Kuinka monelle ovat tuttuja kohtaukset, joihin liittyy voimakas epätodellinen olo? Itse saan sellaisia, ja ne ovat hyvin ahdistavia ja pelottavia. Paniikinomainen tunne tulee, kun on kuin toisessa maailmassa. Kohtaukseen liittyy myös hengityksen salpautuminen ja paineen tunne rinnassa ja hetken kuluttua raajoissa.
epätodellinen olo
on tämä outoa
105255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaikuttais pikemminkin paniikkihäiriöltä tai ehkäpä heijastehuimaukselta jonka lääketieteellistä nimeä en nyt yhtäkkiä muista.
Siinä esim. odottamaton tai voimakas empaattinen tunne saa aikaan verenkiertohäiriön ja tajunnan alenemisen jopa menetyksen, jälkilölyinä voimakas hikoilu ja haukottelu,
hetkellinen väsymys kunnes happisaturaatio palaa ennalleen.
Itse kärsin tuosta jälkimmäisestä ja joka aikoinaan aiheutti myös paniikkikohtauksia ja hyperventilaatiota kunnes pyörtyilyn syy lopulta selvisi ja epätietoisuus siitä katosi.
Epilepsiaksi aina ensin terveysalan ihmiset pyörtymisiäni väittävät ja
aluksi luulinkin näin olevan koska saan jatkuvasti myös poissaolokohtauksia,
mutta olenkin vain krooninen haaveilija omiin ajatuksiin jatkuvasti juuttuva tyhjääntuijottaja.
Nyttemmin osaan väistellä tai edes varautua huimauskohtaukseen jo noin puolta minuuttia ennen,
tiirailemalla sopivaa pyörtymispaikkaa mihin kellahtaa ja etukäteen rauhoittamalla läsnäolijoita että nyt justiinsa lähtee taju, älkää pelästykö, tulen ihan pian takaisin.
Sairaaloita ym. myötätuntotuskalle altistavia paikkoja joudun edelleen toisinaan välttelemään.
Ohhoh, tulipas tarinaa mutta josko siitä jotain hyötyä edes poissulkevana olisi.
p
omainen tunne tulee...se on todella paniikkikohtaus.Epätodellinen tunne,hengitys vaikeus ,rintakivut,puutuminen,huimaus ym.Rauhallinen pussiin hengitys auttaa,jos osaa rauhoittua siinä tilanteessa.Oletko ahdistunut silloin herkästi tulee kohtauksia. Käy lue ahdistus-paniikkihäiriö puolelta lisää.
En yhdy edellisten mielipiteisiin.
Oma kohtaustyyppini (ilman lääkitystä tai toimivalla lääkityksellä) on perinteinen "tolkku pois ja kouristelu". Nyt kun lääkitys toimii, olen saanut altistavilla tekijöillä (lähinnä väsymys tai valvominen myöhään, tähän ei nukkuminen ole auttanut) juurikin kuvaamasi kaltaisia oireita. Yhtäkkiä, vaikkapa kesken lehden luvun alkaa huimaus, jota seuraa hengitysvaikeudet ja epätodellisuuden tunne. Paineen tunteesta en ole varma, ehkä jotain samankaltaista mutta kädet ja jalat menevät veltoiksi. Tätä voi kestää muutaman minuutin ja sitten menee ohi. Fiilis pelottaa todentotta, koska se muistuttaa alkavaa rajumpaa kohtausta. Olen melkoisen varma, etten kärsi paniikkikohtauksista koska nämä ovat tapahtuneet lähinnä yksin kotona (kerran ratikassa) kohtausaltistavien syiden seurauksena. Työni taas on monesti hyvin esiintymispainotteista, jatkuvasti vieraita ihmisiä kohdattavana eri kielilläkin enkä näissä tilanteissa ole ikinä saanut mitään oireita.
