Kertokaahan te ujommat naiset että miten teihin kannattaisi tutustua parhaiten?
Odotatteko että mies on hyvin itsevarma yms. teihin verrattuna vai kelpaako vähän epävarmempikin mies?
Entäs jos mies on itsevarma niin minkälainen käytös teidät "pelästyttäisi" pois?
Olisi ehkä mahdollisuus tutustua hieman nuorempaan naiseen joka vaikuttaa varsin ujolta. Jos ei mietitä sitä pitääkö hän minusta muuten tai miten sovimme yhteen mutta mitä miehen kannattaisi ottaa huomioon lähestyessään toista ja sitten kun mennään treffeille yms.?
Kokemusta toki on naisista mutta ei sellaisesta ujosta joka vaikuttaa välttelevän miehiä yms.
Odotatteko että mies on hyvin itsevarma yms. teihin verrattuna vai kelpaako vähän epävarmempikin mies?
Entäs jos mies on itsevarma niin minkälainen käytös teidät "pelästyttäisi" pois?
Olisi ehkä mahdollisuus tutustua hieman nuorempaan naiseen joka vaikuttaa varsin ujolta. Jos ei mietitä sitä pitääkö hän minusta muuten tai miten sovimme yhteen mutta mitä miehen kannattaisi ottaa huomioon lähestyessään toista ja sitten kun mennään treffeille yms.?
Kokemusta toki on naisista mutta ei sellaisesta ujosta joka vaikuttaa välttelevän miehiä yms.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Se sinun luulema ujous ei välttämättä ole ujoutta. Hän ei ehkä tosiaankaan ole kiinnostunut sinusta. Kannattaa ottaa sellainen seikka huomioon. Välttely ja välinpitämättömyys ovat varmoja merkkejä siitä.
Itse olen ujo nainen.. Ja varmasti olen välttelevä jos joku erehtyisi tekemään tuttavuutta kiinnostumisen merkeissä. Varsinkin jos tunne olisi molemmin puolinen..
En ole "ukkeli". :D
Ikäeroa ei ole kuin viitisen vuotta ja päälle parikymppisiä ollaan molemmat.
Hän oikeasti on ujo ja välttelee sosiaalisia tilanteita noin yleisesti. Olen vaihtanut vain muutaman hassun sanan hänen kanssaan mutta olisi ollut ehkä kiinnostunut tutustumaan häneen paremmin vaikkapa kutsumalla hänet kahville.
Jos hän ei ole kiinnostunut niin ei ole sitten kiinnostunut. Jos hän välttelee ja osoittaa välinpitämättömyyttä niin jättäisin jutun siihen sitten.
pyydä hänet kahville ihan tuttavana/ystävänä.
Aloita jutustelu ihan päivittäisistä asioista, ei mitään henk.koht. ekalla kertaa.
Jos nainen on ujo hän saattaa jännittää tapaamista aivan kauheasti ja saattaa olla todella "paniikissakin".
Itse ainakin jännitän ja joskus jopa panikoin tapaamisia niin etten meinaa saada sanaa suustani tai ainakin ääneni tärisee tai saatan sanoa sellaista mitä en ole ajatellut sanoa.
Tai sitten en saa sanaa suustani.
Rauhallinen eteneminen ja keskustelu tepsii minulle ainakin.
Hiljaiset hetket saattavat saada olon vaivaantuneeksi, mutta parempi sekin kuin koko ajan höpöttäminen.
En tiedä saitko tästä mitään selvää.
Olenhan ujo.
Mutta toivon sinulle onnea ja pyydä ihmeessä kahville.
Kun on vain aivan sattumalta ihan viattomasti pari sanaa vaihdettu niin pitäisikö hänen kanssa ensin jutella vähän aikaa ennen kuin pyytää kahville?
Hieman huolestuttaa että hän tokaisee heti ettei suostu jos vaikka todella on niin ujo että suhteellisen vieraan miehen lähestyessä päättää että parempi vain kieltäytyä vaikka haluaisi ehkä suostua. Ei kehtaisi sitten enää toiste kertaa kysellä jos kerran kieltäytyykään.
