä. lämpimät ruoat, joissa kasviksia ovat ihan hyvä vaihtoehto. osta terveellistä käydessäsi kaupassa, jos mies itse kantaa kotiin herkkuja, niin sille et voi mitään. oman mieheni kohdalla (kohta 50v) epäterveellinen ruoka on johtanut hoitamattomaan korkeaan verenpaineeseen, jatkuvaan kuorsaamiseen, korkeisiin verensokereihin, selkävaivoihin, erektio-ongelmiin jne. no summa summarum, tietysti jokainen kantaa ongelmansa pääasiallisesti itse, mutta saa siinä se kumppanikin niistä osansa. so sad.
Niin, vaikea se on asiaan oikeasti vaikuttaa ja paha mieli tulee vain molemmille kun nipotan. Itse olen lihonnut väliaikaisen liikuntarajoitteisuuden vuoksi 5kk:ssa 5kg! Itseä harmittaa asia todella ja se onkin meidän ero, miestä ei haittaa lihavuus (ei ainakaan myönnä) eikä hän ole valmis tekemään asialle juurikaan mitään. Hän on pohjimmiltaan mukavuudenhaluisempi ja helposti olisi jättämässä koiran ulkoilutuksen väliin jos vaikka myrskyää, itse olen sitä mieltä, että se on vain pukeutumiskysymys jne. En tiedä, miehelläni on myös hyvä itsetunto, kun hänellä ei ole pahemmin ulkonäköpaineita:/
Olisikin hyvä, jos työterveyslääkäri esimerkiksi hieman pelottelisi häntä lihomisen terveysvaikutuksilla, jos vaikka se saisi hänet ajattelemaan asiaa tarkemmin...kun minä asiasta mainitsen, hän ottaa sen nalkuttamisena.:(
Huolesi ei ole turha: lihavuuden terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Ja luultavasti juuri ne, sitten aikanaan, saavat miehen ymmärtämään että jotain pitäisi tehdä. Helpompaa olisi jos hän ymmärtäisi sen nyt ja alkaisi pikkumuutoksilla kohentaa ruokavaliotaan. Usein on niin, että lähipiirin kommentit otetaan nipottamisena, mutta ammattilaista kuunnellaan, eli siinä sitten ratkaisu varmaan sitten aikanaan on: kyllä useimmat oman terveyden äärelle pysähtyvät ajattelemaan. On helppoa niin kauan kuin terveysvaikutuksia ei ole, mutta kakkostyypin diabeteksen kurkistaessa nurkan takaan tulee varmasti mieleen että pitäisikö sittenkin. Lihavuus on epäterveellistä,eikä se, että siitä puhuminen on joittenkin mielestä nipottamista, tee siitä yhtään terveellisempää.