...Eli hyvi, hyvin tutulta kuulostaa. Saan tuon kaltaisia tuntemuksia joskus, ne tulee aina ihan yhtäkkiä. Viimeksi muistan, että oltiin ihan rauhassa ajelemassa autolla ja yhtäkkiä sydän hyppäs kurkkuun ja raajat tutu ihan veltoilta, sitten se meni yhtä nopeesti ohi kuin oli tullutkin. Näitä oireita saan myös joskus öisin ja olen ajatellut niiden olevan unihalvauksia, "herään" paineen tunne rinnalla, jäsenet liikkumattomina ja hengitys salpautuneena. Aivan hirveä tunne! Sitten rimpuilen siitä irti ja herään oikeasti, näin käy usein kun nukun selälläni (en enää nuku). Mutta tämä siis unihalvausta, lääkäri sanoi, että ei kuulosta epilepsialle. Noista päivällä tapahtuvista oireista en sitten tiedä?! Aina olen miettinyt, että paniikkia, epiä vai mitä...?
tietyntyyppiseen epilepsia ryhmään, kaltaisiasi on monia. Ole ihan huoletta.
Kuvaamasi tuntemukset ovat erittäin samanlaiset kuin minulla ennen poissaolokohtausta -eli siis aura. Toisaalta sekin oikeastaan on jo kohtaus, vaikka auraksi sanotaankin. Nuo oireet ovat tyypillisiä oikeasta ohimolohkosta alkavaan epilepsiaan. Minulla ei ollut paineen tunnetta raajoissa -rinnassa kylläkin. Henki ei salpautunut, mutta muut oireet ovat samat. Erikoista niissä oli se, että toisaalta se tunne oli myös mielenkiintoinen. Siihen jotenkin halusi mennä mukaan, mutta sitten kuitenkaan ei halunnut, koska tiesi, että tulee kohtaus. Tietyssä vaiheessa tunne oli siis myös "hyvä". Vaikea selittää, kun se kuitenkin ahdisti.
Auratunteen aikana tunsin kaiken muun ympärillä olevan muuttuvan merkityksettömäksi. Keskityin vain itseeni. Joskus esim. metsä tuntui vetävän minua, kun katselin ikkunasta ulos. Lehteä lukiessani silmäni saattoivat jumittua kuvatekstiin, vaikka kuinka halusin katsoa muualle. Tuollaisia olivat ne hetket, jolloin halusin mennä tunteen mukaan, mutta kun rinnassa alkoi tuntua painetta ja ahdisti, niin sitten se mielenkiintoinen, hieman euforinenkin olo katosi. Sitten tuli kohtaus...
Tuollaisia tuntemuksia siis minulla oli. Toivottavasti saat oikeat lääkkeet.
Olen samaa mieltä kanssasi. On kyllä vinkeä tunne se kun huomaa että nyt naksahti päässä jotain ja kaikki ympärillä oleva muuttuu jotenkin toissijaiseksi.Itse tajuan kokoajan tilanteen kuitenkin ja ajattelen jotain tyyliin " tässä sitä nyt mennään taas"..kohtauksen alussa on pakonomaisia ajatuksia, tulee mieleen tiettyjä juttuja jotka vaan lipuvat ohi.
Just niin kuin mulla ennen kohtausta. Ja ällistyin siksi, koska viimeinkin joku kuvaa sitä "hyvänolontunnetta" ennen kohtausta, jonka kuitenkin haluaisi pois koska tietää että kohtaus tulee kohta. Totta se siis on, ja tuttua muillekin. Tämä keskustelu sattui silmään kun tein haun sanoilla "epätodellinen olo".
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä että saisi kohtauksen estettyä? Tosin joskus näinä hetkinä tulee tunne, että tulisi jo äkkiä se kohtaus – hoituisi pois – ja loppuisi nämä aurat ja TUSKALLINEN odottaminen kun tietää että se kamaluus kohta iskee.
Just tätä mullakin on ennen kun poissaolokohtaus iskee! Ja myös aurojen aikana, mitä ne sitten onkaan, pieniä kohtauksia kai. Olen myös kuullut kaikista näistä tuntemuksista kahdeltakin muulta epileptikolta, eivät siis todellakaan ole paniikkikohtauksia. Vaikkakin joskus epäilen, että paha lapsuuden psyykkinen trauma vahingoitti jotenkin aivojani ja epilepsia syntyi siten...
Epiin kuuluu mitä merkillisimpiä tuntemuksia.Epiä kun on todellakin niin montaa erilaista sorttia riippuen siitä,missä kohden aivoja ärsytyskohta on ja mistä kohden siis sähköärsytykset ovat.Ole huoleti.Lääke sinulla pitäisi olla.Pelottava olo ja ahdistus kuuluu tosiaan temporaalialueen epiin.