Jotenkin tuntuu hankalalta koko homma mutta samalla tuo nainen kyllä on tehnyt vaikutuksen jollakin tavalla. Omituista, kun ei hän ole niin erikoisen hyvän näköinenkään noin keskimäärin ajateltuna.
Osaan kyllä kiinnostukseni näyttää vaikka vähän ujohko olenkin. Et näin..
joku puolestani vastaamaan.. Mut pyydäpä häntä vaikka kahville. Kyllä hän varmaan lähtee jos on kiinnostunut sinusta. Mut jos tulee kieltävä vastaus niin varmaan kannattaa jättää hänet sit rauhaan. Tsemppiä sinulle!
"Itse ainakin jännitän ja joskus jopa panikoin tapaamisia niin etten meinaa saada sanaa suustani tai ainakin ääneni tärisee tai saatan sanoa sellaista mitä en ole ajatellut sanoa.
Tai sitten en saa sanaa suustani. "
Heh. Mistäköhän tämä johtuu? Vastaukseksi ei kelpaa "minä olen vain tällainen". Oletko kokeillut mitään lisäravinteita/luontaistuotteita, ei ujouden hillitsemiseksi, vaan jotain anti-mikrobiaalista?
Lähinnä se huolestuttaa että hän on liian ujo suostumaan jos äkkiseltään pyytää treffeille.
Jos hän kokee minut uhkaavaksi tai muuta.
En oikein usko että hän sen syvemmälti on kiinnostunut kun niin harvoin nähdään.
Sen takia ajattelin että onko ujon kanssa oltava varovainen tai jotain kun olen aina ennen pyytänyt enemmän niitä kaikkia muita kuin ujoja.
kirje. Ole varovainen sanakäänteissäsi eikä heti mitään lopullista. Anna sitten pallo hänelle niin näet luonaako.
puolestani vastaamaan mut niin.. Enpä usko jos pyydät häntä sellaiseen paikkaan kahville jossa on muitakin ihmisiä. Omaan kotiin ei kannata pyytää koska se on omaa reviiriä ja saattaa toisesta tuntua jopa ahdistavalta. Mut kokeile! Sittenhän tiedät.. :)
Itse olen erittäin ujo. Tapasin avopuolisoni 5v sitten puistossa minkä lähellä kummatkin asuivat
miehelläni meni pitkään tutustua minuun kun itsehän en paljoo puhunu jos siinä oli kaikki miehen sen aikaset kaverit niin olin tooooosi hiljaa..eli
kannattaa yrittää mennä vaan juttelee mieluiten yksin niin hän ei välttämättä ujostele niin paljoon
tai sitten sillon kun jos olette samassa paikkaa niin jos naisella on kaveri siinä lähellä ni jopa sillon myös on hyvä hetki jutella
näin ainaki täällä päin ujoudesta selvitään
mutta sekin on ihmisestä itse kiinni miten ujouden kanssa selviää :D mut hei tsemiä sinne
vaikka pienen lappusen johon laitat viestin ja numerosi. Annat sen sitten hänelle.
Näin hän saa aikaa ajatella eikä tyrmää ainakaan heti asiaa.
Voi toivoisinpa että hän antaisi minulle tuollaisen lapun...mutta.... :)
Ennen olin hyvin ujo ja en ehkä olisi lähtenyt kahville, vaikka olisinkin ollut kiinnostunut. Tai en oikein tiedä, koska silloin ei kukaan minua kahville pyytänyt, mutta nyt lähtisin kyllä, vaikka hiukan ujo olenkin.
Varmaan kannattaa jututtaa häntä ihan muuten vaan ja tutustua hieman, jos vain satutte sen verran törmäilemään. Muita vinkkejä en oikein osaa antaa.
palsta joten saa kuka vaan kirjoittaa, eikö?
oletteko nähneet toisianne jo pitemmän aikaa? se varmasti lievittäisi ujoutta ja olette jutelleetkin jo. sekin kertoo varmasti jotain hänestä ja se miten hän suhtautui tuolloin? äkkiseltään jos joku ihan tuntematon pompahtaa eteen pyytämään kaffelle niin hämmästyttäähän se.
Ja sinulle vastaisin:
Kyllä kannattaa mennä juttelemaan ihan normaalisti niinkuin muillekin. Jos hän siitä säikähtää, se ei ole sinun vikasi. Itse pitäisin enemmän, jos mies tulisi ensin juttelemaan vaikka parikin kertaa ennen kuin pyytää kahville.
Hyvä lähtökohta on oma suhtautumisesi, mitä jo tämä aloittamasi keskusteluketju osoittaa. Et siis näe ujoutta totaalisena esteenä, yrität nähdä ujouden taakse ja haluat ottaa toisen huomioon.
Helpompaa on tietenkin, jos toinen on itsevarmempi ja rohkeampi tekemään aloitteen. Liian päällekäyvä ei tietenkään kannata olla, muttei toisaalta turhan varovainenkaan. Niin tutustuminen kuin treffeillä käynti olisi ainakin itselleni helpointa aloittaa kahdenkeskisesti (siis julkisilla paikoilla, muttei kavereita mukana). Tutustumista ei kannata aloittaa liian henkilökohtaisilla kysymyksillä, tämäkin riippuu tietysti henkilöstä. Jokaisella on myös oma taustansa, josta voi osittain ujouskin kummuta.
Kuten onkin jo vastattu, niin jos vain on mahdollista, kannattaa tutustua ensin juttelemalla. Jos toisen näkeminen on melko sattumanvaraista, niin silloin voi tietenkin kokeilla suorempaa kysymystä esim. kahville menosta. Ujon voi olla vaikea vastata heti varsinkin yllättävässä tilanteessa. Tässä mielessä jopa kirje tai jokin muu kirjallinen lähestyminen voi olla ihan ok, jolloin ujo saa rauhassa syventyä viestiin. Jos kasvokkain tapahtuva treffeille pyynti on rauhallinen ja mukava, niin ei sillekään ole mitään estettä (toivottavaa, että edes jollakin asteella ollaan aiemmin nähty tai ollaan tutuhkoja toisille). Ujon on aika monesti helppo vastata "ei". Itseäni on vaikea saada uusiin juttuihin noin vain mukaan, joten tarvitsen hieman "houkuttelua". Jos ujo vastaa treffikutsuun epäröivästi "ei" tai "en tiedä", kehottaisin hienovaraisesti vielä kysymään uudestaan tai sanomaan esimerkiksi, että "jos muutat mielesi, niin tulethan sen sanomaan".
Yritä olla kärsivällinen, mutta tilanteen helpottamiseksi älä myöskään kiertele liikaa. On hyvä, jos toinen jaksaa ujon lyhyistä vastauksista ja epävarmuudesta huolimatta pitää keskustelua luontevasti yllä. Käyttäydy normaalisti ja suhtaudu häneen myös siten. Liialliseen varovaisuuteen ei mielestäni kannata mennä, tietty jämäkkyys voi luoda turvallisuuden tunnetta eikä tee ilmapiiristä epämääräistä. Tärkeää on juuri se, että ujokin hyväksytään sellaisena kuin on, sillä kun hän voi luottaa tähän, hän voi avautua enemmän.
Aiemmasta, samaan aiheeseen viittaavasta, keskusteluketjusta voi löytyä jotakin vinkkiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000046&posting=22000000039570725
no tokihan me ujotkin ihmiset olemme erilaisia..mutta..sanoisinpa, että kannattaa lähestyä häntä rauhallisin mielin ja sellaisessa paikassa, jossa hän ei ahdistuisi..siis ei missään ihmispaljoudessa kannata lähteä tutustumaan..ujo henkilö saattaa tuntea olonsa hankalaksi ja omana itsenä oleminen voi olla vaikeaa, ujoudesta riippuen toki..
en oikein osaa tuohon itsevarmuuteen sanoa..kärsivällinen kannattaa ujon kanssa olla..kuoren alta voi paljastua erittäinkin hurmaava persoona ;]
Parastas vain rohkeasti mennä kysymään häneltä... Et tosiaan kyl ujompikin tapaus uskaltaa vastata kysymyksiin mutta ei välttämättä tehdä aloitetta...